Kun mies ei puhu...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksinäinen olo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yksinäinen olo

Vieras
Ahdistaa niin perkeeleesti nyt tämä suhde. Olemme seurustelleet tiiviisti puoli vuotta ja periaatteessa kaikki on kivasti ja meillä on ihanaa, mutta tuntuu, etten saa vastakaikua tunteilleni.. Hän kohtelee minua hyvin, vietämme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä, meillä on hauskaa ja seksikin on ihanaa, mutta hitto kun se ei kykene sanallaakaan sanomaan, että mitä se tuntee... Olen viimeaikoina ollut työkiireiden vuoksi itse väsynyt ja lähetin hänelle tekstiviestin, jossa pahoittelin mahdollista väsymyksestä johtuvaa laiskaa olemustani häntä kohtaan. Kerroin, että vaikka olenkin ollut poikki, hän on silti sydämessäni ja tunteissani voimakkaasti. Hän vastasi viestiini näin: "Kauniita unia." !?!? Mitä helvettiä?? Minä kerroin, kuinka tärkeä hän minulle on ja kuinka lämpimät tunteeni häntä kohtaan ovat ja hän vastaa "kauniita unia"! Olenko ihan pimeä, jos loukkaannun tuollaisesta? En odota häneltä suuria puheita, enkä kauniita runollisia rakkauden tunnustuksia, mutta jos kerron tykkääväni hänestä paljon, hän olisi voinut sanoa edes, että "samoin". Tulee sellainen olo, että hänellä ei ole niitä samoja lämpimiä tunteita minua kohtaan, jos hän ei voi sanoa tunteistaan sanaakaan. Miten ihmeessä tämmöiseen nyt sitten pitäisi suhtautua?
 
ap olet tainnut kirjoitella näitä tarinoita ennenkin tänne. Toinen kaveri naputtelee aloituksia kohudokumenteista ym elokuvista totuuksina tänne ja chatteihin.. kunnes ne näkee ja saa ahaa-elämyksen. Tuohon viitattiin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksinäinen olo:
Kerroin, että vaikka olenkin ollut poikki, hän on silti sydämessäni ja tunteissani voimakkaasti. Hän vastasi viestiini näin: "Kauniita unia." !?!? Mitä helvettiä?? Minä kerroin, kuinka tärkeä hän minulle on ja kuinka lämpimät tunteeni häntä kohtaan ovat ja hän vastaa "kauniita unia"! Olenko ihan pimeä, jos loukkaannun tuollaisesta?

Kyllä sinä olet.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksinäinen olo:
Miten ihmeessä tämmöiseen nyt sitten pitäisi suhtautua?

Ovatkohan ahdistumisesi syyt nyt muualla kuin puoli vuotta kestäneessä suhteessasi, jolle asetat kumman kovia paineita. Entä jos vain olet muuten ahdistunut ja väsynyt? Oletko kypsä suhteeseen?

Et voi laittaa sanoja toisen suuhun etkä olettaa, että kaikki haluavat väkisin vatvoa tunteitaan tai tuntemuksiaan. Miehen vastaus viestiisi oli aivan järkevä.

Omankin tekstisi taisit kirjoittaa väsyneenä. Jospa rauhoittuisit ja lepäisit sen sijaan, että saatat itsesi ylikierroksille. Onko sinulla sellaiseen muutenkin taipumusta. Silloin et näe metsää puilta. joihin nyt tuijotat.
 
"hän on silti sydämessäni ja tunteissani voimakkaasti"

Anteeksi vaan, mutta kuka hitto näin oikeasti puhuu?!? En kyllä itsekään keksisi tuohon muuta sanottavaa kuin kauniita unia.
 
on se sielu, silläkin miehellä, mutta ehkä sanat on kateissa.
Eikä mikään muu ole pakko kuin kuolema ja sekin vain kerran, joten ei meitä ole pakko kestää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
... minäkin sanoisin "kauniita unia" aamuyöstä ... ja kääntäisin kylkeä zzzzzzzzzzzzzzz

Lähetin viestin joskus seitsemän aikoihin illalla ja hän vastasi kymmeneltä.. Että ei se mistään aamuyöstä johdu.
 
Tulee sellainen olo, että hänellä ei ole niitä samoja lämpimiä tunteita minua kohtaan, jos hän ei voi sanoa tunteistaan sanaakaan.ap"

Minusta ap. vastasit itse omaan kysymykseesi..Ehkä kaikille ei avautunut että olet 6kk aikana varmasti törmännyt samanlaisiin tilanteisiin..
Minulla oli kerran ystävä mies joka myös lähetteli summamutikassa vastausviestejä lukematta ollenkaan tai vain muutaman sanan viestistä. No sehän herätti hämmästystä ja vielä enemmän lisä kysymyksiä.. jatkuvaa lisä tekstiviestintää..
Minusta tuo "hyvää yötä " kuvaa että hän ei pidä sinua niin tärkeänä että jaksaa vastata kovin "vaikeisiin" viesteihin..
Hyvää yötä vain kuvasi että hän on väsynyt ja totesi vain sen sinulle.. Samalla voit mennä vaikka tielle huutamaan mutta mies ei ymmärrä toteaa vain jossain vaiheessa että kun olet lakannut kiljumasta tulehan keittämään perunat.

Tunteeton ihminen ei koskaan pysty samalle tasolle tuntevan ihmisen kanssa.
ja jos kyseessä on vähänkin hyöty näkökohtiin perustuva suhde miehen puolelta sellaisen tunne ymmärryksen odottaminen on kuin vetäisi itsensä hirteen..
 
Kiitos sinulle, Ymmärrys, asiallisesta vastauksesta. Ongelma onkin juuri siinä, että minusta on kummallista, ettei mies voi sanoa tykkäävänsä. Yhdessä meillä on hyvä olla ja usein voin aistia suurta lämpöä hänen kosketukssaan ja tavassaan olla lähelläni, mutta heti kun kerron tykkääväni hänestä, hän menee mykäksi.. Onko se nin kamalaa sanoa toiselle ääneen, että tykkää? Ja jos se on niin vaikeaa, tulee pelko siitä, että onko niitä tunteita ollenkaan? Tiedä, että teot merkitsevät enemmän, kuin sanat, mutta kai nyt edes muutaman kerran vuodessa voisi kertoa toiselle, kuinka paljon toisesta tykkää? Tai jos kokonaisten lauseiden muodostaminen on niin vaikeaa, niin sanoisi vaikka joskus "kulta" tai "rakas" tai mitä hyvänsä. Jos puolessa vuodessa ei ole tullut sanaakaan miehen tunteista, kai sitä on ihan normaalia hämmästellä. En kuitenkaan usko, etteikö hän tykkäisi ollenkaan, kun kuitenkin haluaa olla kanssani ja on minulle hyvä, mutta tulee sellainen olo, että olisiko miehen tunteet omiani laimeammat, eikä hän siksi kehtaa sanoa mitään...? Kyllä se on minusta loukkaavaa, jos itse tunnustaa lämpimät tunteensa ja ajatuksensa ja toinen vastaa, että hyvää yötä. Ikään kuin hän vastauksellaan sanoisi, ettei ole enempäätunteita, joista puhua. Mies1 oli sitä mieltä, että olen pimeä, olkoon sitten niin, mutta olin pimeä tai en, kaipa naisella on oikeus odottaa rakkaalta mieheltään muutama kaunis sana silloin tällöin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja auts tiks tiks:
ap olet tainnut kirjoitella näitä tarinoita ennenkin tänne. Toinen kaveri naputtelee aloituksia kohudokumenteista ym elokuvista totuuksina tänne ja chatteihin.. kunnes ne näkee ja saa ahaa-elämyksen. Tuohon viitattiin...

Anteeksi mitä? Nyt en kyllä ymmärtänyt yhtään, mitä sinä yritit viestilläsi sanoa???
 
Jotkut suomalaiset miehet on valitettavasti aika lukossa eikä osaa puhua tunteistaan. Se on tosi rasittavaa välillä. Ehkä hän tuntee "antautuvansa", heittäytyvänsä liikaa jos myös verbalisoi tunteensa? Voihan tietenkin olla että hän aikaa myöten avautuu. Kannattaa puhua silläkin uhalla että vähän pelästyy, kyllä tunteista pitää osata sen verran puhua sentään. Tämä on siis tietysti mun mielipiteeni.
Kamalia noi alkupään vastaukset, älä välitä niistä. Mitä tuollaisella asenteella saa irti elämästä, en halua tietää...
 
Ei mitenkään harvinaista, joskin lohdutonta. Yli kaksikymmntä vuotta meni, enkä todellakaan muista, sanoiko mies kertaakaan rakastavansa tai edes pitävänsä. Ehkäpä en osannut edes vaatia sitä. Mutta erotessamme hän sentään saattoi todeta läheiselleni, ettei hän minua ollut koskaan rakastanutkaan! ... Että sen pituinen se.
 
Meidänkin suhde on loppusuoralla kun mies ei puhu tunteistaan minulle. Hän on ottanut etäisyyttä ja käyttäytyy kylmästi mutta ei kerro mistä kenkä puristaa! Olen yrittänyt kysellä ja annan tilaakin jos sitä tarvitsee, mutta kun ei sano mikä on ongelman nimi. Tulee vaan sellainen olo, ettei välitä enää tuon taivaallista minusta tai tunteistani. Se voi olla vääräkin luulo, mutta mistäs sen tiedät? Alan olla siinä pisteessä että en jaksa enää koittaakaan selvittää mikä on vialla. Parempi varmaan sitten antaa olla koko jutun, tyhjän päälle kun on jätetty.

Kyllä pitäisi osata avata suunsa varsinkin tällaisessa tilanteessa. Muuten ei taida välittää pätkän vertaa jos antaa suhteen kariutua mieluummin. Sitten saa mennäkin.
 
Ymmärrän kyllä aloittajaa siinä mielessä että itse olen samantyyppisessä tilanteessa. Mies puhuu yhteisestä tulevaisuudesta ja kertoo että on hyvä olla kun on joku. Ja sitten kun viimein uskaltauduin kertomaan hänelle että olen rakastunut, hän vastasi "Katsotaan kestääkö se". Se veti mut kyllä melko lukkoon. Noh, ei auta, pidän miehestä ja olen tässä mukana täysin vakavissani joten annan aikaa ja toivon että vielä joskus saisin vastauksen jonka haluaisin kuulla.
 
Ymmärrän kyllä aloittajaa siinä mielessä että itse olen samantyyppisessä tilanteessa. Mies puhuu yhteisestä tulevaisuudesta ja kertoo että on hyvä olla kun on joku. Ja sitten kun viimein uskaltauduin kertomaan hänelle että olen rakastunut, hän vastasi "Katsotaan kestääkö se". Se veti mut kyllä melko lukkoon. Noh, ei auta, pidän miehestä ja olen tässä mukana täysin vakavissani joten annan aikaa ja toivon että vielä joskus saisin vastauksen jonka haluaisin kuulla.


tämä aloitus oli tehty 2007 vuonna, joten eiköhän apn ongelmat ole johonkin suuntaan nytkähtäneet 8 vuoden aikana.

Mitä sinun suhteeseesi tulee...
mies puhuu yhteisestä tulevaisuudesta ja sanoo ... on hyvä kun on joku... ei siis sano .. on hyvä kun juuri sinä olet tässä minun vierelläni...

Sinä voit olla täysin vakavissasi, mutta mies on liikkeellä... hyvä kun on joku...mentaliteetilla. Eli saa säännöllistä seksiä + ruokaa ja hyvänä pitoa, mutta ei vielä natsaa sen kummemmin.
Heti kun joku miehen silmissä hänelle "sopivampi" sattuu kohdalle, miestä viedään. Sanoo, sori, näin kävi, ei vika ole sinussa vaan minussa, ei muistella pahalla.
 
Viimeksi muokattu:
Pittääkö sitä aena höpötteä joutavie. jos ukko sillon tällön naija nassauttaa ja on muuten siivomies, niin voet olla onnellinen.

Nyt sinä Väenö kerrannii puhut viisaita.
Myö on oltunna ukon kansa yhessä 25 vuotta onnellisesti, sanoisin, ja kertookaan se ei ou äineen sanonna nuita rakastamisia. Vuon käätös ja muut toimensa puhhuu totisesta rakkauvesta, ei siinä passoo heittäytyä eppäileväksi. Ukkokulta loukkaantus syvänjuurijaan myöten, jos kysseenalaistasin asian. Se on sillä lailla, että pittää osata lukia toesta. Kerran kiusallain kysäsin, jotta miten se on näitten rakastamisten kansa, ku et ou mittään koskaan virkannu, niin se sano, jotta jotkut puhhuu ja tosimiehet tekköö.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

M
Viestiä
13
Luettu
3K
Perhe-elämä
Onnistuva mies.
O
M
Viestiä
25
Luettu
10K
Perhe-elämä
Ap. Mitä nyt?
A
H
Viestiä
22
Luettu
629
Perhe-elämä
Hiljaisen miehen vaimo
H

Yhteistyössä