kun lapsen kaveri hylkää..

[onni löytyy arjesta]

tekee raastavaa kuunnella ja katsoa pojan itkua ja pahaa mieltä. poika täyttää pian 11v ja 5 vuotiaasta saakka ollut erään pojan kanssa kuin paita ja peppu. Viime kesänäkin poika liki asui meillä, oli reissuilla mukana yms. Sanoi heidän olevan parhaat kaverukset ja koulussakin taas vietettäisiin aikaa yhdessä. kun koulu alkoi, jokin oli draammaattisesti muuttunut ja tämä poika kuulemma huomattavasti kiukkuisempi kuin ennen. Ei tule enää meille, nyt sanoo ettei tule pojan synttäreille ja myös kieltää poikaani katsomasta häneen päin. Tänään poikani oli opettajalle mennyt asiasta sanomaan ja opettaja oli keskustellut jotain, emme tiedä mitä. Olen vain yrittänyt pojalle tähdentää ettei hänessä ole vikaa (riitoja yms ei ole ollut) ja että keskittyisi muihin kavreihinsa. Kuitenkin tänäänkin illalla itki, kun tulee kaikki hyvöt muistot mieleen ja on ikävä kaveriaan.
Miks hemmetissä lapset niin julmia toisilleen??? Toivon, että opettajan keskustelu auttoi jotain. jollei, otan kaiketi yhteyttä pojan isään vaikka tiedän ettei hänellä ehkä ole voimavaroja paneutua asiaan. Ikävältä tuntuu itsestäänkin sanoa pojalle, että unohda hänet sitten, jos ei kerran halua hänen kanssaan tekemisissä olla.
Mitä voi tehdä? Kokemuksia muilla?

 

[Happygirl-91]

Hmm ei kyllä kuulosta hyvältä jos poika kieltää katsomasta häneen? Onkohan hänellä kaikki hyvin kotona jne.? Yleensä tuollaisiin on joku syy.

 

["..."]

Voi harmi! Kyllä tuon käytöksen syytä kannattaisi varovasti selvittää. Vaikka kysymällä siltä isältä. Pitäähän tuohon, jokin syy olla miksi ei enää halua olla sun pojan kaveri. Olisko suutahtanut jostain pienestä, mitä teidän poika ei edes muista. Lapsilla kun saattaa asiat omassa päässä paisua.

 

[onni löytyy arjesta]

Sellainen tapaus kuulemma ollut että kun olivat jaliskentältä kävelleet meillepäin, oli tämä poika huutannut omalleni et odota. Poika ei ollutkaan pysähtynyt vaan sanonut tule perässä.. muuta poikani ei muistanut. itsekin mietin, onkohan pojalla kaikki kunnossa?

 

[onni löytyy arjesta]

Poika sanonut opettajalle ettei hän Mikaelia syrji tarkoituksella, on vaan niin paljon muita kavereita =O oli luvannut tapojaan muuttaa. Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut. Tulimme juuri pikkulomalta ja pojalta pääsi itku, kun ikävä kaveriaan :'( tottunut et heti soitetaan, kun jostain tullaan jne. Mitä ihmettä mä teen, jos tämä vaan jatkuu ??? Mikä voi olla syynä, et tämä kaveri näin yhtäkkiä muuttunut??

 

["..."]

Mitä jos soittaisit tuon pojan isälle ja kysyisit haluisiko poika tulla teille leikkimään joku pvä.

 

[onni löytyy arjesta]

Nämä on 10v (pian 11v) poikia ja ovat hoitaneet itse soittelut jonkin aikaa. Mutta jos tämä jatkuu, niin soitan muutenkin kysyäkseni onko kaikki ok.

 

[Paha olla]

Tosi harmi juttu. Meilläkin pojalla ollut sellainen ns.sydänystävä. Toisella luokalla sitten muuttivat, koulu pysyi mutta jostain syystä poika vaihtoi luokkaa. Kyseinen kaveri luonnollisesti alkoi saada uusia kavereita, pikkuhiljaa sitten poikamme alkoi viettää vapaa ajat kotona yhä enemmän. Ei auttanut vaikka olin valmis kuljettamaan tai ihan mitä vaan.
Vaikka pojalla on suhteet kunnossa luokkakavereihin niin mielessä kuitenkin on vain se yksi paras ja oikea kaveri.
Anteeksi kamalasti, ap pyysi neuvoa(ja lohtua) mutta minä vaan aloin purkkaa omaa tilannetamme.

