Kun mikään ei riitä?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olinpa hoopo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Olinpa hoopo

Vieras
Olen 3 lapsen yh. Tutustuin yh-isään ja hän oli ensimmäinen mies elämässäni, joka on konkreettisesti ollut vastuuntuntoinen. Jo se hämmensi ja hurmasi samoin kuin huudottomuus, fiksuus ja että seksi ei sattunut eikä pelottanut.

Tapailu kesti vuoden verran. Järjestin miehelle lapsineen kanssamme muutaman matkan sekä miehelle minun kanssani lapsivapaan risteilyn ja hotellireissun. Maksoin aina kaiken. Mies ei järjestänyt koskaan sellaisia, tosin halusi matkustelua ja luksusta kyllä. Minä en ensisijaisesti kaipaa sellaista ollenkaan. Lapsiperhetouhu ja tapailu siinä rinnalla ja siihen integroituen riittää ihan hyvin.

Mies halusi älykkään, korkeastikoulutetun, riittävästi tienaavan, kauniin (missikaunis mieluiten), urheilullisen (timmissä kunnossa) naisen, jonka on hyväksyttävä hänen vaativa ja aikaa vievä työnsä, jokapäiväinen urheiluharrastuksensa sekä hänen lapsensa meneminen kaikessa ykköseksi. Lisäksi hänellä täytyy olla tilaa ja omaa aikaa sukuloida ympäri Suomea parin kk välein,koska sukulaiset ovat rakkaita ja tärkeitä.

Täytin monta kriteeriä, mutta jotakin kuulema puuttui silti.

Olen tajunnut, että totta tosiaan puuttui. Minä en saanut oikein mitään...Jälkikäteen ihmettelen, mikä siinä kaikessa edes tuntui niin hyvältä.
 
Hänen ex-vaimonsa oli lähtenyt, koska mies ei ollutkaan hänen elämänsä mies. Mies kertoo olevansa nykyään aika itsekäs, koska tarvitsee omia juttujaan, jotka avioliitossa eivät olleet mahdollisia. Hän kuulema kuitenkin antaa paljon ja sitä paitsi antaisi enemmän vielä, jos "se jokin" ei puuttuisi. Se jokin ei kuitenkaan ollut konkreettisesti määriteltävissä, eikä ollut esim. intohimo. Sitä(kin) riitti melko pienistä lapsistamme huolimatta.
 
Thanks :) Juuri tällaisia kommentteja tarvitsisinkin.

Laitoin peruskotiruokaakin tunnollisesti, koska teen niin muutenkin ja hän haluaa välttää eineksiä. Leivoin leivät ja herkut ovat meillä ei karkkia vaan lähinnä jotakin leivonnaisia. Tutustumisen aikana hän kuitenkin innostui välttelemään hiilareita ja näin ollen perusperunat, leipä ja aamupuuro menivät kiellettyjen listalle. Hän kyseenalaisti valveutuneisuuteni äitinä, kun olisin niitä mielelläni lapsilleni kuitenkin tarjonnut.
 
Toki näinkin. Ei minullakaan mitään jalat-alta-tunteita ollut, mutta en oikein uskokaan sellaisiin. Lapsiperhearki tuo realismia ja "ylitunteet" tasoittuvat joka tapauksessa. Hyvät, luottavaiset, onnelliset tunteet, toisen arvostaminen ja ihastuminen riittävät minulle.

Hän on etsinyt aktiivisesti 4 vuotta eronsa jälkeen onnistumatta löytämään haluamaansa.
 
[QUOTE="A p";26250101]Hänen ex-vaimonsa oli lähtenyt, koska mies ei ollutkaan hänen elämänsä mies. Mies kertoo olevansa nykyään aika itsekäs, koska tarvitsee omia juttujaan, jotka avioliitossa eivät olleet mahdollisia. Hän kuulema kuitenkin antaa paljon ja sitä paitsi antaisi enemmän vielä, jos "se jokin" ei puuttuisi. Se jokin ei kuitenkaan ollut konkreettisesti määriteltävissä, eikä ollut esim. intohimo. Sitä(kin) riitti melko pienistä lapsistamme huolimatta.[/QUOTE]

:D "nykyään aika itsekäs..."
 

Yhteistyössä