Kun miestä ei tunnu kiinnostavan...

[prinpressa]

Olen 15. viikolla raskaana. Miehelläni on alkoholiongelma (jota hän itse ei tiedosta/halua tiedostaa) ja tuntuu, että hänelle on ryyppääminen tärkeämpää kuin minä ja vauva. Olen sanonut asiasta hänelle ja yrittänyt keskustella asiasta niin kuin aikuiset ihmiset vaikka kuinka monta sataa kertaa, mutta ilman tulosta. Ehkä hetkeksi hän saattaa ryhdistäytyä, mutta ratkeaa sitten taas. :'( Koen, etten saa häneltä tarvitsemaani tukea ja olenkin vähän masentunut asian takia. Tuntuu, että olen yksin tässä avioliitossa yrittämässä elää normaalia perhe-elämää ja tuntuu, että odotan esikoistamme yksin. Yksissä tuumin tätä vauvaa toivoimme, mutta miehen runsas alkoholin käyttö vaan ei tunnu saavan päätöstä.

 

[kriisi]

Hankkiessaan lapsen useimmat naiset ottavat sen riskin, että joutuvat pahimmillaan odottamaan ja kantamaan vastuun pienokaisestaan yksini. Asia ei ole mikään katastrofi itsellä on viides tulossa ja ensimmäistä kertaa on vierellä mies joka oikeasti välittää. Itse neuvoisin huolehtimaan itsestä ja lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla, etsimään tukea muista naisista ja "varautumaan" siihen, että paletti kaatuu omille harteille. On ihanaa, jos kumppani on tässä elämän suurimmassa asiassa mukana vaan, jos ei älyä niin omapa on vahinkonsa. Kunkin pitää vaan vetää ne omat rajansa, ettei toinen pääse ainakaan vetämään pohjalle mukanaan. Aikuiset kantavat vastuun itsestään ja ne jotka älyää, myös jälkeläisistään.

 

[PulttiBois]

Hankkiessaan lapsen useimmat naiset ottavat sen riskin, että joutuvat pahimmillaan odottamaan ja kantamaan vastuun pienokaisestaan yksini. Asia ei ole mikään katastrofi itsellä on viides tulossa ja ensimmäistä kertaa on vierellä mies joka oikeasti välittää. Itse neuvoisin huolehtimaan itsestä ja lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla, etsimään tukea muista naisista ja "varautumaan" siihen, että paletti kaatuu omille harteille. On ihanaa, jos kumppani on tässä elämän suurimmassa asiassa mukana vaan, jos ei älyä niin omapa on vahinkonsa. Kunkin pitää vaan vetää ne omat rajansa, ettei toinen pääse ainakaan vetämään pohjalle mukanaan. Aikuiset kantavat vastuun itsestään ja ne jotka älyää, myös jälkeläisistään.

tätä voisin peesailla. oli hyvin kirjoitettu.
tosin itselläni kolmas tulossa, samalle miehelle.. :heart:

 

[kriisi]

Kiitos! Mullakin kolme ekaa oli samalle miehelle, oltiin jopa naimisissa ja hän niitä lapsia enimmäkseen halusi. Mulla meni vaan 15v tajuta, ettei hän oikeasti vaan välitä, puhe on halpaa. Toivottavasti joku muu tajuaa aiemmin, eikä hukkaa omaa elämäänsä niin pitkään tai anna toisen vahingoittaa myös lapsiaan. Puolustuksenani esitän, että olin 16v, kun mentiin kimppaan tuon exän kanssa, ei voi vissiin siinä iässä paljon vaatia, viisautta ainakaan, älyä ehkä hitusen.
Nykyisen miesystävän kanssa tämä vaavi on toinen/viimeinen ja tarkkaan mietitty, harkittu ja kaikin puolin odotettu. Vähän meni viime tinkaan iän puolesta, mutta ei pidä näemmä koskaan luopua toivosta.

kriisi + typsy 25+1

 

[Cruella DeVille]

mä odotin ekaani yksin, mies ei ollu millään muotoa kiinnostunu lapsesta. tosin meillä ei mitään seurustelusuhdetta ollu että en mitään odottanutkaan. pärjäsin hyvin lapsen kanssa kun alusta asti asennoitu siihen että yksin ollaan. nyt mulla on ihana mies ja meillä yhteinen 2 vkon ikänen vauva :heart: elämä on nyt mallillaan mut toisinkin olis voinu käydä. mulla takana rankkaa päihteidenkäyttöä joten tiedän mitä alkoholismi on. kehottaisin ap:tä tarkkaan harkitsemaan kannattaako elo alkoholistin rinnalla ja varsinkin sitte kun vauva syntyy. tietty ihmiset voi muuttua ja toivon sitä sun kohdallasi että se lapsen syntymä on sitten sellanen käännekohta miehellesi. mutta jos ei asiat muutu ni sun on parempi lapsen kanssa kaksin. kaikkea hyvää sulle jatkossa ja onnea raskaudesta, oma lapsi on maaiolman paras juttu :heart: toivon että saatte asiat järjestykseen :hug: