Kun kukaan ei kannusta eikä usko minuun?

["Sansa"]

Ympärilläni on aika vähän ihmisiä, ja miestäni lukuunottamatta kukaan ei oikein usko minuun. Tilanne on se, että olen kolmekymppinen ja vailla koulutusta, työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen ym. takia. Haluan kouluun, ja kun asia on tullut puheeksi, minulle suositellaan ammattikouluista linjoja.

Olen yrittänyt hyvällä sanoa, etten ole käsistäni kätevä ja etten ole kovin kiinnostunut kaupallisesta alasta. Tykkään laittaa ruokaa, mutten halua kokiksi.

Haaveilen yliopisto-opinnoista ja työskentelystä ulkomailla. Kukaan ei vaan tunnu uskovan minuun tässä. Sanovat, että en enää lasten kanssa voi haaveilla tuollaisesta ja että en pärjää. Itse tiedän, että pärjäisin ja olen ilmoittautumassa lukioon elokuussa kunhan se alkaa (iltalukio). Tiedän, että tie on pitkä ja kivinen ja että tarvitsen tietyissä aineissa apua mutta silti.

Olisi kiva, jos joku sanoisi että kyllä se siitä! Pystyt siihen! Mutta ei

 

[No höh]

Näytä niille, että kyllä sä pystyt!

Hirveetä työtähän se vaatii ja minä en siihen pystyisi, mutta tule vuoden kuluttua kertomaan, että hyvinhän sulla sujuu.
Ehkä se kannustaisi minuakin. Mulla on nyt näitä tekosyitä tässä niin paljoa, että mä "en pysty". No okei, mulla on jo koulutus ja vakityö, mutta joskus minullakin oli haavena opiskella vähän lisää.

 

[Ikätoveri]

Moni varmaan pelkää, että olet haukkaamassa liian suurta palaa kerralla, ja jos se ei onnistu, lannistut. Kuinka paljon muistat/osaat peruskoulusta kieliä ja matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa? Jos ne ovat painuneet unholaan, suosittelen että ennen lukio-opintoja käyt niistä kertauskurssit. Muuten lukion kurssit voivat mennä liikaa yli hilseen.

Yleensä ihmisten "yleisen kykenevyyden" pystyy ennustamaan pitkälti siitä kuinka selkeästi hän ilmaisee itseään kirjoittamalla. Ja sinä teet sen oikein hyvin, joten uskon että mitään estettä opinnoillesi ei ole .

Kunhan vaan tosiaan tiedostat, että saatat ennen lukio-opintoja tarvita kertausta myös peruskoulun asioihin. En minä ainakaan muistaisi tässä iässä (33v) varmaan yhtään mitään peruskoulussa opittuja asioita, jos en olisi tässä välissä koko ajan opiskellut lisää ja käynyt töissä (=käyttänyt esim. kielitaitoa). Itse menin lukioon (ilta-) 18-vuotiaana ja jo silloin ainakin Ruotsin opiskelu oli TODELLA takkuista, kun olin 5 vuodessa unohtanut melkein kaiken sen vähän mitä yläasteella opin.

 

[alkuper.]

Minulla ei ole mikään kiire. Olen joutunut hyväksymään monta asiaa, mm. sen, että minusta ei tullut ylioppilasta silloin kuin muista ja että minä en päässyt opiskelemaan silloin kun muut. Ja että moni asia jää nytkin kokematta. Mutta se ei haittaa, ei ole kiire, enkä odota suuria lukio-opinnoiltani tai miltään muultakaan. Asioiden kertaaminen ei haittaa vaan tiedän, että on vain hyödyksi.

Minulla on hyvä kielipää ja englantia käytän kouluttamattomuudestani huolimatta, viimeksi tänään leikkipuistossa ja hyvin meni Ruotsi takkuaa, matematiikka takkuaa ja mainituista fysiikasta ja kemiasta en ota kuin pakolliset kurssit. Tähtään yhteiskuntatieteisiin tai humanistiselle alalle, en matemaattisille.

 

[Ikätoveri]

En tiedä oletko ottanut tämän jo huomioon, mutta sanon varmuuden vuoksi: kannattaa ottaa tulevan alan työllisyysnäkymistä selvää etukäteen. 18v ihmisellä on aikaa tehdä virhearvio tai parikin, mutta sinä olet valmistuessasi noin 4-kymppinen. Ei siis kannata kouluttautua alalle jolta ei saa töitä, tai jossa palkkaluokka on sellainen jota et hyväksy. Usein mainitsemasi alat ovat ikävä kyllä sellaisia.

Ps: oletko ottanut selvää voisitko käydä avoimen yliopiston kursseja yhtä aikaa lukion kanssa? Näin lyhentäisit tulevaa opiskeluaikaa, kun osa opinnoista olisi jo suoritettu.

 

["tööt"]

Suomessa vaan tahtoo olla semmonen lannistamisen kulttuuri. Ei uskalleta kannustaa tai kehua, ettei vaan kohde ala luulla itsestään liikoja. Rohkeasti tartut tuumasta toimeen!

 

["Vieras"]

Samaa mietin kuin ikätoveri. Ongelma ei varmaan ole siinä ettet pärjäisi. Jos opiskelet nyt lukiossa kolme vuotta ja hankit maisterin paperit viidessä vuodessa, niin olet 38 vuotias työn hakija ilman työkokemusta. Vieläpä alalle minne on muutenkin tunkua. Jos et jaksa opiskella vielä täydellä teholla, niin kuin monet terveetkään eivät jaksa tulet olemaan yli neljäkymppinen kun alat hakemaan töitä. Työllistyminen tulee olemaan todella hankalaa. Ainakin jos vertaa että valmistut ammmattiin kolmessa vuodessa hyvin työllistyvälle alalle. Silloin ehdit ennen 40v syntymäpäivä hankkia melkein kymmenen vuotta työkokemusta (ja keryttää eläkettä) enemmän kuin yliopiston käymisellä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että unelmiaan pitää pyrkiä toteuttamaan, vaikka muut eivät niihin uskoisi. Sinuna kumminkin miettisin mikä se oikea unelma on. Jos se on tuo tutkinnon saaminen, niin anna mennä. Jos se taas on työllistyminen joku päivä ja normaalin arjen pyörittäminen suosittelisin miettimään uravalintaasi uudelleen.

Joillekin ihmisille työ on työ ja muu elämä se mistä unelmoi. Itse en esim ole unelma-ammatissani (taiteilija), koska haluan tietyn tulotason ja varman työpaikan. Vapaa-ajallani sitten taiteilen ja teen muita aisioita joista unelmoin. Nämä haaveet olen rahoittanut työllä joka ei ole sitä mitä haluaisin tehdä joka päivä. Tämä on ollut ihan tietoinen valinta.

Sinäkin voisit miettiä, olisiko ihan hullua tehdä jotain muuta työkseen ja opiskella harrastuksena noita sinua kiinnostavia asioita?

Onnea matkaan ja toivottavasti pääset tulevaisuudessa opiskelemaan.

 

[Ken guru]

[QUOTE="tööt";28678521]Suomessa vaan tahtoo olla semmonen lannistamisen kulttuuri. Ei uskalleta kannustaa tai kehua, ettei vaan kohde ala luulla itsestään liikoja. Rohkeasti tartut tuumasta toimeen![/QUOTE]

Näin juuri. Kohti omia unelmia vaan . On ihan hölmöä muilta määritellä mitä pitäisi tehdä minkäkin ikäisenä. Nelikymppisenäkin on vielä hyvät 25 vuotta aikaa tehdä töitä. Ja vaikka pidempäänkin jos terveys ja mielenkiinto sallii.

 

["vieras"]

Eläkeikä nousee vuosien mittaan. 70-vuotias aktiivisesti työelämässä oleva ei ole harvinaisuus 20 vuoden kuluttua. Kun heitä on jo nytkin jonkin verran.

Just oli uutinen, että Ruotsissa palkataaneläkkeellä olevia (yli 65 v) sairaanhoitajia kesäksi töihin, peräti 5700 euroa kuukaudessa on palkka.

 

[alkuper.]

En usko, että jään ihan työttömäksikään sitten joskus. Paljon riippuu minusta itsestänikin, ja voin aivan hyvin tehdä töitä opiskelujen ohella edes vähän. Parempi sekin kun ei mitään?

Olen tehnyt ravintola-alan töitä, enkä ollut kovin tyytyväinen. Olen ollut tehtaassa töissä, ja siellä masennuin. Kaupanalalle en todellakaan halua. Haluan jotain muuta, ja menen sitä kohti. Jotenkin tuntuu, ettei minulla ole kovinkaan paljoa menetettävää, vai onko? Työkyvyttömyyseläkeläisestä työttömäksi maisteriksi. Onpahan ainakin koulutus sitten

 

[up]

up

 

[vierailija]

Olisi kiva tietää, miten tämä juttu päättyi.