Kun olit pieni tyttö vielä....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olin ensin kivassa hoitopaikassa yksillä tutuilla. Ne muutti pois ja jouduin sellaselle kärttyselle akalle, joka ei pitänyt lapsista, vaan ainostaan siitä karvastavasta koirastaan, jolla oli sokeritauti.

Sitten mä menin tarhaan, eikä musta tuntunut sielläkään, että kukaan ois musta tykännyt.
 
Kotihoidossa pääasiallisesti, seurakunnan kerhos kerran pari viikos. Pienen ajan oltiin pph:lla mut mä taisin olla sit jo koulus hyvä ettei ja se aika ei kestäny kauaa. Lämpimät muistot on jääny, siksi varmaan minäkin oon pyrkiny lapset hoitaa kotona.
 
Olin äidin kanssa kotona. Kävin srk.n kerhossa 5- vuotiaana hetken aikaa ja sitten siirryin
osa-aikaisesti osapäiväisesti päiväkotiin kevätkaudeksi.
Eskaria ei siihen aikaan vielä ollut, mutta 6- vuotialle lapsille oli oma osapäiväryhmä päiväkodissa- sellaisessa olin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Kotona olin koulun alkamiseen asti, elettiin 1960-lukua.
Ai niin, niistämuistoista. Hyvä muistoja on. Systeri on 6 vuotta mua vanhempi ja oli siis päivät koulussa, minä äidin kanssa kotona. Käytiin paljon hiihtämässä...kuuma marjamehu, voileivät, joissa päällä meetvurstia ja mummon tekemiä suolakurkkuja, eväänä :p ...askarreltiin, äiti kertoi tarinoita ja luki välillä satukirjoistakin... Muistan pienet posliiniastiat, jotka sain joululahjaksi. Kun äiti laittoi ruokaa, minä kokkailin omia ruokiani niillä nukenastioilla. Asuttiin helsinkiläisessä lähiössä (Munkkivuori ) ja lapsia oli aina pihalla. Se oli kyllä niin huoletonta aikaa kuin ikinä varmaan lapsen elämässä voi olla =)

 
Samoin kuin ap:llä, kotihoidossa ja seurakunnan kerhossa kävin. En ollut eskarissakaan, aloitin koulun ihan "kylmiltään". Seurakunnan kerhossa oli joku eskarin tapainen, jossa harjoiteltiin kirjaimia yms. Äitini meni töihin vasta, kun täytin kymmenen. Hän oli ollut lapsista yhtämittaisesti kotona siis yli kaksikymmentä vuotta. Itse en kyllä pystyisi tuohon... :/
 
Äitee oli pph, joten kotona on mut hoidettu siihen asti kunnes menin kouluun. Käytännössä olis ollut ihan sama olisinko ollut vieraalla pph:lla, koska meidän äitillä oli hyvin selkä "hoitotäti-rooli" työpäivän ajan ja "äiti-rooli" sitten iltaisin ja viikonloppuisin. Olin kateellinen kavereille jotka oli tarhassa...se vaan kuulosti niin hienolta, vaikka mekin kyllä tehtiin kovasti kaikkea (retkiä jne.) ja samassa pihapiirissä oli 3 muutakin pph-ryhmää joiden kanssa yhdessä touhuttiin.
 
Mä olin 9kk kun menin päiväkotiin. Ensimmäinen päiväkoti oli pienille alle 3v tarkoitettu, siellä olinkin 3-vuotiaaksi asti, kunnes siirryin toiseen päiväkotiin.

Mulla on jotain hataria muistinpilkahduksia jopa tuosta ekasta päikkäristä; nukketeatterileikeistä ja liukumäistä... toisesta päiväkodista muistakin sitten tosi hyvin jo. Kivoimpia leikkejä oli kotileikit. Tädit kyllästyi muhun kun mulle piti koko ajan lukea Pupu Tupunoita. Opin sitten aika aikaisin lukemaan kun eivät tarpeeksi usein suostuneet mulle ääneen lukemaan niitä:)

Silloin tällöin harmitti kun piti aamulla nousta niin aikaisin, mutta pääosin tarhassa oli kivaa. Paljon kavereita:)
 
Olin kotihoidettu. Jossain vaiheessa äitini palasi töihin, olisinkohan ollut n 4-5v mutta teki iltatöitä jolloin 10v vanhempi isoveljeni hoiti minua hetken ennen isän töistä tuloa.

Srk:n kerhossa kävin pari vuotta, sitten olin eskarissa ja naapurin tädillä hoidossa vikan vuoden ennen koulua.

Muistan kuinka kadehdin muita pihan lapsia jotka PÄÄSIVÄT tarhaan, siellä kun aina kuulosti olevan niin hauskaa ja paljon kavereita.
 
2,5-vuotiaaksi kotona ja sitten päiväkodissa. Mä en koskaan mennyt mielelläni päikkyyn vaikka kyllä mä siellä muistaakseni viihdyin kuitenkin, en mä olis sieltä kyllä halunnut usein lähteä poiskaan. Syöminen oli hirveätä, kun pakko oli syödä vaikka yökkien ja mä olin/ oon vieläkin kamalan nirso :ashamed: Siellä oli yksi ärsyttävä täti, josta moni lapsista ei tykännyt.
 

Yhteistyössä