Kun kunta säästää, mutta onko tämä oikea kohde? (lapsiperheet)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ansku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eikö sun siskollas ole neljä? Vai kenen tilanne tässä sua nyt huolettaa, oma vai siskos?

Ja on 3 enemmän kuin 1 tai 2. Suurperheen määritelmä ei ole tässä se olennainen, vaan se, mikä määrä olisi sopiva. Jos lapsia on liikaa eli ei jaksa katraan kanssa, niin voi kysyä, kenen etu sen katraan kasvattaminen on. Lasten?

kummanki.. ja kaikkien niiden muiden perheiden ketä meidän kunnassa on!!!! Ei me olla täällä ainuita joilla on enemmän ku 1 tai 2 lasta.

joskus voi ajautua tilanteeseen että ei vain hetkellisesti jaksa, onko se niin vaikea ymmärtää?? vaikka nyt itselläkin tilanne on hyvä, mutta en mä voi mennä takuuseen siitä ettei missään vaiheessa tulis tilannetta et tarvisin apua! En lasten hoitoon vaan omaan jaksamiseen lähinnä henkiseen jaksamiseen. Itse ku on sen lasten sairastaessa nähny että ne omat voimavarat ei vain ole rajattomat. Se jos lapsi sairastaa yks, kaks, kolme päivää ei vielä ole ongelma, mut sitten jos on valvonu useita useita useita öitä ja kuunnellu lapsen itkua + se huoli mikä kipeästä lapsesta äidillä on. Jos lapsi nukkuu ni itse et uskalla nukkua ku kuuntelet lapsen hengitystä tai ku mietit että pärjäämmekö aamuun asti vai onko lähdettävä nyt yöllä 100km päähän päivystykseen. Lapset on erilaisia, me äidit olemme erilaisia.

Mä ainaki tunnustan ihan rehellisesti että joskus on hetkiä että tuntuu ettei näe valoa tunnelin päässä.. sitten taas voi mennä pitkäänki että kaikki on hyvin ja jaksaa lasten kanssa loistavasti!! Enkä mä silti koe olevani mikään huono äiti.. enkä ole lapsiani fyysisesti satuttanu (ONNEKSI)!! Mut niin sinisilmäinen en ole että en siihen uskoisi että joskus voi jollain vain kontrolli pettää ja asiat menevät huonosti.. miksi pitäisi esittää että kaikki on hyvin jos oikeasti kaikki ei ole hyvin???

Kelle nykypäivänä voi ja uskaltaa sanoa ettei kaikki ole niin hyvin miltä ulospäin näyttää??
 
Kun pitää säästää niin säästetään sieltä jossa se tuntuu vähiten :( ikävä kyllä kriisiperheitä on pakko auttaa muuten tapahtuu kauheita.
Normi perheiden pitää itse pitää huoli etteivät pistä itseään tilanteeseen jossa eivät pärjää. miksi hankkia lisää lapsia jos toinen on reissutöissä ja arjen pyörittäminen ei vaan toimi ?
 
[QUOTE="vieras";25307488]Johan sanoit että teillä saa kyllä palveluja jos tulee isompi kriisi, mutta tavalliset perheet ei saa. Mikä siis on ongelma?

Toki saa olla pahoillaan, mutta mä vaan olen sitä mieltä että ne rahat voi oikeasti käyttää paremminkin kuin tavallisten lapsiperheiden vanhempien paapomiseen. Joten en ole samaa mieltä sinun aloituksen kanssa, minusta kunta säästää ihan oikeassa paikassa jos ohjaa varat niille jotka sitä oikeasti tarvitsee, ja vähentää niiltä joilla ei todellista tarvetta ole. Koska sitä rahaa nyt vaan ei ole kaikkeen ja kaikille.[/QUOTE]

kuka sanoo että kuka on se joka sitä apua tarvitsee.. vain ja ainoastaan nekö tarvivat apua joilla on jo jotain ongelmia?? Pitääkö aina sattua jotain että saa apua, eikö apua saa pyytää tai hakea jo siinävaiheessa ku vielä ei ole mitään peruuttamatonta sattunu?
 
[QUOTE="vieras";25307293]
Kunta/valtio maksaa meille siitä että hoidetaan lapsia kotoamme, saadaan lapsilisää yms, meillä on mahdollisuus kerhoihin ja mahdollisuus melkein ilmaiseen päivähoitoon jokaisella, jos lapsi sairastuu niin saadaan hoidatettua hänet ilmaiseksi. Jos elämässä tulee isompi kriisi niin saat apua. Ja siltikään tämä ei riitä?! Joo, en voi käsittää.[/QUOTE]

Vastaan nyt tähän kohtaan. Jos ihan oikeasti kuvittelette että yhteiskunnalta saa apua kriisin tullessa niin olette TODELLA sinisilmäisiä. Näinhän sen pitäisi mennä mutta eri asia meneekö. Itse uuvuin ja masennuin toisen lapsen synnyttyä. En todellakaan voinut kuvitella että minä sairastuisin masennukseen. Pyh ja pah, heikkojen sairauksia semmoiset ;) Tilanne kotona alkoi olla jo todella paha, tein itse KAKSI lastensuojeluilmoitusta meidän perheestä. Toista ei noteerattu mitenkään, toiseen sanottiin että "voi voi, et sinä kyllä saisi lasten kanssa hermoja menettää" Nii-in. Minä itkin, huusin ja raivosinkin mielenterveysneuvolassa ja tapaamisessa perhetyöntekijöiden kanssa siitä kuinka poikki olen ja kuinka en jaksa. "No katotaan sitten jos et pärjää" Kaikki vaan joka paikassa oletti että kyllä
e pärjätään kun on ns. normaali mies. Tuosta pari kuukautta minä sitten "sekosin" ja paloin niin totaalisen loppuun että jouduin useaksi viikoksi psykiatriselle osastolle. Kunta joutui hankkimaan lapsille hoitopaikat HETI. Minä jouduin kuukausien sairaslomalle. Ensinnäkin omat tulot romahti, koska menetin kotihoidontuen ja osa-aikatyöstä palkan ja lisäksi tuli päivähoitomaksu. Ehei, sitä ei tosiaankaan maksanut yhteiskunta vaan me itse. Monet kun tuntuu olettavan että kriisitilanteessa saa ilmaisen hoidonkin. Halusin meistä tehtävän lastensuojeluilmoituksen sairaalavaiheessa mutta minun piti monta kertaa pyytää ennen kuin sosiaalityöntekijä suostui! Ja mitä se "apu" oli. Kävivät kolme kertaa kotona juttelemassa perheen kanssa. "Kaikki ok", lastensuojeluasiakkuus lopetettiin. Lapsi alkoi oireilla, kävi ensimmäisen kouluvuotensa koulukuraattorilla ja koulupsykologilla, kotikäyntejäkin a järjestettiin. Olen ollut tuon ajan jälkeen useita kuukausia saikulla, lapsi on osa-aikahoidossa ja usein on hoidossa kun itse lepään kotona. En osaa sanoa mitä apua olisimme kaivanneet mutta ystävä asuu viereisessä kunnassa, tilanne ollut tismalleen sama mutta heillä molemmat vanhempana kotona ja vain yksi lapsi (en vähättele) Heille sossu maksaa päivähoitomaksun, maksoi myös sieltä ajalta kun mies oli töissä. Heillä käy perhetyöntekijä pari kertaa viikossa kotona. Heillä on ilmainen tukiperhe. Nainen on käynyt vuosia ilmaisessa terapiassa, on kokeilleet erilaisia terapiamuotoja, tukityöllistämistä jne jne. Me maksamme itse hoitomaksun, meidän suunnilleen naurettiin pihalle kun monta kertaa ehdotimme tukiperhettä nimenomaan lasten parhaaksi kun kotona ns. tilanne päällä. Olisimme voineet hakea tukiperhettä mutta kustannukset jotka ovat aivan järkyttävät (!!!) olisi jääneet itselle. Monikaan ei varmasti tiedä mutta itse kustantaen VIIKONLOPPU tukiperheessä kahdelle lapselle maksaa pitkästi yli 200 euroa + päälle vuosittaiset maksut, vakuutukset, tukiperheen koulutukset jne. Ei todellakaan ollut varaa. Meillä kävi perhetyöntekijä niinä kertoina kun kävin psykologilla vielä mutta maksoimme itse. Resurssien puutteen vuoksi minut ohjattiin yksityiseen terapiaan koska olen "liian terve" kunnalliselle ja sen joudun maksamaan itse. Ja se ON kallista vaikka tuen saakin. Pointtina se että meidänKIN perheen auttaminen olisi tullut takuulla halvemmaksi ENNEN KUIN uuvuin ja sairastuin ja jouduin pois työelämästä, lapset hoitoon, toinen lapsi psykologille jne jne.
 
[QUOTE="ansku";25307581]kuka sanoo että kuka on se joka sitä apua tarvitsee.. vain ja ainoastaan nekö tarvivat apua joilla on jo jotain ongelmia?? Pitääkö aina sattua jotain että saa apua, eikö apua saa pyytää tai hakea jo siinävaiheessa ku vielä ei ole mitään peruuttamatonta sattunu?[/QUOTE]

Eli varaudu ajoissa. Siskosi jonottaa hoitopaikkaa lapsille, lisäksi voit kuulostella onko seudulla vaikka jotain reipasta opiskelijaa joka voisi silloin tällöin hoitaa lapsia -vaikka ilmoitus kaupan seinälle tai nettiin? Srk:n kerhossa sovitte yhteisesti hakevanne kiertävän hoitajan, tms.
 
[QUOTE="mä";25307526]Kun pitää säästää niin säästetään sieltä jossa se tuntuu vähiten :( ikävä kyllä kriisiperheitä on pakko auttaa muuten tapahtuu kauheita.
Normi perheiden pitää itse pitää huoli etteivät pistä itseään tilanteeseen jossa eivät pärjää. miksi hankkia lisää lapsia jos toinen on reissutöissä ja arjen pyörittäminen ei vaan toimi ?[/QUOTE]

en tiedä tuntuuko se vähiten.. ku kuitenki on olemassa paljon perheitä jotka ovat siinä rajamailla et ovat kriisiperheitä!! Pitääkö tosiaan aina sattua jotain ennen ku saa apua?? Pitääkö tosiaan olla sos puolen täys päiväinen asiakas että saa apua.

Me emme ole hommaamassa nyt lisää lapsia.. mutta silloin ku vauva oli pieni ja itse väsyneimmillään ni kyllä oisin ollu kiitollinen jos täällä ois joku käyny edes sen 1pv/vk. Minusta sekin on itsestä huolehtimista että myöntää tarvitsevansa muutakin apua kuin et pääsee jollekki puhumaan!! Ei meillä ole arjen pyörittämisessä normaalisti mitään ongelmaa!! Joskus vain ongelmat kasaantuvat, kun yhdestä päästään yli on toinen vastassa..
 
[QUOTE="ansku";25307581]kuka sanoo että kuka on se joka sitä apua tarvitsee.. vain ja ainoastaan nekö tarvivat apua joilla on jo jotain ongelmia?? Pitääkö aina sattua jotain että saa apua, eikö apua saa pyytää tai hakea jo siinävaiheessa ku vielä ei ole mitään peruuttamatonta sattunu?[/QUOTE]

Sun lapsi käy kerhossa 2 krt viikossa, ja teillä on mahdollisuus osapäiväiseen päivähoitoon (ainakin). Minusta siinä on ennaltaehkäisevää apua ihan tarpeeksi ja sulle mahdollisuus hengähdyshetkeen joka viikko.
 
Eli varaudu ajoissa. Siskosi jonottaa hoitopaikkaa lapsille, lisäksi voit kuulostella onko seudulla vaikka jotain reipasta opiskelijaa joka voisi silloin tällöin hoitaa lapsia -vaikka ilmoitus kaupan seinälle tai nettiin? Srk:n kerhossa sovitte yhteisesti hakevanne kiertävän hoitajan, tms.

meidän kunnassa ongelmana on se tosiaan että kauimmaisesta nurkasta kirkolle on 40km matkaa eikä täällä toimi julkinen liikenne. Meillä tosiaan käy sukulainen tarvittaessa ja maksamme hänelle.. mutta hän taas ei voi auttaa esim. siskoni tilannetta (jolla ei ole tallaista sukulaista). Kiertävä hoitaja olis hyvä idea ja sitä mietinkin erään äidin kanssa joka asuu meistä 7km päässä (täs lähellä on vain yksi toinen lapsiperhe). et jos hommaisimme hoitajan joka hoitas lapsiamme vuoroviikoin kodeissamme. Meillä on lapsia yhteensä 5 mut kunnalta ku kysyin ni eivät tulis mukaan eli kaikki kustannukset jää itselle maksettavaksi, mut selvittelyn alla mm. et saisiko työkkärin kautta esim. työlistämis tukea tms
 
[QUOTE="vieras";25307624]Sun lapsi käy kerhossa 2 krt viikossa, ja teillä on mahdollisuus osapäiväiseen päivähoitoon (ainakin). Minusta siinä on ennaltaehkäisevää apua ihan tarpeeksi ja sulle mahdollisuus hengähdyshetkeen joka viikko.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä. Se, että asuu palveluista kaukana, on oma valinta.
 
[QUOTE="vieras";25307624]Sun lapsi käy kerhossa 2 krt viikossa, ja teillä on mahdollisuus osapäiväiseen päivähoitoon (ainakin). Minusta siinä on ennaltaehkäisevää apua ihan tarpeeksi ja sulle mahdollisuus hengähdyshetkeen joka viikko.[/QUOTE]

siis mun yksi lapsista käy.. oon sanonu jo monta kertaa että tällä hetkellä EN TARVI APUA mutta kun jos sellainen tilanne tulee. Jos ei itelle ni jollekki muulle!!!!!

Ja minun mielestä sukulaisten tehtävä ei ole hoitaa meidän lapsia!!
 
Eli varaudu ajoissa. Siskosi jonottaa hoitopaikkaa lapsille, lisäksi voit kuulostella onko seudulla vaikka jotain reipasta opiskelijaa joka voisi silloin tällöin hoitaa lapsia -vaikka ilmoitus kaupan seinälle tai nettiin? Srk:n kerhossa sovitte yhteisesti hakevanne kiertävän hoitajan, tms.


Esim. meidän kylällä oli yksi tällainen ilmoitus puolisen vuotta... eikä tainut saada koskaan vastausta siihen. Eli oikeasti ei joka paikassa ole mahdollisuus saada lapsille hoitajaa edes maksusta. Itse huomasin sen, kun odotin 4 lastamme ja etsin, josko olisi löytänyt jonkun, joka olisi voinut hoitaa lapsiamme, jos synnytys olisi alkanut silloin, kun mies ei ollut kotona... onneksi vauva syntyi viikonloppuna ja mies pystyi jäämään isosisarten kanssa kotiin. Viidettä odottaessa olin jo onneksi tutustunut sellaisiin perheisiin, jotka lupautui ainakin illalla/yöllä tulla apuun.
 
[QUOTE="ansku";25307646]meidän kunnassa ongelmana on se tosiaan että kauimmaisesta nurkasta kirkolle on 40km matkaa eikä täällä toimi julkinen liikenne. Meillä tosiaan käy sukulainen tarvittaessa ja maksamme hänelle.. mutta hän taas ei voi auttaa esim. siskoni tilannetta (jolla ei ole tallaista sukulaista). Kiertävä hoitaja olis hyvä idea ja sitä mietinkin erään äidin kanssa joka asuu meistä 7km päässä (täs lähellä on vain yksi toinen lapsiperhe). et jos hommaisimme hoitajan joka hoitas lapsiamme vuoroviikoin kodeissamme. Meillä on lapsia yhteensä 5 mut kunnalta ku kysyin ni eivät tulis mukaan eli kaikki kustannukset jää itselle maksettavaksi, mut selvittelyn alla mm. et saisiko työkkärin kautta esim. työlistämis tukea tms[/QUOTE]

No tuo välimatka ja julkisten puuttumattomuus ei minusta ole sellainen asia, jota kunnan pitäisi hoitaa. Jos asutte syrjässä, teillä varmasti on auto. Autolla 40 km ei ole matka eikä mikään. Tai jos on, niin teidän on kai muutettava lähemmäs? En usko, että teidät on pakotettu asumaan sijoillenne.

Ja tottakai se hoito maksaa. Etkö jo sanonut, ettei se ole tähänkään asti ilmaista ollut?
 
[QUOTE="vieras";25307624]Sun lapsi käy kerhossa 2 krt viikossa, ja teillä on mahdollisuus osapäiväiseen päivähoitoon (ainakin). Minusta siinä on ennaltaehkäisevää apua ihan tarpeeksi ja sulle mahdollisuus hengähdyshetkeen joka viikko.[/QUOTE]

mun lapsi käy 1krt viikossa 2h kerrallaan kerhossa!!!!
 
Vastaan nyt tähän kohtaan. Jos ihan oikeasti kuvittelette että yhteiskunnalta saa apua kriisin tullessa niin olette TODELLA sinisilmäisiä. Näinhän sen pitäisi mennä mutta eri asia meneekö. Itse uuvuin ja masennuin toisen lapsen synnyttyä. En todellakaan voinut kuvitella että minä sairastuisin masennukseen. Pyh ja pah, heikkojen sairauksia semmoiset ;) Tilanne kotona alkoi olla jo todella paha, tein itse KAKSI lastensuojeluilmoitusta meidän perheestä. Toista ei noteerattu mitenkään, toiseen sanottiin että "voi voi, et sinä kyllä saisi lasten kanssa hermoja menettää" Nii-in. Minä itkin, huusin ja raivosinkin mielenterveysneuvolassa ja tapaamisessa perhetyöntekijöiden kanssa siitä kuinka poikki olen ja kuinka en jaksa. "No katotaan sitten jos et pärjää" Kaikki vaan joka paikassa oletti että kyllä
e pärjätään kun on ns. normaali mies. Tuosta pari kuukautta minä sitten "sekosin" ja paloin niin totaalisen loppuun että jouduin useaksi viikoksi psykiatriselle osastolle. Kunta joutui hankkimaan lapsille hoitopaikat HETI. Minä jouduin kuukausien sairaslomalle. Ensinnäkin omat tulot romahti, koska menetin kotihoidontuen ja osa-aikatyöstä palkan ja lisäksi tuli päivähoitomaksu. Ehei, sitä ei tosiaankaan maksanut yhteiskunta vaan me itse. Monet kun tuntuu olettavan että kriisitilanteessa saa ilmaisen hoidonkin. Halusin meistä tehtävän lastensuojeluilmoituksen sairaalavaiheessa mutta minun piti monta kertaa pyytää ennen kuin sosiaalityöntekijä suostui! Ja mitä se "apu" oli. Kävivät kolme kertaa kotona juttelemassa perheen kanssa. "Kaikki ok", lastensuojeluasiakkuus lopetettiin. Lapsi alkoi oireilla, kävi ensimmäisen kouluvuotensa koulukuraattorilla ja koulupsykologilla, kotikäyntejäkin a järjestettiin. Olen ollut tuon ajan jälkeen useita kuukausia saikulla, lapsi on osa-aikahoidossa ja usein on hoidossa kun itse lepään kotona. En osaa sanoa mitä apua olisimme kaivanneet mutta ystävä asuu viereisessä kunnassa, tilanne ollut tismalleen sama mutta heillä molemmat vanhempana kotona ja vain yksi lapsi (en vähättele) Heille sossu maksaa päivähoitomaksun, maksoi myös sieltä ajalta kun mies oli töissä. Heillä käy perhetyöntekijä pari kertaa viikossa kotona. Heillä on ilmainen tukiperhe. Nainen on käynyt vuosia ilmaisessa terapiassa, on kokeilleet erilaisia terapiamuotoja, tukityöllistämistä jne jne. Me maksamme itse hoitomaksun, meidän suunnilleen naurettiin pihalle kun monta kertaa ehdotimme tukiperhettä nimenomaan lasten parhaaksi kun kotona ns. tilanne päällä. Olisimme voineet hakea tukiperhettä mutta kustannukset jotka ovat aivan järkyttävät (!!!) olisi jääneet itselle. Monikaan ei varmasti tiedä mutta itse kustantaen VIIKONLOPPU tukiperheessä kahdelle lapselle maksaa pitkästi yli 200 euroa + päälle vuosittaiset maksut, vakuutukset, tukiperheen koulutukset jne. Ei todellakaan ollut varaa. Meillä kävi perhetyöntekijä niinä kertoina kun kävin psykologilla vielä mutta maksoimme itse. Resurssien puutteen vuoksi minut ohjattiin yksityiseen terapiaan koska olen "liian terve" kunnalliselle ja sen joudun maksamaan itse. Ja se ON kallista vaikka tuen saakin. Pointtina se että meidänKIN perheen auttaminen olisi tullut takuulla halvemmaksi ENNEN KUIN uuvuin ja sairastuin ja jouduin pois työelämästä, lapset hoitoon, toinen lapsi psykologille jne jne.

Lisään vielä tähän että isommalle oli hoitopaikkahakemus sisässä valmiiksi kun sairaalaan jouduin mutta ei siitä mitään apua ehtinyt olla koska odotusaika kuukausia...tuossa vaiheessa olimme odottaneet 4 kk.
 
[QUOTE="ansku";25307621]en tiedä tuntuuko se vähiten.. ku kuitenki on olemassa paljon perheitä jotka ovat siinä rajamailla et ovat kriisiperheitä!! Pitääkö tosiaan aina sattua jotain ennen ku saa apua?? Pitääkö tosiaan olla sos puolen täys päiväinen asiakas että saa apua.

[/QUOTE]


Mä oon samaa mieltä, eli joka kunnalla pitäisi olla sellainen paikka, josta voisi leimautumatta saada apua arkeen, ennenkuin paha kriisi pukkaa päälle. Harva lähtee itsestään tekemään lastensuojeluilmoitusta, mutta neuvolan kautta haettavan perhetyöntekijä on helpompi pyytää ja hän voi katsoa tapauskohtaisesti, mikä on avun tarve. Tarviiko perhe apua lastensuojelun puolelta vai riittääkö, että hän käy joitain kertoja yms.
 
No tuo välimatka ja julkisten puuttumattomuus ei minusta ole sellainen asia, jota kunnan pitäisi hoitaa. Jos asutte syrjässä, teillä varmasti on auto. Autolla 40 km ei ole matka eikä mikään. Tai jos on, niin teidän on kai muutettava lähemmäs? En usko, että teidät on pakotettu asumaan sijoillenne.

Ja tottakai se hoito maksaa. Etkö jo sanonut, ettei se ole tähänkään asti ilmaista ollut?

meillä on täällä maatila että eipä täältä nuin vain mihinkään lähdetä.. eikä minulle itselle välimatka ole ongelma, vaan niille jotka meille päin tulevat!! Me asutaan tosiaan syrjässä, mutta esim. mun sisko asuu 10km päässä keskustasta. Ja monta apua tarvivaa asuu ihan keskustassa mut ei heillä ole sen häävimpi tilanne. Täällä ei ole juuri muuta ku ylä-aste ikäisiä nuoria ja itse en voi näitä ainakaan jättää kovin nuorelle! Nyt ei ole ongelma se että on välimatkaa vaan se että se ainut apu mitä tarvalliset perheet on voineet käyttää lopetetaan!! Mä ainakaan en ole nuin katkera et en sois jollekki palvelua joka auttas toista arjessa!! Mä oisin taas iloinen et joku saa apua oli se sittä mitä tahansa!!

Mut kyllä suomalainen osaa olla kateellinen.. ei muillekkaan ku ei meillekkään!! Jos täällä ois autollisia mll:n hoitajia ni ILOMIELIN käyttäisin heitäja maksaisin heille, mutta ku ei ole!! Silloin harvoin ku nykyään ite tarvii hoitajaa ni kyllä mä siitä ihan mielelläni ja mukisematta maksan!
 
Yllä oleva VIERAS2:n esimerkki on minusta juuri elävästä elämästä!!!!! Tätä mä haen tällä takaa, että MIKSI tätä ei saa lopettaa nyt ku sellainen palvelu on olemassa ja pelaa!!
 
Vaan kun tilanne on se, ettei ole varaa kaikkeen! Meillä on sekä lapsia että vanhuksia, jotka tarvitsisivat apua, mutta kun ei ole varaa! Jostain on pakko säästää. Ja kun niin käy, on vaan pakko keksiä jotain muuta. Ei auta jäädä tuleen makaamaan.
 
tiedän kans ystävän kautta et hän haki apua mielenterveys ongelmiinsa (nuorin oli 2v) no ei saanu.. tilanne meni niin pahaksi että joutui psyk sairaalaan.. jo löytyi apua kotiin, mutta se oli tavallaan jo "liian myöhäistä" koska lapsetkin oireilivat jo pahasti ja joutuivat aloittamaan terapian. Pohjalla oli riitainen eroprosessi jne.
 
Vaan kun tilanne on se, ettei ole varaa kaikkeen! Meillä on sekä lapsia että vanhuksia, jotka tarvitsisivat apua, mutta kun ei ole varaa! Jostain on pakko säästää. Ja kun niin käy, on vaan pakko keksiä jotain muuta. Ei auta jäädä tuleen makaamaan.

kyllä sitä kohteita löytyy ku vain halutaan!!!! Esim. yhdistämällä kunnan resurseja (tämä ns. yhdistynyt kunta jossa on useampi ns. suojatyöntekiä). Vanhukset täällä on onneksi hyvin hoidettu ainaki vielä!!! Ja veroprosenttia on nostettu samote kiinteistöveroa.. mut siksi kait se tympiiki et maksat veroja jne enemmän mutta palveluja vain karsitaan.. miksi viedään aina sieltä mistä on helpoin viedä, niiltä jotka eivät pidä ääntä!!!
 

Yhteistyössä