Kun mies ei ymmärrä.

[J3N3]

Tätä tuskaa mitä sisälläni on.
Mun on pakko purkaa nämä tunteet johki.
Kiva jos jaksaisitte lukea loppuun. :heart:

Kerron ensin vähän meidän taustaa niin on helpompi ymmärtää.
Minä olen 23v. ja mies 24v.
Lasta ollaan yritetty saada jo helmikuu-07, ja hoidot aloitettiin syyskuu-07.
Miehellä kaikki kunnossa. Minulla on PCOS, tuubat auki ja kaikki fysiologisesti okei, mutta minä en ovuloi ollenkaan, eikä munasoluja kasva ilman hormonistimulointia.

Epäsäännölliset kuukautiset aina ollu, (ja ylipainoa on vaikka koko ajan laihdutan painonvartijoissa.)
Aloitettiin sitten clomit ja metformiinit, tätä kolme tai neljä kiertoa munikset kasvoi mutta en ovuloinut. Siitä jatkettiin sitten puregon + pregnyl pistoksilla 2-3 kiertoa ja ovuloin mutta tuloksetta.

Viime kierto (toukokuussa) olisi ollut inssi-kierto puregon+pregnyl yhdistelmällä, mutta ei edes päästy niin pitkälle kun munasolut ei kasvanut OLLENKAAN vaikka pistin puregonia 3 viikkoa peräkkäin.
En enään jaksanut toivoa joten päätettiin lopettaa koko kierto. Olin henkisesti niin huonossa kunnossa, että minä päätin pitää taukoa koska en jaksanut, itkin melkein joka päivä, :'( jopa töissä.

Nyt parhaillaan olen terolut kuurilla ja odotan että menkat alkaisi, nyt olen jotenkuten taas "kunnossa" jaksamaan, mutta kun mies ei ymmärrä miten tuskaista tämä on minulle.


Tämä lapsettomuus syö koko meidän suhdetta, me ei tehdä muuta ku riidellään 24/7, ja tuntuu ettei se ymmärrä kuinka pahoin mä oikeasti voin tämän takia, kuinka suuri se suru on, ja että en jaksais taas pettyä.

Mies vaan sanoo että "joo , tietty mä ymmärrän sinua, ja koko ajanhan mä olen mukana klinikalla..."

Häntä ei näköjään kosketa koko asiaa mitenkään, luulee vaan että kyllä se lapsi sieltä tulee.
No ei se ole niin varma, eihän tässä ole mitään takuuta että tuleeko vaiko ei.

Adoptioon hän ei koskaan lähtis, oma biologinen lapsi tai ei mitään.
Minä olisin jo heti valmis menemään.

JOS me jäätäiski lapsettomiks (jos en esim. enään jaksa hoitoja) niin hän vaan sanoo niin entäs sitten, "ei se haittaa" vaikka ei ole lapsia.

No entäs kymmenen vuoden päästä kun kaikilla muilla on lapsia ja näkee kuinka ne kasvaa jne, tuntuukohan silloinkin samalta? Minä en ainakaan usko, vaikka hän niin väittää ettei tuntuis missään.

Joo, onhan sekin jo iso tuki että mies on mukana kun käydään vastaanotolla mut hei, entäs mun tunteet? Se ei koskaan kysele miten voin, kelaanko paljon, entä jaksanko enää edes jatkaa näitä hoitoja kun koko aika joutuu pettyä?

Koskaan se ei kysele. Aina mun pitää aloittaa keskustelun että hei musta tuntuu nyt tosi pahalta ja en jaksais muuta kuin itkeä vaan.
Tuntuu etten saa sitä tuke mitä oikeasti tarvitsen omalta mieheltäni.

Niin vaikea tilanne. :headwall:

 

[Spirit of the Christmas Past]

No tuota...ensiksi osanotto vaikeassa elämäntilanteessa :hug:. Sitten siitä miehestä: ihan ulkopuolisen korvin tuo kuulostaa ihan tolkun tapaukselta. Kokee asiat vähän eri tavalla kuin sinä, mutta ei kai siinä lähtökohtaisesti mitään pahaa ole - enkä ole varma että sua hirveästi helpottaisi se, että mies hautoisi vieressä itsaria asian tiimoilta.

Sitä se elämä on, että itse kunkin on ne omat kipupisteensä työstettävä, oli siinä kumppani tai ei vierellä. Voi kertoa tunteistaan ja jakaa sillä tavalla niitä, mutta ei kyllä vaatia sitä että toinen kokee ja tuntee samoin. Kuten sanottu, voihan se olla vaikka voimavarakin että toinen ei ole niin syvällä jossakin murheessa kuin toinen. Ei se sitä tarkoita, että väheksyy tai ei piittaa. Ja tuo kyselemättömyys: ehkäpä mies on tottunut siihen, että itse avaudut asioistasi kysymättä. Ja onhan se nyt muutenkin aika tyypillisen miesmäistä ajatella, että aukaiseepa tuo sitten suunsa kun asiaa on .

