F
fifi
Vieras
Eli olen huomannut että mua ärsyttää kun lapsi kitisee ja kiukkuaa - ja se ottaa päähän että mua ärsyttää!! Pitäishän mun tietää ettei se tee sitä tahallaan, vaan sillä on joku juttu menossa, joku kehitysvaihe kun ei vielä osaa tehdä kaikkea mitä haluais. Ja ne dvd:nkin napit on pakko kokeilla, tuleeko aina se ei-sana sieltä äidiltä ja sitten saa taas kiukuta....
En ole mitenkään lasta kurittanut, korkeintaan kiukkuisella äänellä vastannut, mutta sekin ärsyttää! Mä haluaisin olla pitkämielinen ja lempeä äiti!! Enhän edes kärsi enää yövalvomisista, korkeintaan vähän enemmän apua mieheltä tämän huushollin pyörittämiseen tarvitsisin, mutta pääasiassa kaikki on hyvin. Ja lapsikin on mitä ihanin, mutta kova omatahtoaika on päällä, tai miksi sitä yli vuosikkaiden kiukkua nyt nimitetäänkään.
Luin sitten jotain kasvatusoppaita tuossa pari viikkoa sitten. Jossain sanottiin, että jos parisuhteessa on riitaa, nainen saattaa kohdistaa oman pahan olon lapsiinsa. Ja jos äiti on ns. "kiltti tyttö", ei välttämättä hyväksy lapsensakaan tunteiden purkauksia, koska ei "saa" niitä itsekään esittää. Tuohan oli just kun minä! Jos on miehen kanssa ollut jotain känää, olen paljon kärsimättömämpi lapsen kanssa. Ja minä olen se kiltti tyttö, jonka täytyisi kaikkia miellyttää.
Tuokin tieto helpotti paljon, ja mielestäni olen nyt ollut paljon venyvämmällä pinnalla varustettu. Ja arki on paljon kivempaa! Toivottavasti tästä tiedosta oli muillekin apua.
En ole mitenkään lasta kurittanut, korkeintaan kiukkuisella äänellä vastannut, mutta sekin ärsyttää! Mä haluaisin olla pitkämielinen ja lempeä äiti!! Enhän edes kärsi enää yövalvomisista, korkeintaan vähän enemmän apua mieheltä tämän huushollin pyörittämiseen tarvitsisin, mutta pääasiassa kaikki on hyvin. Ja lapsikin on mitä ihanin, mutta kova omatahtoaika on päällä, tai miksi sitä yli vuosikkaiden kiukkua nyt nimitetäänkään.
Luin sitten jotain kasvatusoppaita tuossa pari viikkoa sitten. Jossain sanottiin, että jos parisuhteessa on riitaa, nainen saattaa kohdistaa oman pahan olon lapsiinsa. Ja jos äiti on ns. "kiltti tyttö", ei välttämättä hyväksy lapsensakaan tunteiden purkauksia, koska ei "saa" niitä itsekään esittää. Tuohan oli just kun minä! Jos on miehen kanssa ollut jotain känää, olen paljon kärsimättömämpi lapsen kanssa. Ja minä olen se kiltti tyttö, jonka täytyisi kaikkia miellyttää.
Tuokin tieto helpotti paljon, ja mielestäni olen nyt ollut paljon venyvämmällä pinnalla varustettu. Ja arki on paljon kivempaa! Toivottavasti tästä tiedosta oli muillekin apua.