Mieheni on suostunut avioliittoneuvontaan ja ihan mihin tahansa, jos saa pitää perheensä. Hän vakuuttaa rakastavansa minua ja lupaa, että suhde/suhteet on kokonaan ohi. Pieni pelko minulla on kuitenkin. Siitä on jo vähän aikaa, kun mieheni jäi kiinni pettämisestä. Silloin hän vannoi, että kaikki on ohi. Jokin aika sitten tajusin, että hän piti yhteyttä tyttöön edelleen. Uskon, että jos tyttö napsauttaisi sormiaan, mieheni kipittäisi saman tien hänen luokseen. Olen pyytänyt tytöltä, että saan pitää mieheni. Tyttö pyysi puolestaan, että kumpikaan meistä ei koskaan ota häneen yhteyttä. Se oli helppo luvata. Hänellä on uusi mies jo kierroksessa. Olisi helpompi suhtautua, jos kyseessä olisikin joku netistä löydetty "kiimainen vosu", mutta tämä nainen on ihan muuta. Hän asuu ns. hyvässä osoitteessa asunnossa, jollaiseen ei naimattomalla naisella pitäisi olla varaa. Siksikin suhde tuntui minusta vakavammalta kuin pelkkää seksiä. Tyttö esitti julmia väitteitä miehestäni, joita en voi uskoa. Mieheni osaa olla uskoton, valehdellakin, mutta paha hän ei ole. Ehkä tyttö pyrki vähentämään syyllisyyden tuntojaan syytöksillä. En saa häntä päästäni. Mieheni on mitä on ja nyt ainakin katuu syvästi, mutta sen naisen olemassaolo varjostaa elämääni jatkuvasti. Jotain hänellä on pakko olla, mitä minulla ei ole. Seksiä en pihtaa enkä ole estoinenkaan, siitä ei ole kyse.
