Kun mummous on hukassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja The titityy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos mummous on velvollisuus ja niin suuri etuoikeus, että ihmetellään miksi mummo ei lasta halua nähdä, niin voisiko sitten kaikki muistaa että antavat niitä lapsia sinne mummolaan, eivätkä estä niiden lapsien ja mummojen tapaamisia koska eivät pidä itse siitä mummosta.


 
Meillä mummot viis veisaa koko hommasta. Ei mua haittaa, pääsempä helpommalla. Ovat aika hankalia ja omituisia ihmisiä... Enkä tyrkytä, perskatti vie. Jos ei ristiäisiin edes "pääse", niin olkoot. Kuopus on 2 ja toinen mummo ei ole nähny häntä koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Soraya:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Eihän se mummous mikään velvollisuus ole.
Mun mielestä on.
Minusta niin kauan, kun mummoilla ei ole mitään oikeuksia lapsenlapsiinsa, ei heillä myöskään ole mitään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan.

Ja sama toisin päin. Kun meidän lapsien mummot alkaaki tarvimaan apuja, juttukaveria ja välittäjää, en mä jotenki usko, että meidän lapset auttelis kovin hyvillä mielin heitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja sama toisin päin. Kun meidän lapsien mummot alkaaki tarvimaan apuja, juttukaveria ja välittäjää, en mä jotenki usko, että meidän lapset auttelis kovin hyvillä mielin heitä.
Juuri näin =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Minusta mummojen täytyy saada toteuttaa mummouttaan tai sen puutetta omalla tavallaan, eikä mihinkään muottiin pakotettuna.
Onhan se niinkin. Myönnän, että itselläni taitaa olla melko kovat vaatimukset, kun silmissäni mummon kuva on oman mummoni kuva.
Mutta mielestäni kuitenkin tärkeintä olisi yhteydenpito, tavalla tai toisella. Minusta on surullista, kun kuulen mummoista, jotka eivät ole missään yhteydessä tai ovat vain harvakseltaan. Itselleni sukulaisuus, läheiset ja veriperintö ovat olleet tärkeitä asioita.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Soraya:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Minusta mummojen täytyy saada toteuttaa mummouttaan tai sen puutetta omalla tavallaan, eikä mihinkään muottiin pakotettuna.
Onhan se niinkin. Myönnän, että itselläni on liian kovat vaatimukset, minun silmissäni mummon kuva on oman mummoni kuva.
Mutta mielestäni kuitenkin tärkeintä olisi yhteydenpito, tavalla tai toisella. Minusta on surullista, kun kuulen mummoista, jotka eivät ole missään yhteydessä tai ovat vain harvakseltaan. Itselleni sukulaisuus, läheiset ja veriperintö ovat olleet tärkeitä asioita.

Ne ovat mullekin tärkeitä asioita. Mutta esim. mieheni ei ole juuri ollenkaan sukurakas ja hänelle vierailut ovat aina hieman pakkopullaa, joten ymmärrän hyvin, että kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä, eikä toista voi pakottaa muuttumaan. Ei niitä mummojakaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soraya:
Onhan se niinkin. Myönnän, että itselläni taitaa olla melko kovat vaatimukset, kun silmissäni mummon kuva on oman mummoni kuva.
Mutta mielestäni kuitenkin tärkeintä olisi yhteydenpito, tavalla tai toisella. Minusta on surullista, kun kuulen mummoista, jotka eivät ole missään yhteydessä tai ovat vain harvakseltaan. Itselleni sukulaisuus, läheiset ja veriperintö ovat olleet tärkeitä asioita.
Usein se vaan on niin, että kun nainen hankkiutuu eroon ukostaan, nainen samalla haluaa hankkiutua eroon anopistaan =) Mä toivon, että jos mulla joskus on lapsenlapsia, junnu pitää huolen siitä, että heitä tapaan. Mutta jos junnulla ja sen exällä on jo välit kireinä, en mene sohimaan muurahaispesää vaan pysyttelen sivussa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Hukassa?

Millainen mummouden sitten pitäisi olla?

Minusta mummon pitäisi olla kiinnostunut lapsesta ja pitää yhteyttä.

Miksi? :o

Kysyittekö mummulta "haluatko tulla mummoksi ja osallistua ja olla kiinnostunut" ennen kuin lapsosen päätitte tehdä?

Täh? Outo asenne.

Minun äiti on ainakin niin rakastunut lapseen ja on onnesta mykkyrällä pojan takia.
Enkä kysynyt äidiltäni että haluaako mummuksi ja meinaako tykätä.
Minusta mummujen kuuluu olla ihastuksissaan lapsenlapsistaan.

Minusta tämä taas on outo asenne sellaisen suusta, joka on jo iäkäs, eikä ole jaksanut opiskella tai olla töissä. Sellaisen luulisi tajuavan, että jokaisella on omat voimavaransa. Kaikki eivät jaksa olla tai pysty olla sellaisia äitejä, kuin sinun mielestä äidin kuuluu olla. Sama asia mummojen suhteen.
 
Meillä vanhempani pitävät yhteyttä. Kuvia eivät ole koskaan pyytäneet, itse olen antanut jos olen antanut. Eivät tyrkytä lapsenvahti apuaan. Täytyy pyytää. Tulevat kyllä pyytäessä.
Normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Kai sitä ihminen ei miksikään muutu vaikka mummoksi tuleekin..
 
Meillä vanhempani pitävät yhteyttä. Kuvia eivät ole koskaan pyytäneet, itse olen antanut jos olen antanut. Eivät tyrkytä lapsenvahti apuaan. Täytyy pyytää. Tulevat kyllä pyytäessä.
Normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Kai sitä ihminen ei miksikään muutu vaikka mummoksi tuleekin..
 
Meillä poika ei ole mummon kaa tekemissä mutta se onkin minun vikani kun olemme pariin otteeseen ottaneet yhteen mutta nyt hävettää kun ostellu kauheesti kaikkee kallista ja hienoa lahjaksi..
 
Meidän kuopuksemme oli 5v8kk, kun meistä tuli isovanhempia. Se, että meillä oli vielä oma alle kouluikäinen, ei mielestäni mitenkään estänyt meitä astumasta ukin ja mummin saappaisiin. Ei ole ollut isovanhemmuus hukassa, vaan lapsenlapsi on ollut suuri ilon aihe. Ensimmäisen puolen vuoden aikana emme voineet olla lastenhoidossa avuksi juuri yhtään, vaikka vanhemmat silloin olisivat apua ehkä kipeimmin tarvinneet: hoitotoimien opettaminen meille olisi kuitenkin ollut niin työlästä, että asiat sujuivat paremmin, kun vanhemmat itse hoitivat lasta ja meidän tukemme oli sitten muuta apua arjessa. Kun sitten viimein koitti "normaalin" vauva-arjen aika, olemme mielellämme lapsenlastamme hoitaneet.

Minusta on todella mukavaa esim. aamuisin lapsenlapsen kylässä ollessa hoitaa aamutoimia hänen kanssaan. Hyvää tekee vanhemmillekin välillä saada nukkua aamuisin vähän pitempään, kun lapsi syö puuroa ja touhuaa mummin kanssa. Onneksi lapsenlapsi ei asu satojen kilometrien päässä; tunnin ajomatka on sentään ihan kohtuullinen, niin että voi tavata useita kertoja kuukaudessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Jos mummo ei lapsen kanssa ole juurikaan tekemisissä, niin voiko mitään odottaakaan?

Tykkäähän mummo lapsenlapsestaan. Tapaa vain niin harvoin, eli kerran-pari vuodessa.

Pitääkö minun 'tyrkyttää' lasta mummolle, eli lähetellä kuvia ja kuulumisia, vai olisiko se mummon homma kysellä?

Mummo on nuori minun mittapuun mukaan ja hänellä itsellään on vielä pieni lapsi, joten ajattelen että eikö hän osaa mummotella kun on omakin lapsi (10v.)

Lapsen isän äiti siis kyseessä.
minun isäni näkee meidän lapsai noin 2-3 vuoden välein. kun asuu niin kaukana. ei hän muutenkaan hirveästi oel ennekään yhteyttä ptiänt mutta kn se on hänen tapa. kyllä mä uskon että välittää lapsenlapsistaan, mutta kun ei vaan ole sellainene ihminen että puhelimessa osaisi puhua ja kun ei hänellä ole muuten asiaa tänne pohjoiseen , kun on työssäkäyvä. anopin kans ollaanki sit enemmän tekemisissä.' ei isovanhemmuus ole hukasa välttämättä jso ei aian jaksa katosa lapsen perään, olet vain oppinut liian hyvälle
 
Pyydä exääsi selvittämään äidiltään( kertoo varmaan suoremmin pojalleen),miten haluaa olla tekemisissä lapselapsensa kanssa. Siintä on hyvä aloitaa. Sovitat sitten hänen toiveensa, sinun toiveiseesi ja mahdollisuuksiin.
Jospa lapsen tätikin nauttisi lapsesi seurasta.
Lapselle isovanhemmat ovat iso rikkaus!
 
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Jos mummo ei lapsen kanssa ole juurikaan tekemisissä, niin voiko mitään odottaakaan?

Tykkäähän mummo lapsenlapsestaan. Tapaa vain niin harvoin, eli kerran-pari vuodessa.

Pitääkö minun 'tyrkyttää' lasta mummolle, eli lähetellä kuvia ja kuulumisia, vai olisiko se mummon homma kysellä?

Mummo on nuori minun mittapuun mukaan ja hänellä itsellään on vielä pieni lapsi, joten ajattelen että eikö hän osaa mummotella kun on omakin lapsi (10v.)

Lapsen isän äiti siis kyseessä.
minun isäni näkee meidän lapsai noin 2-3 vuoden välein. kun asuu niin kaukana. ei hän muutenkaan hirveästi oel ennekään yhteyttä ptiänt mutta kn se on hänen tapa. kyllä mä uskon että välittää lapsenlapsistaan, mutta kun ei vaan ole sellainene ihminen että puhelimessa osaisi puhua ja kun ei hänellä ole muuten asiaa tänne pohjoiseen , kun on työssäkäyvä. anopin kans ollaanki sit enemmän tekemisissä.' ei isovanhemmuus ole hukasa välttämättä jso ei aian jaksa katosa lapsen perään, olet vain oppinut liian hyvälle
Niin että kaikilla pitäisi olla yhtä kurjaa kuin teillä?
:/ muuten on sitten lellittyjä..

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pyydä exääsi selvittämään äidiltään( kertoo varmaan suoremmin pojalleen),miten haluaa olla tekemisissä lapselapsensa kanssa. Siintä on hyvä aloitaa. Sovitat sitten hänen toiveensa, sinun toiveiseesi ja mahdollisuuksiin.
Jospa lapsen tätikin nauttisi lapsesi seurasta.
Lapselle isovanhemmat ovat iso rikkaus!
Tuota minäkin suosittelen.

 
Onhan tuokin parempi tapa kuin se,että omat äiti huutaa puhelimessa; "vittu niitä pentujas et tänne enään hoitoon tuo"... :'(

Sinuna lähettäisin valokuvia ja kirjeitä. Pojan tekemiä piirrustuksia askarteluita. Ja ehkäpä voisit kutsua mummia kahville silloin tällöin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Jos mummo ei lapsen kanssa ole juurikaan tekemisissä, niin voiko mitään odottaakaan?

Tykkäähän mummo lapsenlapsestaan. Tapaa vain niin harvoin, eli kerran-pari vuodessa.

Pitääkö minun 'tyrkyttää' lasta mummolle, eli lähetellä kuvia ja kuulumisia, vai olisiko se mummon homma kysellä?

Mummo on nuori minun mittapuun mukaan ja hänellä itsellään on vielä pieni lapsi, joten ajattelen että eikö hän osaa mummotella kun on omakin lapsi (10v.)

Lapsen isän äiti siis kyseessä.
minun isäni näkee meidän lapsai noin 2-3 vuoden välein. kun asuu niin kaukana. ei hän muutenkaan hirveästi oel ennekään yhteyttä ptiänt mutta kn se on hänen tapa. kyllä mä uskon että välittää lapsenlapsistaan, mutta kun ei vaan ole sellainene ihminen että puhelimessa osaisi puhua ja kun ei hänellä ole muuten asiaa tänne pohjoiseen , kun on työssäkäyvä. anopin kans ollaanki sit enemmän tekemisissä.' ei isovanhemmuus ole hukasa välttämättä jso ei aian jaksa katosa lapsen perään, olet vain oppinut liian hyvälle
Niin että kaikilla pitäisi olla yhtä kurjaa kuin teillä?
:/ muuten on sitten lellittyjä..

olenko väittänyt että se on kurjaa. tilanne on mikä on, minkä sile mahdamme. isäni on silti iahan ihminen ja jos hän apua vanhana tarvitsee varmasti autan
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Jos mummo ei lapsen kanssa ole juurikaan tekemisissä, niin voiko mitään odottaakaan?

Tykkäähän mummo lapsenlapsestaan. Tapaa vain niin harvoin, eli kerran-pari vuodessa.

Pitääkö minun 'tyrkyttää' lasta mummolle, eli lähetellä kuvia ja kuulumisia, vai olisiko se mummon homma kysellä?

Mummo on nuori minun mittapuun mukaan ja hänellä itsellään on vielä pieni lapsi, joten ajattelen että eikö hän osaa mummotella kun on omakin lapsi (10v.)

Lapsen isän äiti siis kyseessä.

mummous ei ole mikään pakollinen kuvio ja tietyn kaavan mukaan vietävä velvollisuus. Mummo on mummo aina kuitenkin.
Mummolle voit vallan hyvin lähetellä niitä kuvia ja kyselllä mummonkin kuulumisia. Välittäminen ja kiinnostus molemminpuolista.
Ja jos mummolla oma pieni lapsi niin tottahantoki se lapsi vie enemmän aikaa eikä lapsenlasten kanssa niin paljoa ehdi olla. Oma kuitenkin tulee ensin

 

Yhteistyössä