Kun mies on kylmä...

[simsam]

Painiiko kukaan muu saman ongelman kanssa?

Voisin kertoa 11 yhteisestä vuodestamme hyvin pitkän jutun mutta kiteytettynä:

Mies rakastaa minua, tiedän sen ja sanoo sen joka päivä (rutiininomaisesti kylläkin) mutta tämän lisäksi mies on järjettömän kylmä.
Meillä on hyvin "tulinen" suhde ja sanaharkkaa tulee usein. Mies ei ole mikään puhuja tyyppi, eikä mikään kova hellittelemäänkään. Tämä alkaa olla minulle jo ongelma.
Olen aika herkkä ja kun pahoitan mieleni, miestä ei tunnu hetkauttavan lainkaan. Hän voi jatkaa kylmää linjaa pahasta olostani huolimatta eikä asioita keskustella.

Näyttäisi siltä, että miehelle riittäisi että olisimme riitelemättä yhdessä (eikä kai ne riidatkaan hänestä niin kamalia ole) , sen sijaan kun minä haluan että olemme _onnellisesti_ yhdessä. (Rakkautta, hellyyttä, toisen huomioimista)
Tämän lisäksi mies on äärimmäisen taitava piikittelijä. Tekee huumoria ns. minun kustannuksellani.

Onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita ja onko tähän mitään ratkaisua?
Puhuminen olisikin ratkaisu mutta kun se olen minä joka puhuu eikä mies tunnu edes kuuntelevan.
Hänen mielestään ongelmat ovat vain minun omassa päässäni.

Rakastan miestäni enkä halua menettää häntä mutta tämä kylmyys alkaa olemaan jo ongelma.

 

[Lilii lisänimetön]

Sanotko suoraan kun pahoitat mielesi? Eli että hän tietää ja näkee että pahoitat mielesi.

 

["..."]

Linkkinä en osaa laittaa, mutta lue tämä

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2027446-aivan-tavallinen-perhe/

 

["aapee"]

Sanotko suoraan kun pahoitat mielesi? Eli että hän tietää ja näkee että pahoitat mielesi.

Mies tietää kyllä kun pahoitan mieleni. Eli näkee suoraan. Varsinkin silloin kun paha mieleni siirtyy itkuksi.

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="aapee";24620111]Mies tietää kyllä kun pahoitan mieleni. Eli näkee suoraan. Varsinkin silloin kun paha mieleni siirtyy itkuksi.[/QUOTE]

Mutta sanotko että pahoitit mielesi - ja mistä asiasta. Ihan suoraan. Jotkut (*krhm*) kun itkevät yhdestä jos toisestakin asiasta, ja miehet kun eivät ikävä kyllä aina ole hyviä tulkitsemaan, että "mistä se nyt tällä kertaa itkee": hermostuksesta, väsymyksesta, ilosta, adrenaliinista, sanattomuudesta vai siitä mielen pahoittamisesta...

Arveletko vai tiedätkö, että mies ei välitä siitä miten sinä tunnet ja koet?

 

[Jaska-]

[QUOTE="aapee";24620111]Mies tietää kyllä kun pahoitan mieleni. Eli näkee suoraan. Varsinkin silloin kun paha mieleni siirtyy itkuksi.[/QUOTE]

Ehkä hän on vain liian tasa-arvo tietoinen sinulle.
Sinä haluat miehen joka heltyy saman tien kun tyttö/nainen alkaa itkemään.
Joku voisi sanoa että lapsia kohdellaan sillä tavalla.. ei aikuisia

 

["aapee"]

[QUOTE="...";24620109]Linkkinä en osaa laittaa, mutta lue tämä

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2027446-aivan-tavallinen-perhe/[/QUOTE]

Siis ihanko tarkoitit, että miehestäni on tulossa väkivaltainen hullu vain koska hän ei ole mikään romantikko? Wau. Ehkä ongelmani ei nyt kuitenkaan ole näin suuri.....

 

["vieras"]

[QUOTE="...";24620109]Linkkinä en osaa laittaa, mutta lue tämä

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2027446-aivan-tavallinen-perhe/[/QUOTE]

Eiks toi kertonu ihan oikeasta perheväkivallasta, miten se liittyy tähän juttuun?

 

["aapee"]

Ehkä hän on vain liian tasa-arvo tietoinen sinulle.
Sinä haluat miehen joka heltyy saman tien kun tyttö/nainen alkaa itkemään.
Joku voisi sanoa että lapsia kohdellaan sillä tavalla.. ei aikuisia

Ymmärsit varmaan tilanteeni väärin. En itke joka riidan yhteydessä vaan tarkoitukseni oli tuoda ilmi, että miestä ei hetkauta _edes_ se että pahoitan mieleni niin pahasti että minua alkaa itkettämään.
Jos näkisin että mieheni todella pahoittaisi jostain mielensä, en ikimaailmassa jättäisi häntä siinä tilanteessa omilleen.