Se adoptioasia teillä sen sijaan on selkeästi keskustelun paikka, koskapa olette asiasta ihan eri mieltä. Vaan saattaa se siinäkin kohdassa mieli miehelläkin muuttua ellei sitä biologista lasta kuulu, mistäs sen tietää.

Hyvää jatkoa ja pitäkää toisenne lämpiminä!

 

[ixus]

:hug: Miehet ei vaan aina osaa aatella, niinkun me naiset. Varmasti on rankkaa, voimia sinulle. Kyllä se mieskin varmasti käy sisäistä tuskaa sisällään, mutta harva mies sitä näyttää ulos.

 

[Ninniliina]

Ensinnäkin: olen pahoillani tuosta tilanteesta. Mutta mitäpä jos tuo on vain miehesi tapa käsitellä asiaa? Jospa hänellä on myös paha olo, mutta ei vain halua näyttää sitä esim. koska ei halua, että sinulle tulee pahempi olo.
Mitäpä jos hän suhtautuu varauksella uusiin hoitoihin yms. koska näki kuinka rankkoja ne sinulle ovat henkisesti? Jospa hän sen takia sanoo niin, että sillä ei ole mitään väliä vaikka lasta ette saisi?
Tiedän, että ei ole helppo ajatella näin kun itsellä on paska olo, mutta vaan sillä lailla te voitte päästä johonkin yhteisymmärrykseen.
Toisaalta: nainenhan sen lapsen mahassaan kasvattaa ja synnyttää, joten vaikka mies olisi surullinen asiasta, niin hänellä ei koskaan näihin tunteisiin liity niitä fyysisistä tuntemuksista kumpuavia tunteita, joita nainen kokee - väittäisin.

 

[J3N3]

Kiitos ihanista kommenteista ja muutenki, auttaa paljon kun joku edes jaksaa lukea! :heart: :hug:

 

[moikka]

voimia teille vaikeassa elämän tilanteessa. luulen että miehet eivät vain osaa puhua, ehkä hän ei oikeasti tiedä mitä hänen pitäisi tehdä tai sanoa. ja toisaalta luulen että olet niin "herkässä tilassa" että miehen on hyvin vaikea löytääkään oikeita sanoja.
miehet ja naiset käsittelee niin erilailla asioista..eihän sitä oikeasti tiedä mitä miehesi tilanteesta kelailee haluaa vain olla vahvempi..

 

[J3N3]

kiitos kaikille kun jaksoitte lukea!

Ja voihan se tietty olla , että se yrittää olla se vahvempi meistä ja sen takia käyttäytyy sillä tavoin...... :heart:

 

[J3N3]

nostan.

 

[v]

Musta taas sun miehes on teistä kahdesta se järkevämpi. Ei elämää voi lopettaa sen takia ettei saa lasta eikä sitä voi ajatella niin että kun muillakin on. Adoptio ei ole pelkästään lapsenhankkimisikeino vaan siinä täytyy miettiä montaa muutakin asiaa, joten ymmärrän kyllä senkin ettei miehesi välttämättä halua adoptiota. Minusta sinun itsesi pitäisi miettiä asiaa miehesikin kannalta ja ymmärtää että elämää voi olla ilman lapsiakin.

 

[Non compos mentis]

Eikö ne lääkärit sitten voisi määrätä näitä laihdutuslääkkeitä siihen painonvartijoiden tueksi?

 

[pnttö]

Musta taas sun miehes on teistä kahdesta se järkevämpi. Ei elämää voi lopettaa sen takia ettei saa lasta eikä sitä voi ajatella niin että kun muillakin on. Adoptio ei ole pelkästään lapsenhankkimisikeino vaan siinä täytyy miettiä montaa muutakin asiaa, joten ymmärrän kyllä senkin ettei miehesi välttämättä halua adoptiota. Minusta sinun itsesi pitäisi miettiä asiaa miehesikin kannalta ja ymmärtää että elämää voi olla ilman lapsiakin.

Sulla on mennyt ihan metsään koko ap:n tarina. Et edes vaivautunut sisäistämään ap:n kirjoitusta! :headwall:

 

[nikittä]

Niin ehkä miehesi ei osaa oikein sanoa mitään ja on myös ahdistunut tilanteesta, varsinkin kun se näkee miten rikki sinä olet. Ehkä se haluaisi ottaa pienen aikalisän niihin hoitoihin, että sinäkin saisit pienen "hengähdystauon" jos se riitelykin siitä vähenisi mutta ei uskalla ehdottaa sitä. Kuullostaa siltä että olet kyllä tosi ahdistunut niin miehesi on varmaan siitäkin ymmällään.

 

[mä]

no musta mies taas kuulostaa kypsymättömältä tai muuten vaan kusipäältä. vähän niinku mun exäni. nykyinen mieheni kun puhuu kaikesta ja oikeilla nimillä, itkeekin kun siltä tuntuu. anteeksi ap. oot varmaan ilmaissut kuitenkin miehellesi mikä olisi paras tuki sinulle nyt ja jos miehellä ois pahaolla mutta olis koettanut esittää vahvaa sinun takia,miksi jatkaisi sitä JOS tietää mikä oikeesti auttaisi?

