A
"ansku"
Vieras
Eikö sun siskollas ole neljä? Vai kenen tilanne tässä sua nyt huolettaa, oma vai siskos?
Ja on 3 enemmän kuin 1 tai 2. Suurperheen määritelmä ei ole tässä se olennainen, vaan se, mikä määrä olisi sopiva. Jos lapsia on liikaa eli ei jaksa katraan kanssa, niin voi kysyä, kenen etu sen katraan kasvattaminen on. Lasten?
kummanki.. ja kaikkien niiden muiden perheiden ketä meidän kunnassa on!!!! Ei me olla täällä ainuita joilla on enemmän ku 1 tai 2 lasta.
joskus voi ajautua tilanteeseen että ei vain hetkellisesti jaksa, onko se niin vaikea ymmärtää?? vaikka nyt itselläkin tilanne on hyvä, mutta en mä voi mennä takuuseen siitä ettei missään vaiheessa tulis tilannetta et tarvisin apua! En lasten hoitoon vaan omaan jaksamiseen lähinnä henkiseen jaksamiseen. Itse ku on sen lasten sairastaessa nähny että ne omat voimavarat ei vain ole rajattomat. Se jos lapsi sairastaa yks, kaks, kolme päivää ei vielä ole ongelma, mut sitten jos on valvonu useita useita useita öitä ja kuunnellu lapsen itkua + se huoli mikä kipeästä lapsesta äidillä on. Jos lapsi nukkuu ni itse et uskalla nukkua ku kuuntelet lapsen hengitystä tai ku mietit että pärjäämmekö aamuun asti vai onko lähdettävä nyt yöllä 100km päähän päivystykseen. Lapset on erilaisia, me äidit olemme erilaisia.
Mä ainaki tunnustan ihan rehellisesti että joskus on hetkiä että tuntuu ettei näe valoa tunnelin päässä.. sitten taas voi mennä pitkäänki että kaikki on hyvin ja jaksaa lasten kanssa loistavasti!! Enkä mä silti koe olevani mikään huono äiti.. enkä ole lapsiani fyysisesti satuttanu (ONNEKSI)!! Mut niin sinisilmäinen en ole että en siihen uskoisi että joskus voi jollain vain kontrolli pettää ja asiat menevät huonosti.. miksi pitäisi esittää että kaikki on hyvin jos oikeasti kaikki ei ole hyvin???
Kelle nykypäivänä voi ja uskaltaa sanoa ettei kaikki ole niin hyvin miltä ulospäin näyttää??