Työuupumuksesta toipuminen, kun puoliso ei ymmärrä..

[dsdadadasdad]

Eli, jouduin sairaslomalle töistä, aika pitkäksi aikaa. Burn outin takiahan ei sairaslomaa saa, mutta se burn out on se "oikea syy" miksi olen joutunut jäämään pois töistä.

Lyhyesti sanottuna olen ollut todella loppu. Olen vieläkin siis, olen nyt ollut vasta hieman yli viikon kotona. Aviopuolisoni toisaalta tajuaa, mutta sitten kumminkaan ei. Tarkoitan sitä, että ottaa tämän minun sairaslomani sellaisena, että nythän hänellä itsellään on mahdollisuus tehdä enemmän töitä tai olla harrastuksissa, kun minä olen kotona. Sopii sellaisia menoja, joita ei olisi mitään pakko tehdä nyt.

Jos erehdyn olemaan puolikin päivää pirteämpi, niin hän tulkitsee sen niin, että olen täysin kunnossa. Kun vaikuttaa siltä, että jaksan inasen enemmän, hän keksii minulle kymmenen uutta tehtävää tai sitten itselleen menoja. Jos näytän välillä vähän rentoutuneemmalta, hän pommittaa minua työehdotuksilla tai milloin milläkin. Olen alkanut inhota jokaista "Sähän voisit" tai "Oletko muuten" -alkuista lausetta. Pystyn rentoutumaan vain silloin, kun olen yksin. Silloinkin vaivaa jatkuva huono omatunto siitä, että minulla ei tunnu olevan oikeutta toipua rauhassa, vaan koko ajan pitäisi antaa jotain lisää.

Olen kyllä sanonut hänelle, mutta hänen käsityksensä edelleen tuntuu olevan se, että jos sanon tarvitsevani aikaa, 15 minuuttia riittää...

 

[gffg]

Miten odotat että puoliso sinua tuksi? Sanomalla että lepää nyt. Pystyisitkö itse antaamaan itsellesi luvan lepäämiseen ja sanomaan sen myös puolisollesi, "teen sen mihin pystyn, en kaipaa ohjeita tai lepään jos minusta siltä tuntuun".

 

[burnoutti]

Itse valitettavasti aloin eheytymään vasta lopullisesti, kun tuli exästä ero. Mulle se tuli aikamoisena yllätyksenä, että suuri syy mun burn outtiin töissä oli myös huono parisuhde kotona. Jos töissä on stressaavaa, eikä kotonakaan saa ladata akkuja, vaan pahimmassa tapauksessa kotona odottaa toinen suuri stressinaihe, niin eihän siihen sitten paljon muuta tarvita, että tulee burn out. Kävin läpi terapiat ym, mutta paras apu oli ero.

 

["alkup"]

Miten odotat että puoliso sinua tuksi? Sanomalla että lepää nyt. Pystyisitkö itse antaamaan itsellesi luvan lepäämiseen ja sanomaan sen myös puolisollesi, "teen sen mihin pystyn, en kaipaa ohjeita tai lepään jos minusta siltä tuntuun".

Ehkä kaipaan sitä, ettei koko ajan pyytäisi minulta jotain, varsinkin kun tietää, että minulla on huono omatunto ja syyllinen olo siitä, että paloin loppuun.

Ei ehdottaisi uusia työkuvioita, eikä hankkisi itse koko ajan menoja, koska minusta ei ole reilua, että hän sälyttää sitten minulle sen "kieltämisen". Tahtoisin, että hän ihan itsekin ymmärtäisi, että jos on viikon työmatkalla, niin en tahdo että hän sitä edeltävät ja sen jälkeiset päivät hankkii itselleen ylimääräistä ohjelmaa, ja jättää asiat niin, että jos minä en jaksa yksin hoitamaan kotona kaikkea, joudun kieltämään häneltä menemisen - eli minusta tehdään se inhottava tyyppi, joka rajoittaa toisen elämää. Meillä kuitenkin on lapsiakin useampi, myös erkkalapsi, joten arki on hyvin työlästä. Haluaisin, että ihan itse käyttäisi sitä pelisilmää ja järkeä, eikä tunkisi kaikkea ylimääräistä elämään.

Ja olen sanonutkin tämän kaiken hänelle. Se pysyy mielessä vain, jos olen todella väsynyt ja itkuinen, eikä aina silloinkaan.

Puhuin hänelle pitkään uupumuksestani, kerroin, etten taida jaksaa tällä tahdilla enää pitkään. Silloin toki oli sellainen tehtävienkasaaja, mutta nyt minusta vielä enemmän. Sitten lopulta lähti jalat alta, ja jouduin töistä pois. Nyt hän ajattelee, että kun minulla ei ole töitä, voin ihan hyvin tehdä paljon enemmän kaikkea muuta, vaikka hädin tuskin monena päivänä jaksan edes saattaa lapsen esikouluun.

 

[vierailija]

Itse valitettavasti aloin eheytymään vasta lopullisesti, kun tuli exästä ero. Mulle se tuli aikamoisena yllätyksenä, että suuri syy mun burn outtiin töissä oli myös huono parisuhde kotona. Jos töissä on stressaavaa, eikä kotonakaan saa ladata akkuja, vaan pahimmassa tapauksessa kotona odottaa toinen suuri stressinaihe, niin eihän siihen sitten paljon muuta tarvita, että tulee burn out. Kävin läpi terapiat ym, mutta paras apu oli ero.

Samoin kävi myös minulle. Ero miehestä oli uskomattoman vapauttavaa, pääsin tolpilleni ja sain työasiatkin luistamaan ja 6 kk sairausloman jälkeen palasin 100% työhön
Mulla siis kuvastui huono parisuhde myös sinne työmaalle siten että työasiat pyöri mielessä kokoajan, uniongelmia ja itkuisuutta..

 

[AivanSama]

Eli siis mies halusi vaimon ja lapsia ja valittaa nyt miten hänen elämäänsä rajoitetaan. Voi jeesus sentään. Se voi joskus yllättää aikuisen ihmisen, että omien valintojensa mukaan pitäisi elääkkin.

Toiseksi, ap, älä ole tossukka. Voit pyytää miestäsi sulkemaan suunsa ja lakata ehdottelemasta sitä sun tätä. Sinä olet sairaslomalla, jonka tarkoitus on vähentää stressiä, ei lisätä sitä.

Ja jos puolison on kovin vaikea ymmärtää, että hänen pitäisi olla paikalla, niin ehkäpä sinun pitää alkaa järjestää itsellesi rentouttavia menoja. Heti kun kumppani astuu ovesta sisään, sinä lähdet jonnekkin reuntoutumaan. Kun seuraavaksi hän suunnittelee menoja, voit kertoa ettei se käy, koska sinä olet jo menossa. Voit myös muistuttaa miten ikävältä tuntuu, jos puolisosi yrittää rajoittaa.