 

[J3N3]

Musta taas sun miehes on teistä kahdesta se järkevämpi. Ei elämää voi lopettaa sen takia ettei saa lasta eikä sitä voi ajatella niin että kun muillakin on. Adoptio ei ole pelkästään lapsenhankkimisikeino vaan siinä täytyy miettiä montaa muutakin asiaa, joten ymmärrän kyllä senkin ettei miehesi välttämättä halua adoptiota. Minusta sinun itsesi pitäisi miettiä asiaa miehesikin kannalta ja ymmärtää että elämää voi olla ilman lapsiakin.

En viitsi edes kommentoida kirjoitustasi. Tulee vaan entistä pahempi olo.
Ilkeästi sanottu mutta toivottavasti tulet itse joskus lapsettomaks ja koet samat/käyt läpi samat asiat, niin tiedät mistä puhun!

 

[Sabira]

Musta taas sun miehes on teistä kahdesta se järkevämpi. Ei elämää voi lopettaa sen takia ettei saa lasta eikä sitä voi ajatella niin että kun muillakin on. Adoptio ei ole pelkästään lapsenhankkimisikeino vaan siinä täytyy miettiä montaa muutakin asiaa, joten ymmärrän kyllä senkin ettei miehesi välttämättä halua adoptiota. Minusta sinun itsesi pitäisi miettiä asiaa miehesikin kannalta ja ymmärtää että elämää voi olla ilman lapsiakin.

En viitsi edes kommentoida kirjoitustasi. Tulee vaan entistä pahempi olo.
Ilkeästi sanottu mutta toivottavasti tulet itse joskus lapsettomaks ja koet samat/käyt läpi samat asiat, niin tiedät mistä puhun!

Olen pahoillani kaikista koettelemuksista, mitä olet joutunut kärsimään. Kaikki sympatiat sinulle! Mutta en silti ymmärtänyt, että millä tavalla tuo alkuperäinen, vierailijan kirjoitus oli ilkeä...?

 

[J3N3]

ei ehkä ilkeä mutta... noooh vaikea selittää....

 

[kylässä]

Musta taas sun miehes on teistä kahdesta se järkevämpi. Ei elämää voi lopettaa sen takia ettei saa lasta eikä sitä voi ajatella niin että kun muillakin on. Adoptio ei ole pelkästään lapsenhankkimisikeino vaan siinä täytyy miettiä montaa muutakin asiaa, joten ymmärrän kyllä senkin ettei miehesi välttämättä halua adoptiota. Minusta sinun itsesi pitäisi miettiä asiaa miehesikin kannalta ja ymmärtää että elämää voi olla ilman lapsiakin.

En viitsi edes kommentoida kirjoitustasi. Tulee vaan entistä pahempi olo.
Ilkeästi sanottu mutta toivottavasti tulet itse joskus lapsettomaks ja koet samat/käyt läpi samat asiat, niin tiedät mistä puhun!

Olen pahoillani kaikista koettelemuksista, mitä olet joutunut kärsimään. Kaikki sympatiat sinulle! Mutta en silti ymmärtänyt, että millä tavalla tuo alkuperäinen, vierailijan kirjoitus oli ilkeä...?

aivan samaa ajattelin kuin sabira. vieraan kirjoitus oli järkevä ja asiallinen kannanotto. sensijaan sinun toivotuksesi lapsettomuudesta kuvasti sen sortin ilkeyttä että oksat pois. mies raukka joka joutuu kanssasi elämään.

 

[FionaFauna]

En usko, että miehesi on täysin tunteeton tai ottaa tämän asian kevyesti. Hänellä on varmasti vain oma asiansa käsitellä tätä ja ehkä on itsekin ahdistunut - yrittää välttää ajattelemasta asiaa 24/7. Kun on kaksi ihmistä mukana, niin tulee aina näitä yhteentörmäyksiä, kun toinen sanoo omasta mielestään ihan "normaalisävyllä" jonkun asian ja toinen tulkitsee sen ihan toisenlaiseksi.

Sinä olet varmaankin lukkiutunut "omaan kuoreesi" ja ihan luonnollisesti tässä tilanteessa näet maailman tämän lapsettomuuden kautta ja mietit sitä koko ajan. Edellä on tullut jo hyviä pointteja, mutta ehkäpä miestäsi ahdistaa tämäkin asia eikä just halua sitä sun oloasi pahentaa.

Sanoit, että riitelette 24/7. Miksi? Onko niissä riidoissa taustalla vain turhautuneisuus tilanteeseen, joka on helpoiten tietysti kohdennettavissa omaan kumppaniin? Vaiko se, että olette tietystä lapsettomuuteen liittyvistä asioista eri mieltä ja sitten nämä selvittämättömät erimielisyydet kumpuavat päivittäisenä kinasteluna?

Nyt taitaa olla kuitenkin keskustelun paikka, jossa molemmat voisivat puhua suunsa puhtaiksi. Jos ei onnistu niin vaikkapa kirjoittamalla. Eikä se lapsettomuuspsykologillakaan käynti olisi pahitteeksi - nyt kun kaikki on vielä korjattavissa ja varmasti sujuu vielä parhain päin!

Tsemppiä! :hug: