kun lapsen kaveri kertoo perheen ongelmista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja arkaluonteista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä en tullut avaamaan keskustelua siksi, että uteliaat saa tietää kuka sano, mitä sano, kelle sano ja missä sanoi. Vaan kysymään onko jollakin kokemusta tilanteesta, joka on monimutkainen, onko olemassa muuta vaihtoehtoa kuin suora ls.ilmoitus.

Selvä. Olet saanut jokatapauksessa sitten jo kaikki neuvot. Ihmeellistä ettei aikuinen ihminen tiedä miten lasten kanssa näissä tilanteissa toimitaan.

Ulise yksinäsi ja toista samaa kysymystä, jos haluat PROVO :D
 
Voisitko kuvitella että pyytäisit lapsen teille, ja juttelisit kahden kesken vähän. Kyselisit niitä näitä, ja siihen sitten vielä kysäisisit että sain oman poikani puheista käsityksen että isäsi lyö sinua lapiolla päähän. Onko tätä tapahtunut usein, ja voinko(/haluatko että autan) auttaa jotenkin ettei niin enää tapahtuisi?


Tämä on hyvä toimintatapa!
 
Ei. Tee se lastensuojelu ilmoitus. Miksi siirtää päätös lastensuojeluilmoituksen tekemisesti jollekkin tuntemattomalle, jonka arvostelukykyyn et välttämättä voi luottaa. Itse tiedät että asia täytyy selvittää ja ilmoituksen tekemällä ne selvitetään.
 
Tämä on hyvä toimintatapa!
Mun pitää miettiä, onko tää toimintatapa nopealla aikataululla mahdollista. Pohjimmiltaan mulla kuitenkin on myös se huoli, siis että jos se tilanne onkin totta. Mä taidan vaan ottaa yhteyttä sinne sossuun päin, osaa kai ne arvioida tosiaan paljon kaikenlaista nähtyään, onko toi tilanne yksityiskohdissaan sellainen mikä heiltä vaatii toimenpiteitä.
 
Mun pitää miettiä, onko tää toimintatapa nopealla aikataululla mahdollista. Pohjimmiltaan mulla kuitenkin on myös se huoli, siis että jos se tilanne onkin totta. Mä taidan vaan ottaa yhteyttä sinne sossuun päin, osaa kai ne arvioida tosiaan paljon kaikenlaista nähtyään, onko toi tilanne yksityiskohdissaan sellainen mikä heiltä vaatii toimenpiteitä.

Juuri näin, kyllä ne siellä tietää ja osaavat arvioida kun tekevät sitä joka päivä työkseen. Kerrot vain koko tarinan, hyvin se menee! Pääasia että lapsi saa apua jos sitä tarvitsee.
 
niin, siis juuri tätä mä nyt tarkoitan kun tää asia on sellainen et on mahdollista että tämä lapsi sanoi sen muusta syystä. Niin hankala kun mä en halua avata asiaa sen enempää. Kyse oli nyt siitä, teenkö minä aamulla ilmoituksen vai onko olemassa joku toinen keino ottaa esille huoli?

Entäpä jos soitat perheneuvolaan ja kysyt sieltä neuvoa? Jos et edes sano naapurin nimeä niin ei ne voi viedä juttua eteenpäin, mutta osaavat varmaan neuvoa miten edetä.
 
Kannattaa oikeasti jutella lapsen kanssa, jotkut lapset värittävät juttuja huolestuttavallakin tavalla ymmärtämättä että seurauksena voi olla lastensuojeluilmoitus ja vuosien mittainen sosiaalitätien seurannassa oleminen.
 
Sinne lastensuojeluunkin voi soittaa ja konsultoida. Voit kertoa tapauksesta ja kysyä olisiko aiheellista tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen voit yksityishenkilönä tehdä nimettömänä.

t. ls-sossu
 
Lapsi voi yrittää naurulla ja vitsailulla/omien lisäilyllä peittää sitä kuinka paljon asia satuttaa. Ja saattaa hävetäkkin asiaa tai pitää sitä omana syynään. Mun mielestä toi kuulostaa just siltä että lapsen on erittäin vaikea käsitellä asiaa ja siksi myös vaikeaa kertoa siitä mutta asia painaa niin paljon että jollain tyylillä on ollut pakko saada sanottua asia jollekkin. Ja että asian vakavasti sanominen ois saattanu saada lapsen murtumaan.
Kokemusta on...
 
Kyse on siis lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tässä tapauksessa turha ls ilmoitus on parempi kuin ei ilmoitusta ollenkaan. Et voi tietää, et voi jättää lasta seksuaalisen hyväksikäytön mahdolliseksi uhriksi. Itse et voi puuttua, et voi saada asiaa loppumaan soo soo jutteluilla.
Olen itse vienyt tuollaisen asian eteenpäin kertomalla ystäväni äidille isäpuolen vehkeilystä ja äiti kiittelee minua vielä tänäkin päivänä.
Tietääkö äiti tilanteesta?

Ei kannata jättää juttua tähän!
 
Ihmisillä on kumma käsitys ja pumpulimainen luottamus siihen, ettei mitään kamalaa ikinä kellekkään lähipiirissä tapahdu. Itse olen sellaisessa työssä, jossa nyt ei heti heittämällä tule mieleen epäillä potilailla olevan luurankoja kaapeissaan. Mutta kyllä heillä on. Esim. meille tuli potilaaksi 5-vuotias tyttö, jolla oli ruhjeita kitalaessa. Totta kai sitä olis halunnut ajatella, että ne ovat syntyneet jonkun leikin tiimoilta, eikä tässä ole mitään ihmeellistä. Sanoin kuitenkin työparilleni, että mun mielestä tuo ei näytä normaalilta. Hetken aikaa sain psyykattua työpariani (hammaslääkäriä, jolla on se viimeinen sana ja vastuu) ennen kuin hän taipui tahtooni ja tehtiin ls-ilmo. Mitä paljastuikaan? Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Olisin toki voinut työparini lailla painaa asian villaisella ja tilanne olisi jatkunut loputtomiin. Joskus vaan on pakko seurata vaistoaan tai tässä tapauksessa uskoa silmiään. Kaikki vanhemmat eivät ole hyviä ihmisiä.
 
Onhan sinulla mahdollisuus mennä juttelemaan sen äidin kanssa, mikäli isää epäillään jostain. Tai vastaavasti isän kanssa mikäli äitiä epäilet, varsinkin jos olette hyviä tuttuja/naapureita. Minä ainakin juttelisin ensin sen toisen vanhemman kanssa ja kyselisin todenperäisyyttä! Voithan ottaa myös sen lapsen juttusille, ja kysellä oliko se joku "huono vitsi" vai mikä.
 
Voin muuten kertoa että itseäni on isäpuoli ahdistellut seksuaalisesti ikävuosina 9-18(muutin pois kotoolta). Muutaman kerran yritti suoraan raiskatakkin, tappelin vastaan. Tämä ei näkynyt mitenkään käytöksessäni, en koskaan lapsena puhunut asiasta.


Siis ainoa syy miksi en puhunut oli se että en halunnut nuorempien sisarusten kärsivän. Tarkkailin kyllä että näenkö merkkejä jotka kertoisi että isäpuoli ahdistelisi omiakin lapsia. Olin päättänyt että jos yhtään epäilen asiaa niin kerron ihan kaikille. Muuten yritän vaan vältellä isäpuolta. Aikuisena kyllä keskustelin mm.sisarpuoleni kanssa ja kysyin häneltä suoraan asiasta (eikä hän ollut huomannut mitään eikä häntä oltu ahdisteltu).

Olen käsitellyt asian eikä juuri enään vaikuta. Muutenkuin niin että suojelen kyllä omia lapsia.

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei tälläsestä asiasta pysty tekemään vitsiä.. Tai kertomaan muka huvittuneena. Ei onnistu.


Eriasia sitten jos on vaikka keskellä yötä hiipiny vanhempiensa makuuhuoneeseen ja nähnyt seksiä.. Ilman että vanhemmat ovat heti huomannut, sen voiskin kertoo kaverille puoliksi vitsailuna= vähän nolo juttu + hämmentävää= tarve puhuu.

Jos taas lapsi on sanonut jotain mikä viittaa pahoinpitelyyn niin en välttämättä uskoisi , jos ei oo vakavissaan puhunut.

Esimerkiksi oma poika sano joskus eskarissa että äiti pomppii karkuun kuin superpallo kun isä yrittää saada kiinni. Nauro vielä.

Kysehän oli oikeasti siitä että olin suuttunut ja yritin vältellä pusua . Mutta päiväkoti kuvitteli että tietty mies pieksee..

Kyllä kuule olin hämmentynyt kun tästä alettiin mulle puhumaan

Aina ei tarvi pahinta kuvitella
 
Voin muuten kertoa että itseäni on isäpuoli ahdistellut seksuaalisesti ikävuosina 9-18(muutin pois kotoolta). Muutaman kerran yritti suoraan raiskatakkin, tappelin vastaan. Tämä ei näkynyt mitenkään käytöksessäni, en koskaan lapsena puhunut asiasta.


Siis ainoa syy miksi en puhunut oli se että en halunnut nuorempien sisarusten kärsivän. Tarkkailin kyllä että näenkö merkkejä jotka kertoisi että isäpuoli ahdistelisi omiakin lapsia. Olin päättänyt että jos yhtään epäilen asiaa niin kerron ihan kaikille. Muuten yritän vaan vältellä isäpuolta. Aikuisena kyllä keskustelin mm.sisarpuoleni kanssa ja kysyin häneltä suoraan asiasta (eikä hän ollut huomannut mitään eikä häntä oltu ahdisteltu).

Olen käsitellyt asian eikä juuri enään vaikuta. Muutenkuin niin että suojelen kyllä omia lapsia.

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei tälläsestä asiasta pysty tekemään vitsiä.. Tai kertomaan muka huvittuneena. Ei onnistu.


Eriasia sitten jos on vaikka keskellä yötä hiipiny vanhempiensa makuuhuoneeseen ja nähnyt seksiä.. Ilman että vanhemmat ovat heti huomannut, sen voiskin kertoo kaverille puoliksi vitsailuna= vähän nolo juttu + hämmentävää= tarve puhuu.

Jos taas lapsi on sanonut jotain mikä viittaa pahoinpitelyyn niin en välttämättä uskoisi , jos ei oo vakavissaan puhunut.

Esimerkiksi oma poika sano joskus eskarissa että äiti pomppii karkuun kuin superpallo kun isä yrittää saada kiinni. Nauro vielä.

Kysehän oli oikeasti siitä että olin suuttunut ja yritin vältellä pusua . Mutta päiväkoti kuvitteli että tietty mies pieksee..

Kyllä kuule olin hämmentynyt kun tästä alettiin mulle puhumaan

Aina ei tarvi pahinta kuvitella

Sinullakin on kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta, ja neuvot vain väistymään ja olemaan puttumatta!! Uskomatonta!
 
Muistakaa ihmiset, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on valitettavasti hyvin yleistä, jokainen meistä tuntee jonkun joka on ollut sen uhri, emme vain yleensä saa ikinä tietää keitä nuo uhrit ovat. Jos joku saa vihiä, ls ilmon tekeminen on vähintä mitä voi auttaakseen tehdä, estääkseen hyväksikäytön jatkumisen.

Väärät ilmoitukset ovat ikäviä, vielä ikävämpää on se, ettei niiden pelossa tehdä mitään.

Muistakaa myös ihmiset sekin, että lapsilla on nykyään paljon mietittävää seksuaalisissa asiosisa, joita kavereiden kännykät ja tabletit voi pursuta koulumatkoilla tms. TV ja lehdetkin pursuavat seksia ja neitssä voi tulla eteen mitä vain, koska niin moni saa yksin nettiä käyttää (mitä ihmettelen suuresti). Kaverti puhuvat kaikenlaista. "Sekstaaminen" on mielessä tietyssä iässä ja sillä vitsaillaan. Kotona lapsi voi saada mistä tahansa tilanteesta mieleen "sekstaamisen", kun vaikka makaa vanhemman vieressä sohvalla ja hassuttelee, tai kun perhe saunoo.

