Kun mies ei halua naimisiin-haluaako pitää takaovea auki?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja g
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
(Toivottavasti tää ko. mamma ei käy täällä..) Eräs tuttava mies tunnusti ettei halua naimisiin, koska ei ole varma haluaako viettää loppuelämäänsä lastensa äidin kanssa. Heillä siis 2 lasta, ei ole hennonnut naiselle totuutta kertoa, sanoo vain ettei halua naimisiin. Nainen kosi tätä miekkosta karkausvuonna, miehen oli siis "pakko" suostua, kuulemma suostui sillä ehdolla että hän (mies) saa päättää hääpäivän, ja sitä ei tule :(
Tää mies on myös pettänyt naistaa, siitä tää nainen ei onneksi tiedä mitään.

Voi raasua..

Mun mies kosi aikoinaan mua, ja olen sitä mieltä että kyllä jättäisin miehen joka ei suostu naimisiin jos kerran lapsiakin on jo tullut. MIKSI ei suostuisi? Mitään muuta todellista syytä ei kai ole kuin se ettei ole varma naisestaan.. Paranisko vaihtamalla?
 
Mua kosi mies, en ollut niin kamalan innostunut asiasta, mutta tottakai suostuin sillä rakastin/rakastan,mentiin naimisiin lapsemme ristiäisten yhteydessä. Mies hoiti kaikki seremoniaan liittyvät velvollisuudet ja paperihommat.
Oisko noilla miehillä jotka ei suostu syynä vapaudenkaipuu? Tai se ettei rakasta?
 
"kyllä laitettiin lapsi miehen nimelle, koska tarkoitus oli että kaikille tulee sitten yhteinen nimi kun mennään naimisiin :/ . en ole hiillostanut miestä, välillä ollut pitkänkin aikaa etten ole maininnut asiasta. miksi ei mennä naimisiin? en vain ymmärrä."

Ite en ymmärrä että miksi niin PITÄISI sitten mennä naimisiin?? Eihän se arkea mitenkään muuta. Vai onko niin suuri tarve pitää juhlat ja saada kermakakku-hääpuku päälle, koska niin muutkin "normaalit" tekevät??
 
No mun mielstä ihan juridisista syistä kannattaa mennä: vaikka maistraatissa. Jos mies vaikka yllättäen kuolee, avovaimo ei sais leskeneläketä eikä perisi miestään.Lapset perisivät isänsä vasta 18v. Vaikeaa. Jos kerran yhdessä ollaan, on perhettä ja molemmat rakastaa. miksi ei? Ei kai kukaan joittenkin juhlien takia mee naimisiin. no ehkä joku..
 
Mä loukkaantuisin jos mies ei suostuis naimisiin. Miks mies ei vois tehdä myönnytystä jos välittää oikeasti?
Samoin naiset. Mut jos kumpikaa ei halua naimisiin niin eihän siinä sitte mitää ongelmaa ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NaiNen:
Oisko noilla miehillä jotka ei suostu syynä vapaudenkaipuu? Tai se ettei rakasta?

Naisena omakohtaisesti vastaan, ei.

En halua naimisiin, koska naimisiinmeno muistuttaa minua enemmän avioerosta kuin avio-onnesta. Yhtään onnellista avioparia en tiedä, kaikki lähimmät sukulaiset ovat eronneet tai asuvat yhdessä avoimen kylmän vihan ilmapiirissä. Olkoon lapsellista ajattelua, mutta minä en halua sitoutua instituutioon, joka ei tuota mitään hyvää.

Leskeneläkkeistä on turha puhua, en minä niistä välitä. Jos ero tulee, en kaipaa almuja enkä pitkiä lakimiesneuvotteluita. Omat raha-asiat on molemmilla hallussa ja se riittää siitä asiasta.

Rakkauden määrän vertaamisesta on turha puhua. Samat muistot ne on avoliitossakin.

Lisäksi väite, että avoliitosta on helpompi lähteä. Väittäisin vastaan, että avoliitto on vahvempi, sillä yhdessä ollaan puhtaasti rakkaudesta ja tahtomalla eikä sillä, että katellaan mihin tämä johtaa kun ei _jaksaisi_ hakea eroa käräjillä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NaiNen:
Oisko noilla miehillä jotka ei suostu syynä vapaudenkaipuu? Tai se ettei rakasta?

Naisena omakohtaisesti vastaan, ei.

En halua naimisiin, koska naimisiinmeno muistuttaa minua enemmän avioerosta kuin avio-onnesta. Yhtään onnellista avioparia en tiedä, kaikki lähimmät sukulaiset ovat eronneet tai asuvat yhdessä avoimen kylmän vihan ilmapiirissä. Olkoon lapsellista ajattelua, mutta minä en halua sitoutua instituutioon, joka ei tuota mitään hyvää.

Leskeneläkkeistä on turha puhua, en minä niistä välitä. Jos ero tulee, en kaipaa almuja enkä pitkiä lakimiesneuvotteluita. Omat raha-asiat on molemmilla hallussa ja se riittää siitä asiasta.

Rakkauden määrän vertaamisesta on turha puhua. Samat muistot ne on avoliitossakin.

Lisäksi väite, että avoliitosta on helpompi lähteä. Väittäisin vastaan, että avoliitto on vahvempi, sillä yhdessä ollaan puhtaasti rakkaudesta ja tahtomalla eikä sillä, että katellaan mihin tämä johtaa kun ei _jaksaisi_ hakea eroa käräjillä...


Onpas omituinen suku sinulla jos vain eronneita tai onnettomia ihmistä löytyy. Niin ja myös avoliitoista erotaan...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Niin no:
(Toivottavasti tää ko. mamma ei käy täällä..) Eräs tuttava mies tunnusti ettei halua naimisiin, koska ei ole varma haluaako viettää loppuelämäänsä lastensa äidin kanssa. Heillä siis 2 lasta, ei ole hennonnut naiselle totuutta kertoa, sanoo vain ettei halua naimisiin. Nainen kosi tätä miekkosta karkausvuonna, miehen oli siis "pakko" suostua, kuulemma suostui sillä ehdolla että hän (mies) saa päättää hääpäivän, ja sitä ei tule :(
Tää mies on myös pettänyt naistaa, siitä tää nainen ei onneksi tiedä mitään.

Voi raasua..

Mun mies kosi aikoinaan mua, ja olen sitä mieltä että kyllä jättäisin miehen joka ei suostu naimisiin jos kerran lapsiakin on jo tullut. MIKSI ei suostuisi? Mitään muuta todellista syytä ei kai ole kuin se ettei ole varma naisestaan.. Paranisko vaihtamalla?

yhdessä voi elää ja rakastaa toista menemättä naimisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NaiNen:
Oisko noilla miehillä jotka ei suostu syynä vapaudenkaipuu? Tai se ettei rakasta?

Naisena omakohtaisesti vastaan, ei.

En halua naimisiin, koska naimisiinmeno muistuttaa minua enemmän avioerosta kuin avio-onnesta. Yhtään onnellista avioparia en tiedä, kaikki lähimmät sukulaiset ovat eronneet tai asuvat yhdessä avoimen kylmän vihan ilmapiirissä. Olkoon lapsellista ajattelua, mutta minä en halua sitoutua instituutioon, joka ei tuota mitään hyvää.

Leskeneläkkeistä on turha puhua, en minä niistä välitä. Jos ero tulee, en kaipaa almuja enkä pitkiä lakimiesneuvotteluita. Omat raha-asiat on molemmilla hallussa ja se riittää siitä asiasta.

Rakkauden määrän vertaamisesta on turha puhua. Samat muistot ne on avoliitossakin.

Lisäksi väite, että avoliitosta on helpompi lähteä. Väittäisin vastaan, että avoliitto on vahvempi, sillä yhdessä ollaan puhtaasti rakkaudesta ja tahtomalla eikä sillä, että katellaan mihin tämä johtaa kun ei _jaksaisi_ hakea eroa käräjillä...

Sulla on nyt jotain ehkä kotoa tulleita huonoja kuvia, millä ei oo mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Naimisiin voi mennä avioehdon kera, että se niistä almuista. Sitten jos äijä kuolee, niin sua kaduttaa aika rankasti. Nimettäin leskeneläkkeet ja muut ovat tosi pieniä. Itse tiedän erään naisen, joka onneksi oli naimisissa. Heillä on useampi lapsi, mitäs nyt mies kuoli alta kolmikymppisenä yhtäkkisesti (terveet elämäntavat, hoikka)! Mitäs siihen enää sitten? No, onneksi saa edes jotain pientä rahaa tuosta, koska on nimettäin aika tiukkaa! Vaikka ovatkin säästeliäästi eläneet.

Siksi tiedät surkeita avioliittoja, koska avoliitosta yleensä lähdetään sitten saman tien jos tulee pienikin alamäki. Samoin avoliitossa olevat ovat yleensä olleet siinä vähemmän aikaa, ainakin näin meillä päin.

Avioliittohan on nimenomaan juridinen sopimus, mikä on tosi tärkeää omalta kantilta jaateltuna. Kannattaa tehdä ne avioehdot, niin ei tule omaisuuden kanssa ongelmia jos tuollainen on usko siihen yhteiseen tulevaisuuteen.
 
Jos kyse on vain sukunimestä,että mies haluaa lapset omille nimilleen ja nyt ei sinua vihille vie,niin sanoisinko ettei koskaan ole edes tosissaan ollut vihille menossakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
mun takaovessa on vain exit...

Tässä oon samaa mieltä. Jos takaovi pitää olla raollaan, niin sitä sit käytetään. Näkeehän sen.

Jos mies on itse ehdottanut hääpäivän ja ei yllättäin haluakaan enää naimisiin, niin kyllä jotain on vialla. Itse nostaisin kissan pöydälle, asiasta on keskusteltava. Entä jos ei mies sitten nyt kehtaa käyttää sitä exitiä kunniallisesti? Tässä tapauksessa siis, jos mies on itse kosinut ja muuta, hän on aiemmin ilmoittanut että haluaa naimisiin..miksi ei nyt halua, se on selvitettävä?

Mua ei ainakaan kiinnostais esitellä itteäni tyyliin "Maija Meikäläinen, Antti Virtasen äiti". Tsiisus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
parisuhde=kommunikointi=kompromissi.

Meillä kolmen k:n sääntö: Kimpassa=kommunikointi=kompromissi
Lapsen seurassa on myös kolmen k:n sääntö: Kannusta, kuljeta, kustanna
: ) nämä kun pitää mielessä, elä on paljon helpompaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja gaeirgöl:
Onpas omituinen suku sinulla jos vain eronneita tai onnettomia ihmistä löytyy. Niin ja myös avoliitoista erotaan...

Ihmiset valitsevat, ovatko onnellisia vai onnettomia. Ei se lappunen sitä määrää vaan ihmisen oma tahto.

Miksi siis murehtia lappusen puutteesta, jos kuitenkin on rakkautta?

Ja ellei ole rakkautta ja luottamusta, miksi edes haluta sellaisen miehen kanssa naimisiin?

Ei se avioliitto onnea tuo, jos ei viekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja gaeirgöl:
Onpas omituinen suku sinulla jos vain eronneita tai onnettomia ihmistä löytyy. Niin ja myös avoliitoista erotaan...

Ihmiset valitsevat, ovatko onnellisia vai onnettomia. Ei se lappunen sitä määrää vaan ihmisen oma tahto.

Miksi siis murehtia lappusen puutteesta, jos kuitenkin on rakkautta?

Ja ellei ole rakkautta ja luottamusta, miksi edes haluta sellaisen miehen kanssa naimisiin?

Ei se avioliitto onnea tuo, jos ei viekään.

Kyse on juridisista seikoista! Ja myös nimestä. Tässähän äiti on antanut lapselle isänsä nimen, jota selkeästi nyt harmittelee! Tuosta voi tulla vielä ongelmia.

Kyllä avioliitto tuo sen turvan parisuhteelle ja perheelle, mitä tahansa voi tapahtua nuorillekin ihmisille. Voitte tehdä avioehdon, niin ei tartte murehtia omaisuudenjaosta (jos se siitä on kii).

Avioliitto ei muuta suhdetta huonommaksi. Ei se muuta suhdetta myöskään paremmaksi. Eli ne ihmiset, jotka avioliitosta eroaa, eroaisi myös avoliitossakin. Ne, joilla on kurjaa avioliitossa, ois niillä kurjaa avoliitossakin. Ei parisuhde muutu papereiden takia mihinkään suuntaan. Ainoastaan oikeusturva muuttuu, vielä todella helposti ja yksinkertaisesti.

Ja jos ihminen on ennen halunnut naimisiin ja ospinut päivämäärän, niin on aika erikoista perua se. Voidaan ihan perustellusti miettiä, missä mättää. Luultavasti parisuhteessa on ongelmia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
No mun mielstä ihan juridisista syistä kannattaa mennä: vaikka maistraatissa. Jos mies vaikka yllättäen kuolee, avovaimo ei sais leskeneläketä eikä perisi miestään.Lapset perisivät isänsä vasta 18v. Vaikeaa. Jos kerran yhdessä ollaan, on perhettä ja molemmat rakastaa. miksi ei? Ei kai kukaan joittenkin juhlien takia mee naimisiin. no ehkä joku..

peesi, mun mielestä nimenomaan kannattaa mennä naimisiin jos on yhteisiä lapsia, se on kuitenkin turvana jos elämä heittää häränpyllyä.. varsinkin jos on huonot välit miehen vanhempiin niin todella kiva sitten avopuolisona kun kuolleen puolison vanhemmat saavat päättää kaikista asioista ja omaisuudesta... kannattaa tosissaan miettiä sitä...
toki ne juhlat on kivat ja itse ainakin haluan naimsiiinmenoa juhlistaa mutta jso mies sitä kovasti vastustais, siis juhlia niin ihan maistraattikin riittäis mulle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
Ja jos ihminen on ennen halunnut naimisiin ja ospinut päivämäärän, niin on aika erikoista perua se. Voidaan ihan perustellusti miettiä, missä mättää. Luultavasti parisuhteessa on ongelmia.

Mutta sitähän ei perustellusti auta miettiä kuin asianomaisen. Täällä kaikki toitottavat, että mies ei rakasta.

Mistä kukaan tietää miehen vaikuttimia?

Mitä jos mies on tullut pelotelluksi kavereidensa taholta, haluaa säilyttää nykytilan kun pelkää muutosta huonompaan?

On ihmisiä, kuten minä, jotka eivät tahdo naimisiin, koska eivät näe sitä tarpeellisena. En ymmärrä, miksi pitäisi mennä taloudellisten asioiden takia naimisiin, jos kuitenkin tekisi avioehdon. En näe siinä mitään järkeä. Varsinkaan kun mahdollinen leskeneläkekin olisi vain kissanpissa tuloihin nähden.
 
meillä sama tilanne. mies kosi kolme vuotta sitten ja sovittiin, et mennään naimisiin 2007 tai viimeistään 2008. eipä menty.. aina kun kysyin asiasta, niin mies ärtyi heti ja tiuskas et ei oo kerenny ajattelee koko asiaa!! sit kun kysyn et haluatko sä mun kans naimisiin, niin joo, joskus!! tuntuu tosi pahalta, mut minkäs teet.
nyt en oo jaksanu ees kysellä, meilläkin sellanen meininki et ihankun olis yksin miehen päätettävissä, hän kun kuulema kertoo kyllä sit kun on hyvä hetki. justjoo.
 
Luulen, osalla varmasti vain jotain hääjännitystä. Menkää naimisiin miehen toiveiden mukaan. Naiset on aina odottamassa ja haluamassa niin suurta, miehet ei välttämättä. Kysykää ja kuunnelkaa heidän toiveitaan, silloin voi teidänkin toiveet toteutua. Aivan varmasti. Nauttikaa vähän pienemmästä, miehetkin nauttii silloin. Varmasti.
 

Yhteistyössä