 

["aapee"]

Mutta sanotko että pahoitit mielesi - ja mistä asiasta. Ihan suoraan. Jotkut (*krhm*) kun itkevät yhdestä jos toisestakin asiasta, ja miehet kun eivät ikävä kyllä aina ole hyviä tulkitsemaan, että "mistä se nyt tällä kertaa itkee": hermostuksesta, väsymyksesta, ilosta, adrenaliinista, sanattomuudesta vai siitä mielen pahoittamisesta...

Arveletko vai tiedätkö, että mies ei välitä siitä miten sinä tunnet ja koet?

TIEDÄN että mies ei välitä. Olen myös hänelle ihan suoraan pahoittaneeni mielen. En nyt joka kerta mutta usein . Hän kyllä tuntee minut sen verran hyvin että näkee kun minuun sattuu.

 

[samaa täällä]

Osat meillä toisinpäin, tosin muija ei koskaan erehdy sanomaan että rakastaa. Haluaa kyllä olla yhdessä. Vaihdetaan päittäin=> Neljä onnellista

 

[..]

Minusta toisen (henkinenkin) satuttaminen on väkivaltaa. Ja jos luit tarkkaan yleensä kaikki alkaa pienestä..

Mutta ihan miten vaan, ole kynnysmatto jos haluat.

 

[kuin oma tarinani]

Jos jotain oman kokemukseni perusteella kommentoisin niin eroa ajoissa tai mene parisuhdeterapiaan.
Minä en eronnut ajoissa ja parisuhdeterapia auttoi vain ensimmäisessä isossa kriisissä kun konkreettinen ero oli mahdollinen.

Nyt ei ole voimavaroja eroon ennekuin lapset on isompia ja asuntovelka pienempi.Huono parisuhde on lamaannuttanut täysin toimintakykyni. Töissä jaksan käydä ja lapset huomioida.
Hyviä hetkiä parisuhteessa on liian vähän ja kärsin tästä suunnattomasti.

 

["aapee"]

Minusta toisen (henkinenkin) satuttaminen on väkivaltaa. Ja jos luit tarkkaan yleensä kaikki alkaa pienestä..

Mutta ihan miten vaan, ole kynnysmatto jos haluat.

Lukeudut ilmeisesti niihin naisiin, joiden mielestä hieman vittumainen mies on heti narsisti. huokaus näitä muoti-ilmiöitä.

 

["mä vaan"]

Meillä vähän sama tilanne. Mies myös osaa todella helposti ja hienosti pahoittaa mieleni, osaa valita sanansa tarkoin ja varmistaa, että ne löytävät tiensä perille. Meillä on joskus tehonnus se, että olen itse sitten yhtä viileä, ei siis huutoa yms. menen vaikka nukkumaan ja lukemaan kirjaa. Joskus on myös tehonnut, kun olen vaan todennut haista p***a! Kylmän viileästi. En siis ikinä käytä tällaista kieltä muutoin. Ehkä 2-3krt sanonut 13v liiton aikana. Se on tehonnut ja silloin olen ollut niin vihainen et ois voitu vaikka erota. Ehkä mäkin ehdotan sille pariterapiaa tai jotain. Toisaalta joskus se on ihana ja tuo kukkia, kuten kun jäin esikoisen kanssa äippälomalle (olin siis vielä raskaana). Ja joskus muutenkin yllättää, mut noi hautautuu kaiken sen muun sonnan alle. Väkivaltainen ei ole ollut koskaan, enkä sitä osaa edes epäillä, kai se 13v aikana ois jo esiin tullut. Onnellinen en ole tänään, mutta joskus olen. Toisaalta se osaa myös lohduttaakin, kunhan hän ei ole se mikä on mieleni pahoittanut tai mitä murehdin. Onpa tää sekavaa! Mut joo ymmärrän sun tunteet hyvin, mut ei mulla ole mitään vinkkiä sulle tai itsellenikään.

 

["aapee"]

[QUOTE="mä vaan";24620315]Meillä vähän sama tilanne. Mies myös osaa todella helposti ja hienosti pahoittaa mieleni, osaa valita sanansa tarkoin ja varmistaa, että ne löytävät tiensä perille. Meillä on joskus tehonnus se, että olen itse sitten yhtä viileä, ei siis huutoa yms. menen vaikka nukkumaan ja lukemaan kirjaa. Joskus on myös tehonnut, kun olen vaan todennut haista p***a! Kylmän viileästi. En siis ikinä käytä tällaista kieltä muutoin. Ehkä 2-3krt sanonut 13v liiton aikana. Se on tehonnut ja silloin olen ollut niin vihainen et ois voitu vaikka erota. Ehkä mäkin ehdotan sille pariterapiaa tai jotain. Toisaalta joskus se on ihana ja tuo kukkia, kuten kun jäin esikoisen kanssa äippälomalle (olin siis vielä raskaana). Ja joskus muutenkin yllättää, mut noi hautautuu kaiken sen muun sonnan alle. Väkivaltainen ei ole ollut koskaan, enkä sitä osaa edes epäillä, kai se 13v aikana ois jo esiin tullut. Onnellinen en ole tänään, mutta joskus olen. Toisaalta se osaa myös lohduttaakin, kunhan hän ei ole se mikä on mieleni pahoittanut tai mitä murehdin. Onpa tää sekavaa! Mut joo ymmärrän sun tunteet hyvin, mut ei mulla ole mitään vinkkiä sulle tai itsellenikään.[/QUOTE]

Kiitos kirjoituksestasi! Voimia sinne, yritän keksiä keinoa myös tänne!

 

["mä vaan"]

Niin ja se märisee aina kaikesta mitä mä teen tai mitä en tee. Meillä ehkä se suurin ongelma. Esim. jos järjestelen kaappeja, niin se on ihan aivottoman hommaa, et vois tehdä jotain hyödyllistä...

 

["mä vaan"]

Oisko muuten ihan pönttö idea jättää koneelle auki googlen hakusivu parisuhdeterapia+paikkakunta? Herättäiskös se sen. En kyllä vielä itsekään tiedä olisinko valmis puhumaan vieraalle, mut se vois herättää miehen puhumaan ongelmistamme mun kanssa...

 

[..]

[QUOTE="aapee";24620233]Lukeudut ilmeisesti niihin naisiin, joiden mielestä hieman vittumainen mies on heti narsisti. huokaus näitä muoti-ilmiöitä.[/QUOTE]

En ole innostunut muoti-ilmiöistä. En vaan voi ymmärtää miksi joku elää ihmisen kanssa jolta saa enimmäkseen pahaa oloa. Kasvatatte lapsenne samaan. Ehkä lapsesi saakin sitten jo kunnon narsistin joka ensin loukkaa aikansa ja sitten hakkaa ja vielä tappaakin.

Miehesi ei kunnioita sinua ihmisenä. Jos kunnoittaisi ei loukkaisi. -> Olet kynnysmatto.

Mitä saat suhteestasi? Haluatko elää loppuelämäsi noin? Vai olisko parempi etsiä kumppani jolta saat läheisyyttä ja arvostusta? Vai kannattaisiko elää yksin? Ethän siitä täällä kirjottaisi jos asia ei sinua vaivaisi.

 

["niin"]

Niin se on silloin kuollut!

 

[Lilii lisänimetön]

Toivottavasti ap ei kuulu niihin kirjoittajiin, jotka aloitusviestissään murehtivat asioiden laitaa, ja kun silmät muiden viestien kautta aukeavat totuudelle, niin enää ei myönnetäkään että mikään on vinossa... Toisaalta, ehkä ap liioitteli aloituksessaan ja suhde on normaali kaikin tavoin. Pikkuriitoja silloin tällöin.

 

["happy"]

Onko teillä ap lapsia?

 

["atte"]

Entinen vaimoni oli aivan vastaavanlainen. Hän oli minulle se elämän suuri rakkaus ja niin minäkin kuvittelin olevani hänelle. Sitten hän muuttui ja hänen rakkautensa hiipui. Lopulta kun hänen kylmyytensä lopetti kaiken läheisyyden ja seksin, niin kärvisteltyäni pari vuotta selvisi, että hänellä oli ollut toinen mies jo pitkään ja että hän kuulemma rakasti tätä "sielunkumppania". No tuli ero, itkua ja hammastenkiristystä ja exän ja hänen sielunkumppaninsa suhde kesti vuoden verran.

 

["okko"]

Jestas kun kuulostaa meidän suhteelta!!! Me myös tapellaan aina asiasta. Mutta nyt noin 3 viikkoa sitten, on tapahtunut muutos. En ymmärrä, tulee halauksia, suudelmia, huomioonottasmita=NORMAALIA AVIOLIITTOA! Tämä nyt ei paljon auttanut, mutta mies muuttui yhtäkkiä, yhden riidan päätteeksi.

 

[....]

Nostan nyt vanhan keskustelun takaisin ylös..

Itselläni miehen kanssa samaa ongelmaa. Riidellään aika usein, mutta niiden välissä vietetään sitten usein sitä kahdenkeskistä ihanaa aikaa. Mies osaa lohduttaa hyvin, mutta kun hän on vähänkin huonolla päällä ja loukkaa minua niin silloin hän ei myöskään huomaa minua ollenkaan vaikka itkisinkin makuuhuoneessa. Sitten aina kysyy "mikä on" ivalliseen äänen sävyyn. Varsin hyvin kyllä tietää mikä silloin on kun haukkuu minua.