Eli olisi oltava kyllä aika varovainen ja selvitettävä asiaa lisää, enne kuin menee tekemään ilmoituksia, jotak voivat tuottaa suurta murhetta väärinä ilmoituksina.

T. Yötyökky
 
Muistakaa myös ihmiset sekin, että lapsilla on nykyään paljon mietittävää seksuaalisissa asiosisa, joita kavereiden kännykät ja tabletit voi pursuta koulumatkoilla tms. TV ja lehdetkin pursuavat seksia ja neitssä voi tulla eteen mitä vain, koska niin moni saa yksin nettiä käyttää (mitä ihmettelen suuresti). Kaverti puhuvat kaikenlaista. "Sekstaaminen" on mielessä tietyssä iässä ja sillä vitsaillaan. Kotona lapsi voi saada mistä tahansa tilanteesta mieleen "sekstaamisen", kun vaikka makaa vanhemman vieressä sohvalla ja hassuttelee, tai kun perhe saunoo.

Eli olisi oltava kyllä aika varovainen ja selvitettävä asiaa lisää, enne kuin menee tekemään ilmoituksia, jotak voivat tuottaa suurta murhetta väärinä ilmoituksina.

T. Yötyökky

Edelleen, paljon parempi on katsoa kuin katua!!
 
Näkisin tässä muutaman vaihtoehdon:
- Voisit keskustella lapsesi kaverin kanssa kahden kesken ja kysyä suoraan, onko hän puhunut totta ja mitä sanomallaan tarkoitti ja kaipaako hän apua. Voi olla, että lapsi ei puhu sinulle totta, mutta eleet ja ilmeetkin kertovat yllättävän paljon. Saisit jonkinlaisen kuvan tilanteesta, kasvaako huoli, vai onko ollut kyse jostain ihan muusta.

- Voisit keskustella epäilyistäsi lapsen vanhemman kanssa. Tässä on se vaara, että vanhempi puolustelee puolisoaan, eikä välttämättä näe asiaa lapsen kannalta. Aikuiset ovat usein myös taitavampia valehtelijoita kuin lapset.

- Voisit keskustella perheneuvolan tai sosiaalitoimen ym. kanssa nimettömästi asiasta ja saada heiltä mielipide, kannattaako asiasta tehdä ls-ilmoitus. Koulua en tähän asiaan sotkisi, koska se ei liity asiaan millään lailla. Mikään näistä tahoista ei ole velvollinen, eikä edes saa kertoa ulkopuolisille, josko tietävät jotakin ennestään huolestuttavaa perheestä. Tietoa perheen tilaneesta et siis miltään viranomaiselta saa. Se ei kuulu sinulle.

- Voisit tehdä sen ls-ilmoituksen. Se on ilmoitus, että sinulla on huoli, ei suora syytös. (Jos olisit varma rikoksesta, sinun tulisi ilmoittaa suoraan poliisille.) Lastensuojelun työntekijät tarkistavat tilanteen oikeellisuuden ja avun tarpeen. Siitä ei ole perheelle vaaraa, mutta se voi olla lapsen kannalta ainoa pelastus pahasta tilanteesta. Turha ilmpitus on toki kurja, mutta jos vaakakupissa on perheen harmistus tai lapsen koko elämä, tekisin mielummin sen ilmoituksen kuin katsoisin vierestä toisen kärsimystä..
 
Kysyin apua osaavalta henkilöltä ilman lapsen tietoja, ja sain sitä kautta neuvon ottaa ensin yhteys lapsen toiseen vanhempaan ja oman huoleni syystä tai toisesta jatkuessa tehdä ilmoituksen. Näin teinkin, ja tilanne sai huojentavan päätöksen, sillä menemättä yksityiskohtiin, tälläinen tilanne ei olisi ollut millään lailla mahdollista. Kuitenkin hyvää tilanteessa on, että nyt meidän vanhempien välille on avautunut keskusteluyhteys ja lapset ymmärtävät, että aikuiset keskustelevat tälläisistä esille tulleista tilanteista.
 
Kysyin apua osaavalta henkilöltä ilman lapsen tietoja, ja sain sitä kautta neuvon ottaa ensin yhteys lapsen toiseen vanhempaan ja oman huoleni syystä tai toisesta jatkuessa tehdä ilmoituksen. Näin teinkin, ja tilanne sai huojentavan päätöksen, sillä menemättä yksityiskohtiin, tälläinen tilanne ei olisi ollut millään lailla mahdollista. Kuitenkin hyvää tilanteessa on, että nyt meidän vanhempien välille on avautunut keskusteluyhteys ja lapset ymmärtävät, että aikuiset keskustelevat tälläisistä esille tulleista tilanteista.

Toivotaan näin. Tottakai.

Toivotaan myöskin että öiti ei vain halunnut kieltää itseltäänkin koko asiaa.
 
Ja sinä olet päättänyt kasvattaa lapsesi tuossa ympäristössä! Odotat että muut hakevat apua sinulle, itse et tee mitään. Uskomatonta paskaa! Lähde pois, anna lapsillesi terve lapsuus! Siihen pystyy kyllä kun haluaa. Mutta ilmeisesti omat tunteesi menevät lastesi tunteiden edelle.

Tota, tiedätkö enemmänkin tästä miehestäni ja perheestäni? Tiedätkö, minkä verran lapset ovat nähneet tätä isäänsä humalassa? Tiedätkö, milloin tämä alkoholistimieheni on viimeksi juonut alkoholia? Tiedätkö ylipäänsä mitään alkoholismista? Voin kertoa, että on ollut raitis yli 7 vuotta, joten kyllä, aion kasvattaa lapsiani tässä ympäristössä vielä toivottavasti pitkään. Ylipäätänsä lapset ovat aikoinaan nähneet isäänsä humalassa muutamia kertoja. Epäilen, että sinulla on perheessäsi jotain vakavampaa ongelmaa, koska tätyi tuollainen raivo päästää ulos ja kohdistaa se ihmiseen, josta et tiedä yhtään mitään.
 
Tota, tiedätkö enemmänkin tästä miehestäni ja perheestäni? Tiedätkö, minkä verran lapset ovat nähneet tätä isäänsä humalassa? Tiedätkö, milloin tämä alkoholistimieheni on viimeksi juonut alkoholia? Tiedätkö ylipäänsä mitään alkoholismista? Voin kertoa, että on ollut raitis yli 7 vuotta, joten kyllä, aion kasvattaa lapsiani tässä ympäristössä vielä toivottavasti pitkään. Ylipäätänsä lapset ovat aikoinaan nähneet isäänsä humalassa muutamia kertoja. Epäilen, että sinulla on perheessäsi jotain vakavampaa ongelmaa, koska tätyi tuollainen raivo päästää ulos ja kohdistaa se ihmiseen, josta et tiedä yhtään mitään.

Ja vielä lisäystä tähän sen verran, että minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa, johon olisi tarvinnut apua hakea. Kyllä se alkoholisti saa itse hakea apunsa, jos kokee sellaista tarvitsevansa.
 
Ja vielä lisäystä tähän sen verran, että minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa, johon olisi tarvinnut apua hakea. Kyllä se alkoholisti saa itse hakea apunsa, jos kokee sellaista tarvitsevansa.

Kirjoitit tällä tavalla:

Mistähän asiasta tässä on kysymys...? Meillä on perheessä miehellä alkoholi ongelma ja lapsemme oli tästä kaverilleen kertonut. Itse toivoisin, että jos noiden lasten vanhemmilla heräisi huoli asiasta, ottaisivat minuun yhteyttä. Toisaalta, jos ottaisivat sosiaali viranomaisiin yhteyttä, niin tämä voisi saada mieheni hakemaan apua...

Opettajien kautta avun tulo lapsille olisi varmaan hitaampaa. Mutta aika suuri merkitys sillä, mistä tässä on kyse.

Eiköhän siis teillä ole ollut ihan vakavia ongelmia perheessänne, joihin sinä olet valinnut olla puuttumatta vaikka lapsenne ovat kärsineet.

Käännät tuon jutun niin että minun perheessäni olisi ongelmia :D. Hyökkäys on paras puolustus...

Itse en katselisi päivääkään jos mieheni käyttäisi alkoholia niin että se vaikuttaisi lapisiin, tai olisi väkivaltainen tai muuten sekopää.
 
Mones asias ite yrittäsin muilla tavoin selvittää onko jutuissa perää ennenkuin lasua tekisin,mutta jos kyse lapsen hyväks käytöstä niin tekisin ilmotuksen ihan varmuuden vuoksi.

Musta joskus tehtiin lasu,ja jos kyseinen ihminen (kätilö) ois vähän vaivautunu vilkasee mun papereita ja kysyyn multa suoraan ,ei lasua ois tarvinut sotkea mukaan. Tästä koiti ikävää kaikille ...turhaa mielipahaa minulle,ajan haaskausta niin minulle kuin sossuille,ja kätilöstä tein ilmotuksen (oli rikkonut mun ja lapsen potilas oikeuksia,kun ei kertonut muhun ja lapseen liittyviä asioita "koska ei kehdannut" ) ja kätilö joutui puhutteluun.. tiedän myös useita tapauksia missä on turhaan lasuja soiteltu, joko ihan naurettavusta syistä tai kiusallaan. tästä syystä en siis herkästi soittele ilmotuksia..
 
Kirjoitit tällä tavalla:

Mistähän asiasta tässä on kysymys...? Meillä on perheessä miehellä alkoholi ongelma ja lapsemme oli tästä kaverilleen kertonut. Itse toivoisin, että jos noiden lasten vanhemmilla heräisi huoli asiasta, ottaisivat minuun yhteyttä. Toisaalta, jos ottaisivat sosiaali viranomaisiin yhteyttä, niin tämä voisi saada mieheni hakemaan apua...

Opettajien kautta avun tulo lapsille olisi varmaan hitaampaa. Mutta aika suuri merkitys sillä, mistä tässä on kyse.

Eiköhän siis teillä ole ollut ihan vakavia ongelmia perheessänne, joihin sinä olet valinnut olla puuttumatta vaikka lapsenne ovat kärsineet.

Käännät tuon jutun niin että minun perheessäni olisi ongelmia :D. Hyökkäys on paras puolustus...

Itse en katselisi päivääkään jos mieheni käyttäisi alkoholia niin että se vaikuttaisi lapisiin, tai olisi väkivaltainen tai muuten sekopää.

No näemmä olen kirjoittanut ikäänkuin mies edelleen joisi. Lapsella siis vast ikään ollut kaverin kanssa puhetta juomisesta ja siinä yhteydessä tullut puhe, että on isänsä on alkoholisti. Ajattelin tässä asiaa nyt siltä kantilta, että ap:n tuntemassa perheessä olisi tällainen tilanne. Vanhemman juomiseen saattaisi tulla stoppi, jos viranomaiset ottaisivat yhteyttä.

Ja tästä juomiseen puuttumisesta. Ai en puuttunut, mistä sinä tämänKIN tiedät? :LOL: Voin kertoa, että minun ei ole tarvinnut puuttua juomiseen, vaan mies tekee sen ihan itse, jos katsoo tarpeelliseksi. Hän on aikuinen ihminen. Ainoastaan sen tein, että pakkasin kimpsut ja kampsut ja muutin pois. Muutin takaisin, kun mies oli tehnyt päätöksensä siitä, kumpi on elämässä tärkeämpi perhe vai alkoholi.

Minäkin muuttaisin pois uudelleenkin, jos mieheni käyttäisi alkoholia, niin, että se vaikuttaisi lapsiini tai olisi väkivaltainen tai muuten sekopää. Kaiken muun tunnut minusta ja meidän perheestä tietävän, mutta et tätä.

Ja edelleen ihmettelen, että mitä ongelmia voi ihmisellä olla, kun täytyy tuntemattoman ihmisen kimppuun noin käydä, tietämättä asiasta tuon taivaallista :eek: No, sielläpähän ryvet omassa onnettomuudessasi, ei onneksi ole itsellä tarvetta alkaa sillä päätäni vaivaamaan.
 

Yhteistyössä