 

["Kukka"]

Minut hylkäsi seiskaluokan aikana paras kaverini. Se sattui hirvittävästi! Mitään riitoja ei ollut, ei mitään syytä. Muuta kuin ehkä se, että olin ehkä hiukan "nolosta perheestä" (sen tarkemmin tässä nyt erittelemättä asiaa). Kannattaa keskittyä muihin kavereihin. Roikkumaan jääminen saattaa poikia kiusaamista jätettyä kohtaan.

 

[onni löytyy arjesta]

Tosi harmi juttu. Meilläkin pojalla ollut sellainen ns.sydänystävä. Toisella luokalla sitten muuttivat, koulu pysyi mutta jostain syystä poika vaihtoi luokkaa. Kyseinen kaveri luonnollisesti alkoi saada uusia kavereita, pikkuhiljaa sitten poikamme alkoi viettää vapaa ajat kotona yhä enemmän. Ei auttanut vaikka olin valmis kuljettamaan tai ihan mitä vaan.
Vaikka pojalla on suhteet kunnossa luokkakavereihin niin mielessä kuitenkin on vain se yksi paras ja oikea kaveri.
Anteeksi kamalasti, ap pyysi neuvoa(ja lohtua) mutta minä vaan aloin purkkaa omaa tilannetamme.

Jaksamista teillekin, aina lohdullista kun muilla samanlaista :hug:

 

[onni löytyy arjesta]

[QUOTE="Kukka";29106420]Minut hylkäsi seiskaluokan aikana paras kaverini. Se sattui hirvittävästi! Mitään riitoja ei ollut, ei mitään syytä. Muuta kuin ehkä se, että olin ehkä hiukan "nolosta perheestä" (sen tarkemmin tässä nyt erittelemättä asiaa). Kannattaa keskittyä muihin kavereihin. Roikkumaan jääminen saattaa poikia kiusaamista jätettyä kohtaan.[/QUOTE]
Juuri miehen kansssa juteltiin, et nyt annetaan pojan tietysti itekä ikävää, mutta keskitytään ja kannustetaan kavereihin, joita on ja niihin hyviin juttuihin =) kaipa tämä tästä, sitä lapsen itkua ja pahaa mieltä on vaan niin raastavaa kuunnella =(

 

[iw]

.

 

[vierailija]

tekee raastavaa kuunnella ja katsoa pojan itkua ja pahaa mieltä. poika täyttää pian 11v ja 5 vuotiaasta saakka ollut erään pojan kanssa kuin paita ja peppu. Viime kesänäkin poika liki asui meillä, oli reissuilla mukana yms. Sanoi heidän olevan parhaat kaverukset ja koulussakin taas vietettäisiin aikaa yhdessä. kun koulu alkoi, jokin oli draammaattisesti muuttunut ja tämä poika kuulemma huomattavasti kiukkuisempi kuin ennen. Ei tule enää meille, nyt sanoo ettei tule pojan synttäreille ja myös kieltää poikaani katsomasta häneen päin. Tänään poikani oli opettajalle mennyt asiasta sanomaan ja opettaja oli keskustellut jotain, emme tiedä mitä. Olen vain yrittänyt pojalle tähdentää ettei hänessä ole vikaa (riitoja yms ei ole ollut) ja että keskittyisi muihin kavreihinsa. Kuitenkin tänäänkin illalla itki, kun tulee kaikki hyvöt muistot mieleen ja on ikävä kaveriaan.
Miks hemmetissä lapset niin julmia toisilleen??? Toivon, että opettajan keskustelu auttoi jotain. jollei, otan kaiketi yhteyttä pojan isään vaikka tiedän ettei hänellä ehkä ole voimavaroja paneutua asiaan. Ikävältä tuntuu itsestäänkin sanoa pojalle, että unohda hänet sitten, jos ei kerran halua hänen kanssaan tekemisissä olla.
Mitä voi tehdä? Kokemuksia muilla?