V
väsynyt
Vieras
niin saako sitä koskaan takaisin. täällä taas yksi "onneton" vaimo. ajattelin tuntojani purkaa tänne, jos vaikka se helpottaisi oloani. eli miehen kanssa elämä on ollut alamäkeä jo jonkin aikaa.
hän tutustui nettipalstalla johonkin naikkoseen. kirjoitteli ensin niitä näitä ja sitten jutut syvenivät, kunnes oli jo puhelinnumerotkin vaihdettu. seurailin näitä juttuja jonkin aikaa, enkä puhunut mitään, kunnes vaan yksi kerta pinna paloi totaallisesti ja annoin tulla oikein kunnolla tekstiä. ensin tietysti ukko väitti ettei pidä paikkaansa, mutta myönsi viimein kun sanoin seuranneeni jo pidemmän aikaa.
uskon että he eivät koskaan tavanneet, olisin varmaan heidän jutuistaan saanut selville jos olisivat.annoin anteeksi ja ukolle sanoin että koittaa katsoa että siihen naiseen ei pidä mitään yhteyttä enään ikinä, jos haluaa pitää perheensä.
no siitäpä ei mennyt aikaakaan, kun löysin koneelta taas "todistuaineistoa" että oli ollut yhteydessä taas samaan naiseen. tuli tosi paska fiillis, olin aivan lyötynä taas kerran. sanoin ukolle asiasta ja taas sama virsi: ei pidä paikkaansa. sanoin hänelle että enkö ekalla kerralla tehnyt asiaa selväksi, että siihen naiseen ei pidetä yhteyttä. hän myönsi ja taas kerran pyysi anteeksi.
no nyt on mennyt aikansa näistä tapauksista, ja en ole saanut häntä kiinni mistään vääryydestä. mutta kamalinta tässä on se että kun en tiedä pitääkö ukko yhteyttä siihen naiseen vielä. puhelimesta poistetaan viestit ja tiedot koko ajan, jotta en sieltäkään mitään enään löydä. tietokonetta käyttää enään harvoin, mutta puhelimesta pääsee nettiin, ja on varmasti oppinut näiden kahden kerran jälkeen poistamaan tietoja.
uskoisin että jossain vaiheessa tekee virheen jos pitää vielä yhteyttä, mutta kun en tiedä jaksanko odottaa enään sitä kolmatta kertaa. koko ajan kun hän lähtee johonkin, mietin että soittaako se sille, aina kun ukko on töissä välillä taas tulvii ajatus mieleen, että jaa taas se varmaan juttelee sen kanssa jne jne. eli tuntuu että olen vainoharhainen... ja sitähän en haluaisi elämäni olevan..
kiitos jos jaksoit lukea purkaukseni, ehkä on itselläni vähän parempi olo kun sai johonkin purkaa tuntojaan...
hän tutustui nettipalstalla johonkin naikkoseen. kirjoitteli ensin niitä näitä ja sitten jutut syvenivät, kunnes oli jo puhelinnumerotkin vaihdettu. seurailin näitä juttuja jonkin aikaa, enkä puhunut mitään, kunnes vaan yksi kerta pinna paloi totaallisesti ja annoin tulla oikein kunnolla tekstiä. ensin tietysti ukko väitti ettei pidä paikkaansa, mutta myönsi viimein kun sanoin seuranneeni jo pidemmän aikaa.
uskon että he eivät koskaan tavanneet, olisin varmaan heidän jutuistaan saanut selville jos olisivat.annoin anteeksi ja ukolle sanoin että koittaa katsoa että siihen naiseen ei pidä mitään yhteyttä enään ikinä, jos haluaa pitää perheensä.
no siitäpä ei mennyt aikaakaan, kun löysin koneelta taas "todistuaineistoa" että oli ollut yhteydessä taas samaan naiseen. tuli tosi paska fiillis, olin aivan lyötynä taas kerran. sanoin ukolle asiasta ja taas sama virsi: ei pidä paikkaansa. sanoin hänelle että enkö ekalla kerralla tehnyt asiaa selväksi, että siihen naiseen ei pidetä yhteyttä. hän myönsi ja taas kerran pyysi anteeksi.
no nyt on mennyt aikansa näistä tapauksista, ja en ole saanut häntä kiinni mistään vääryydestä. mutta kamalinta tässä on se että kun en tiedä pitääkö ukko yhteyttä siihen naiseen vielä. puhelimesta poistetaan viestit ja tiedot koko ajan, jotta en sieltäkään mitään enään löydä. tietokonetta käyttää enään harvoin, mutta puhelimesta pääsee nettiin, ja on varmasti oppinut näiden kahden kerran jälkeen poistamaan tietoja.
uskoisin että jossain vaiheessa tekee virheen jos pitää vielä yhteyttä, mutta kun en tiedä jaksanko odottaa enään sitä kolmatta kertaa. koko ajan kun hän lähtee johonkin, mietin että soittaako se sille, aina kun ukko on töissä välillä taas tulvii ajatus mieleen, että jaa taas se varmaan juttelee sen kanssa jne jne. eli tuntuu että olen vainoharhainen... ja sitähän en haluaisi elämäni olevan..
kiitos jos jaksoit lukea purkaukseni, ehkä on itselläni vähän parempi olo kun sai johonkin purkaa tuntojaan...
