Suututtaa ja surettaa ihan kamalasti. Miksi mies ei voi muuttaa juomistaan vaikka se tuhoaa niin paljon ympäriltä?
Hänen mielestään ongelmaa ei ole ja vauhkoan aina turhasta. Tietää, että ero tuhoaa monen monta asiaa ja joudun lapsien kanssa muuttamaan aika levottomalle vuokra-asunto alueelle. Lisäksi joudun luopumaan elämäni mittaisesta haaveesta asua lapsuuden kodissani, talossa jota oikeasti rakastan (no se ei tietenkään oikeastikkaan ole miehen ongelma).
Lasten kaverit vaihtuvat joka tulee olemaan pojalle TODELLA kova paikka. Suoraan sanottuna pelkään miten poika sopeutuu ja löytää kavereita ollenkaan. Eron myötä mullistuu elämässä monenmonta asiaa...
Ja minähän tässä olen se paha äiti. Ja tämänhän mies tietenkin haluaa lapsille kertoa, jos vaadin eroa. Kaikki menetykset joita lapset joutuvat erossa kohtaamaan ja paha mieli, johtuu täysin minusta koska haluan erota.
Miehen mittari on se, että kykenee käymään töissä. Eihän silloin voi olla ongelmaa juomisen kanssa? Se on sivu seikka jos maksa-arvot on koholla tai lääkäri neuvoo vähentämään.
Turhastahan narisen jos itse tiukassa rahatilanteessa yritän säästää kaikesta mistä voin, mutta mies kiskoo kaljaa kurkusta alas ja käy baarissa niin kuin se olisi ilmaista. Iltavuoron jälkeen voi hyvin mennä baariin ja tulla aamuyöstä kotiin? Viikonloppuna voi kuljeskella koko päivän olut tölkki kädessä. Välillä tietty voi olla päivän pari juomatta, jotta voi sanoa "enhän mä aina juo".
Eilen illalla lähti koiran kanssa lenkille ja tuli aamuyöllä kotiin. Oli paskonut vessanpytyn ulkopuoleltakin kaameaan kuntoon. Soitin töistä ja kysyin oliko paskonut housuun niin mietti vaan, että pitääpä tarkistaa.
Mulla on tullut mitta täyteen jo monta kertaa. Miten helvetissä järjestelisin eron niin ettei kaikkia satu niin paljon?
Lapset ei tällä hetkellä vielä kauheasti kärsi tilanteesta, eikä mies halua tilannetta muutettavan. Olenko sittenkin oikeasti nipo?
Miten voi olla, että mies mieluummin eroaa kuin näkee tilanteen kokonaisuudessaan??? Tuntuu niin pahalta ettei me merkitä riittävästi miehelle, että oikeasti on valmis eroamaan???
Tuntuu, että en itsekkään täysin näe metsää puilta. Olen sokeutunut vuosien aikana tilanteeseen. Pitäisikö juomista salailla ympäristöltä ja lapsilta ja sinnitellä vaan, jotta lapsien elämät ei hajoa? Voiko alkon käyttö olla kovin pahaa jos lapset ei tilanteesta kärsi?
Lisäksi tässä on vielä muita läheisiä joiden elämään eromme vaikuttaisi tosi ikävästi, mutta en viitsi tarkemmin selittää...
