N
neito(1)
Vieras
Tilanne:
Mies istuu koko päivän tietokoneella (tehden jotain töitä keskellä pääsiäistä!).
Työt olisi ihan hyvin voinut odottaa iltaan asti (ei kiireisiä) kun lapset menee nukkumaan.
Itse pesin pyykkiä, kylvetin lapset, puin heidät, syötin koko perheen (miestä myöten), käytin ulkona, pesin tiskejä yms. Eikä päivä ole vielä edes ohi. Tekemistä riittää. Sitten kun pikkusenkin koitan pyytää apua, tietokoneelta kuuluu oota hetki (10-15min). Aikaisemmin kysyin aikooko olla jälleen kerran koneella koko päivän, mies lupaa ettei ole ja kuitenkin oli vaikka näki että mä raadan hiki hatussa kahden lapsen kanssa! Ei heru apua vaikka kuinka anelisin. Sitten kun hermostun, alkaa miehen piilovittuilu tai suora haukkuminen. Sillä ei ole väliä vaikka meillä olisi vieraitakin. Tänään repesin totaalisesti ja sanoin että mulle olisi paljon helpompaa olla lasten kanssa yksin. Olisi parempi varmaan erota niin mitä mies vastasi: - NÄKEMIIN! Siitä kimpaantuneena mä korjasin HYVÄSTI! Musta oikeesti alkaa tuntua siltä että helpompaa mulla olisi ilman miestä. Ei enää sen sotkuja, ei likaisia vaatteita, ei sille kokkaamisia...vain me ja lapset. Luovuttaminen kuulostaa yllättävän mukavalta sanalta tänään. Nyt tulin purkamaan kiukkuni vähäksi aikaa tänne etten kaada ihan kaikkea paskaa kerralla kaikkien niskaan. Päätin olla kaivelematta liikaa vanhoja mutta kun miehen osallistuminen on ollut erittäin heikkoa jo viiden-kuuden vuoden ajan. Sanoin miehelle että listataan kaikki asiat mitä kumpikin tekee perheensä eteen niin näkee että kumpi se perheen kantava voima oikeesti onkaan! Mies ei voi muka tehdä kahta asiaa kerrallaan niin ymmärtäähän sen että kone juoksee siisteyden ja lasten edelle...eihän siinä saatana kädet joka paikkaan riitä! Hermostun vaan lisää kun mietin tätä niin parempi lopettaa tää miettiminen tähän ja ... en tiiä jatkosta.
Mies istuu koko päivän tietokoneella (tehden jotain töitä keskellä pääsiäistä!).
Työt olisi ihan hyvin voinut odottaa iltaan asti (ei kiireisiä) kun lapset menee nukkumaan.
Itse pesin pyykkiä, kylvetin lapset, puin heidät, syötin koko perheen (miestä myöten), käytin ulkona, pesin tiskejä yms. Eikä päivä ole vielä edes ohi. Tekemistä riittää. Sitten kun pikkusenkin koitan pyytää apua, tietokoneelta kuuluu oota hetki (10-15min). Aikaisemmin kysyin aikooko olla jälleen kerran koneella koko päivän, mies lupaa ettei ole ja kuitenkin oli vaikka näki että mä raadan hiki hatussa kahden lapsen kanssa! Ei heru apua vaikka kuinka anelisin. Sitten kun hermostun, alkaa miehen piilovittuilu tai suora haukkuminen. Sillä ei ole väliä vaikka meillä olisi vieraitakin. Tänään repesin totaalisesti ja sanoin että mulle olisi paljon helpompaa olla lasten kanssa yksin. Olisi parempi varmaan erota niin mitä mies vastasi: - NÄKEMIIN! Siitä kimpaantuneena mä korjasin HYVÄSTI! Musta oikeesti alkaa tuntua siltä että helpompaa mulla olisi ilman miestä. Ei enää sen sotkuja, ei likaisia vaatteita, ei sille kokkaamisia...vain me ja lapset. Luovuttaminen kuulostaa yllättävän mukavalta sanalta tänään. Nyt tulin purkamaan kiukkuni vähäksi aikaa tänne etten kaada ihan kaikkea paskaa kerralla kaikkien niskaan. Päätin olla kaivelematta liikaa vanhoja mutta kun miehen osallistuminen on ollut erittäin heikkoa jo viiden-kuuden vuoden ajan. Sanoin miehelle että listataan kaikki asiat mitä kumpikin tekee perheensä eteen niin näkee että kumpi se perheen kantava voima oikeesti onkaan! Mies ei voi muka tehdä kahta asiaa kerrallaan niin ymmärtäähän sen että kone juoksee siisteyden ja lasten edelle...eihän siinä saatana kädet joka paikkaan riitä! Hermostun vaan lisää kun mietin tätä niin parempi lopettaa tää miettiminen tähän ja ... en tiiä jatkosta.