KUN OLITTE SYNNYTTÄNEET, miten pian halusitte vierailijoita (sairaalaan/kotiin)?

[unikuu108]

ja meinaavat kuulemma synnärille tulla myös, mahdollisimman pian ja vaikka väkisin...

sori tää vauhkoontuminen, hormoonit hormoonit...

mä en ottais vastaan.en kertois missä osastolla ollaan jne..mä en kestä tollasia jääräpäitä.

 

[Mieti vähän]

mua kyllä otti päähän kun anoppi poikansa kanssa ja appi nykyisen vaimonsa kanssa tulivat synnärille.. kaverit eivät haitanneet. mutta se kun anoppi änkesi sit samana iltana jo kylään kun tulimme kotiin niin se oli jo liikaa.sit tein selväksi et meille ei tulla.enkä ottanut ketään kun eteisessä vastaan piiitkään aikaan. minusta se on ajattelematonta tuoretta ja kenties väsynyttä äitiä kohtaan. mulle kävisi siten että tulevat kun kutsutaan tai sovitaan milloin tullaan.
voithan kysyä siskolta että mitä kuuluu,miten menee ja kuulostella ja kysellä jaksatko ottaa vieraita vastaan oikeesti?niinku aikuisten oikeesti. viet samalla pullaa ja keksiä ja muuta(ehkä jopa lämmintä ruokaa) ja keität itse kahvit ja siivoot kahvittelujäljet. siitä jää hyvä mieli.
joku pari kolme viikkoa on musta ihan ok. mut sekin riippuu ihmisestä. mä en sietänyt ihmisiä moneen kuukauteen.

Sinulla ei ole kaikki ihan kohdillaan. Oliko pahakin masennus?
Ai että isovanhempien pitäisi odottaa kolme viikkoa ennen kuin suot heidän näkevän lapsenlapsensa... Aika itsekäs olet.

 

[nappi]

mä toivoinki että mu tai siis vauvaa tulis sairaalaan kattoo ja heti kotiinki ja kyl kävikin tuttuja ja sukulaisia,mikä sen kivempaa =)

Samoin.

 

[V850]

...mä olen jo etukäteen toivonut isovanhemmilta tiettyjä itsestä hyvältä tuntuvia käytäntöjä, esim. ei heti kotiin kylälle kotiutuspäivänä...

MUTTA...nyt on vähän tiukilla olo, kun ovat ilmoittaneet että eivät aio tätä kunnioittaa, kun ´se on aina ollut tapana!

Enkä haluais että välit kärsii, mutta mielestäni on vaan niin itsekästä tuollainen... KUN HEILLÄ ON OIKEUS ISOVANHEMPINA TIETÄÄ; KUULLA; NÄHDÄ VAUVA HETI. Oon vähän herkillä asian suhteen, kun tulee ensimmäisen kohdalla tunne, että olisi itse rauhassa halunnut tutustua pienokaiseen... Mutta pian nähdään kuinka käy...

Oikeastaan sulla on kaksi vaihtoehtoa, luonnollisesti. Joko sitten otat väkisin tuppaavat sukulaiset vastaan tai sitten et. Mä en jaksa uskoa että kauaa jaksavat mököttää jos kiellät tulemasta. :hug:

 

[Madeleine02]

Minulla on aika vähän käynyt sairaalassa vieraita. Mutta monesti on sitten samana pävänä kun ollaan kotiin tullu niin ainakin yks kaveri käyny vauvaa kattomassa. Joskus ollaan itekin pyydetty joku kylään. Ite monseti jo kaipaa seuraa kun sairaalassa ollu niin eristyksissä. Mutta riippuu ihan omasta voinnista miten jaksaa.
Mikset voi soittaa ja kysyä millon haluaa vieraita?

 

[Mieti vielä]

...mä olen jo etukäteen toivonut isovanhemmilta tiettyjä itsestä hyvältä tuntuvia käytäntöjä, esim. ei heti kotiin kylälle kotiutuspäivänä...

MUTTA...nyt on vähän tiukilla olo, kun ovat ilmoittaneet että eivät aio tätä kunnioittaa, kun ´se on aina ollut tapana!

Enkä haluais että välit kärsii, mutta mielestäni on vaan niin itsekästä tuollainen... KUN HEILLÄ ON OIKEUS ISOVANHEMPINA TIETÄÄ; KUULLA; NÄHDÄ VAUVA HETI. Oon vähän herkillä asian suhteen, kun tulee ensimmäisen kohdalla tunne, että olisi itse rauhassa halunnut tutustua pienokaiseen... Mutta pian nähdään kuinka käy...

Koita ottaa ihan rauhallisesti. Kyse on vaan siitä, että ihmiset haluavat käväistä katsomassa pikkuista, eivät he sinne tuntikausiksi jää. Sinulla on varmasti ihan riittävästi aikaa "tutustua vauvaan rauhassa" ennen heidän tuloaan ja sen jälkeen. Onko kyseessä kenties ensimmäinen lapsi?

 

[Miseliini]

Henk. koht. olen tykännyt, että sairaala-aikana käy joku läheisistä vaikka päivittäin, koska koen sairaalaympäristön tosi ahdistavana ja tutut ihmiset helpottaa oloa - tutustuvat sitten vauvaankin tuoreeltaan. Kotona taas ainakin kuukauden vierailukielto

 

[unikuu108]

mua kyllä otti päähän kun anoppi poikansa kanssa ja appi nykyisen vaimonsa kanssa tulivat synnärille.. kaverit eivät haitanneet. mutta se kun anoppi änkesi sit samana iltana jo kylään kun tulimme kotiin niin se oli jo liikaa.sit tein selväksi et meille ei tulla.enkä ottanut ketään kun eteisessä vastaan piiitkään aikaan. minusta se on ajattelematonta tuoretta ja kenties väsynyttä äitiä kohtaan. mulle kävisi siten että tulevat kun kutsutaan tai sovitaan milloin tullaan.
voithan kysyä siskolta että mitä kuuluu,miten menee ja kuulostella ja kysellä jaksatko ottaa vieraita vastaan oikeesti?niinku aikuisten oikeesti. viet samalla pullaa ja keksiä ja muuta(ehkä jopa lämmintä ruokaa) ja keität itse kahvit ja siivoot kahvittelujäljet. siitä jää hyvä mieli.
joku pari kolme viikkoa on musta ihan ok. mut sekin riippuu ihmisestä. mä en sietänyt ihmisiä moneen kuukauteen.

Sinulla ei ole kaikki ihan kohdillaan. Oliko pahakin masennus?
Ai että isovanhempien pitäisi odottaa kolme viikkoa ennen kuin suot heidän näkevän lapsenlapsensa... Aika itsekäs olet.

pyh.ei todellakaan ollut mitään masennusta. mua vaan ei kiinnostanyt heidän haluamiset siinä tilanteessa. mikä mä olen heitä kestittää ja pyörittää jos oon juuri synnyttänyt ja haluan olla rauhassa. joku päätösvalta se mullakin tässä asiassa on. en tajua tuota heidän "oikeuttaan".

 

[Vepasto]

...mä olen jo etukäteen toivonut isovanhemmilta tiettyjä itsestä hyvältä tuntuvia käytäntöjä, esim. ei heti kotiin kylälle kotiutuspäivänä...

MUTTA...nyt on vähän tiukilla olo, kun ovat ilmoittaneet että eivät aio tätä kunnioittaa, kun ´se on aina ollut tapana!

Enkä haluais että välit kärsii, mutta mielestäni on vaan niin itsekästä tuollainen... KUN HEILLÄ ON OIKEUS ISOVANHEMPINA TIETÄÄ; KUULLA; NÄHDÄ VAUVA HETI. Oon vähän herkillä asian suhteen, kun tulee ensimmäisen kohdalla tunne, että olisi itse rauhassa halunnut tutustua pienokaiseen... Mutta pian nähdään kuinka käy...

Koita ottaa ihan rauhallisesti. Kyse on vaan siitä, että ihmiset haluavat käväistä katsomassa pikkuista, eivät he sinne tuntikausiksi jää. Sinulla on varmasti ihan riittävästi aikaa "tutustua vauvaan rauhassa" ennen heidän tuloaan ja sen jälkeen. Onko kyseessä kenties ensimmäinen lapsi?

Mulle kävi ainakin toisen lapsen kohdalla niin, että olin valvonut synnytyksen takia to aamusta pe iltaan. Olin tosi väsynyt. Vauva olisi juuri nukkunut vierailuaikana, jolloin mäkin olisin voinut levätä, jos ei olisi ollut vieraita. Kun vieraat lähtivät, vauva heräsi, eikä nukkunut enää. Lopulta mun oli pakko antaa vauva hoitajille muutamaksi tunniksi, että sain nukuttua. Mun kädet tärisi ja siihen malliin, että olisin tiputtanut vauvan, jos en olisi saanut nukkua.

 

[JosSanon]

Minä halusin rauhoittaa sairaala-ajan, ei siellä käynyt kuin äitini ja tätini, mutta heti kun kotiuduttiin (perjantaina) niin viikonloppuna jo itse pyydettiin kylään ihmisiä!

 

[Rukoilijasirkka]

Heti mieluiten. Musta oli ihanaa, kun kaikki tuli, jotkut mun kaveritkin tiesi tulla. :heart:

 

[Mieti vielä]

mua kyllä otti päähän kun anoppi poikansa kanssa ja appi nykyisen vaimonsa kanssa tulivat synnärille.. kaverit eivät haitanneet. mutta se kun anoppi änkesi sit samana iltana jo kylään kun tulimme kotiin niin se oli jo liikaa.sit tein selväksi et meille ei tulla.enkä ottanut ketään kun eteisessä vastaan piiitkään aikaan. minusta se on ajattelematonta tuoretta ja kenties väsynyttä äitiä kohtaan. mulle kävisi siten että tulevat kun kutsutaan tai sovitaan milloin tullaan.
voithan kysyä siskolta että mitä kuuluu,miten menee ja kuulostella ja kysellä jaksatko ottaa vieraita vastaan oikeesti?niinku aikuisten oikeesti. viet samalla pullaa ja keksiä ja muuta(ehkä jopa lämmintä ruokaa) ja keität itse kahvit ja siivoot kahvittelujäljet. siitä jää hyvä mieli.
joku pari kolme viikkoa on musta ihan ok. mut sekin riippuu ihmisestä. mä en sietänyt ihmisiä moneen kuukauteen.

Sinulla ei ole kaikki ihan kohdillaan. Oliko pahakin masennus?
Ai että isovanhempien pitäisi odottaa kolme viikkoa ennen kuin suot heidän näkevän lapsenlapsensa... Aika itsekäs olet.

pyh.ei todellakaan ollut mitään masennusta. mua vaan ei kiinnostanyt heidän haluamiset siinä tilanteessa. mikä mä olen heitä kestittää ja pyörittää jos oon juuri synnyttänyt ja haluan olla rauhassa. joku päätösvalta se mullakin tässä asiassa on. en tajua tuota heidän "oikeuttaan".

Onko miehelläsi asiaan mitään sananvaltaa? Mikset laita miestä keittiöhommiin? Kuulostat juuri sellaiselta kliseiseltä miniältä, joka käyttää valtaa anoppiinsa ja tekee sen lasten kautta. "minä päätän milloin anoppi saa nähdä lapsenlapsiansa, heillä ei ole minun lapsiini mitään oikeuksia..."
En tosiaan kadehdi tilannettanne...

 

[Mieti vielä]

...mä olen jo etukäteen toivonut isovanhemmilta tiettyjä itsestä hyvältä tuntuvia käytäntöjä, esim. ei heti kotiin kylälle kotiutuspäivänä...

MUTTA...nyt on vähän tiukilla olo, kun ovat ilmoittaneet että eivät aio tätä kunnioittaa, kun ´se on aina ollut tapana!

Enkä haluais että välit kärsii, mutta mielestäni on vaan niin itsekästä tuollainen... KUN HEILLÄ ON OIKEUS ISOVANHEMPINA TIETÄÄ; KUULLA; NÄHDÄ VAUVA HETI. Oon vähän herkillä asian suhteen, kun tulee ensimmäisen kohdalla tunne, että olisi itse rauhassa halunnut tutustua pienokaiseen... Mutta pian nähdään kuinka käy...

Koita ottaa ihan rauhallisesti. Kyse on vaan siitä, että ihmiset haluavat käväistä katsomassa pikkuista, eivät he sinne tuntikausiksi jää. Sinulla on varmasti ihan riittävästi aikaa "tutustua vauvaan rauhassa" ennen heidän tuloaan ja sen jälkeen. Onko kyseessä kenties ensimmäinen lapsi?

Mulle kävi ainakin toisen lapsen kohdalla niin, että olin valvonut synnytyksen takia to aamusta pe iltaan. Olin tosi väsynyt. Vauva olisi juuri nukkunut vierailuaikana, jolloin mäkin olisin voinut levätä, jos ei olisi ollut vieraita. Kun vieraat lähtivät, vauva heräsi, eikä nukkunut enää. Lopulta mun oli pakko antaa vauva hoitajille muutamaksi tunniksi, että sain nukuttua. Mun kädet tärisi ja siihen malliin, että olisin tiputtanut vauvan, jos en olisi saanut nukkua.

Sitähän varten ne hoitajat siellä ovat, että äiti saa levätä. Eli miksi ei voisi antaa lasta heille? Se on ihan ok.
Ja jos olo on kamala ja väsynyt, niin eikö niille sukulaisille voi soittaa ja sanoa, että tulisitte vasta huomenna? Turha sitä kai on etukäteen stressata, varsinkaan ekan lapsen kohdalla? Voi käydä niinkin, että synnytys sujuu joutuisasti ja on ihan hyvässä kunnossa.

 

[Nytkyn]

itse synnytin esikoisen aamulla klo 8.11 vuorokauden valvomisen jälkeen ja pirteenä otin jo muutaman tunnin päästä vieraat vastaan. kai se jokin endorfiini vaikutti siinä, toinen syntyi 17.31 ja meillä meni salissa sitten yli 2 tuntia, joten pääsimme osastolle vasta klo 20 (istukka ei meinannut irrota) ja silloin oli jo myöhä ottaa vieraita vastaan, olisin kyllä jaksanut. Meitä on käyneet moikkaamassa vain minun sisareni perheineen ja vanhempani...miehen puolelta ovat oottaneet kotiin, vaikka olisivat olleet tervetulleita jo sairaalaan...ja kotona on porukka käynyt miltei heti katsomassa pientä, joten sitten sai olla rauhassa ja onneksi minulla on ihania kavereita, he on juuri tekstanneet milloin on passelia tulla katsomaan vauvaa ja olen sitten heille ilmoitellut...ja kukaan ei ole tullut sairaana meitä katsomaan että senkin puolesta on kaikilla midän vierailla ollut järki päässä

 

[mutzi81]

No mulla tämä kolmas vauva syntyi viikko sitten ja seuraavana päivänä tuli käymään minun vanhempani ja vauvan sisarukset sairaalassa. Ei se ollut rasittavaa, asiasta oltiin jo etukäteen puhuttu että tulevat sit seuraavana päivänä vauvaa katsomaan. Kotiin pääsin sitten toisena päivänä sektiosta ja silloin heti tuli käymään miehen vanhemmat, kerkesin olla kotona jotain tunnin. Olin aika väsynyt mutta makoilin sit osan ajasta sohvalla vauvan kans, ei siis ollut liian rasittavaa. Nyt ollaan oltu viikko kohta vauvan kans kotona ja muita vieraita ei ole nyt käynyt. Kiva olla rauhassa ja totutella arkeen kun on yksi lapsi lisää.

 

[.]

...mä olen jo etukäteen toivonut isovanhemmilta tiettyjä itsestä hyvältä tuntuvia käytäntöjä, esim. ei heti kotiin kylälle kotiutuspäivänä...

MUTTA...nyt on vähän tiukilla olo, kun ovat ilmoittaneet että eivät aio tätä kunnioittaa, kun ´se on aina ollut tapana!

Enkä haluais että välit kärsii, mutta mielestäni on vaan niin itsekästä tuollainen... KUN HEILLÄ ON OIKEUS ISOVANHEMPINA TIETÄÄ; KUULLA; NÄHDÄ VAUVA HETI. Oon vähän herkillä asian suhteen, kun tulee ensimmäisen kohdalla tunne, että olisi itse rauhassa halunnut tutustua pienokaiseen... Mutta pian nähdään kuinka käy...

Koita ottaa ihan rauhallisesti. Kyse on vaan siitä, että ihmiset haluavat käväistä katsomassa pikkuista, eivät he sinne tuntikausiksi jää. Sinulla on varmasti ihan riittävästi aikaa "tutustua vauvaan rauhassa" ennen heidän tuloaan ja sen jälkeen. Onko kyseessä kenties ensimmäinen lapsi?

kyllä meillä vaan appiukko ja miehen sisko miehineen olivat tunnin verran ja kun eivät enää keksineet puhuttavaa vauvasta niin alkoivat kysellä meidän uudesta autosta :headwall: räpsivät kuviakin niin että 12 h sitten syntynyt vauva hermostui pelästyessään salamaa. lopulta pyysin heitä lähtemään, kun eivät itse älynneet, vaikka vauva itki ja itse olin ihan rikki ja väsynyt synnytyksestä ja valvomisesta. ei ihan ollut sellainen olotila, että halusin keskustella meidän autosta.

 

[EllaMaaria Harmaana :)]

...mä olen jo etukäteen toivonut isovanhemmilta tiettyjä itsestä hyvältä tuntuvia käytäntöjä, esim. ei heti kotiin kylälle kotiutuspäivänä...

MUTTA...nyt on vähän tiukilla olo, kun ovat ilmoittaneet että eivät aio tätä kunnioittaa, kun ´se on aina ollut tapana!

Enkä haluais että välit kärsii, mutta mielestäni on vaan niin itsekästä tuollainen... KUN HEILLÄ ON OIKEUS ISOVANHEMPINA TIETÄÄ; KUULLA; NÄHDÄ VAUVA HETI. Oon vähän herkillä asian suhteen, kun tulee ensimmäisen kohdalla tunne, että olisi itse rauhassa halunnut tutustua pienokaiseen... Mutta pian nähdään kuinka käy...

Koita ottaa ihan rauhallisesti. Kyse on vaan siitä, että ihmiset haluavat käväistä katsomassa pikkuista, eivät he sinne tuntikausiksi jää. Sinulla on varmasti ihan riittävästi aikaa "tutustua vauvaan rauhassa" ennen heidän tuloaan ja sen jälkeen. Onko kyseessä kenties ensimmäinen lapsi?

Tulihan sieltä se onko kyseessä ensimmäinen lapsi? Kyllä on. Mutta eikö meillä ihmisillä saisi olla eroja sen suhteen, kuinka pian kestämme seuraa esim. synnytyksen jälkeen. Ymmärrän, että isovanhemmat tarkoittavat vain hyvää, mutta toki haluamme miehen kanssa aluksi aikaa uutena perheenä. Miksi siitä pitää loukkaantua?

Ja kyllä - varmaan niin käy, että he tulevatkin joka paikkaan heti ja mietin taas, että miksi en pitänyt päätäni. Aivan kuten kaikkien muiden omien suurten tapahtumien osalta (esim. kihlajaiset jotka piti PERINTEISESTI pitää isolle porukalle, vaikka olisimme juhlineet mieheni kanssa kahden)... No nää on näitä, mutta en haluais, että tätä taas automaattisesti yhdistettäis esikoisen tuloon, kun kyse on enemmän omiin luonteenpiirteisiin ja ominaisuuksiin liittyvistä eroista. Vauvahan tuskin kärsii siitä, näkeekö isovanhemmat ekan päivän vai viikon jälkeen?

 

[sipuli]

Mä toivoin itse et kaikki olisi tulleet samoina päivinä kun kotiuduttiin..
Ettei joka päivä joku ramppaa.
Mut muiden kohdalla olen laittanut viestiä ja pyytänyt et ilmoittelee kun passaa tulla pientä katsomaan ja et meille käy kyllä ihan milloin vaan

 

[vieras]

Sairaalaan halusin vain oman perheeni. Eli miehen ja isommat lapset. Muita en halunnut ja sen ilmoitinkin hyvissä ajoin. Kotiin sitten voi tulla katsomaan muutaman päivän kuluttua kotiutumisesta. Minut on aina leikattu, joten en ole mitenkään ollut siinä kunnossa, että jaksan vieraita sairaalassa.

 

[Greippi]

...mä olen jo etukäteen toivonut isovanhemmilta tiettyjä itsestä hyvältä tuntuvia käytäntöjä, esim. ei heti kotiin kylälle kotiutuspäivänä...

MUTTA...nyt on vähän tiukilla olo, kun ovat ilmoittaneet että eivät aio tätä kunnioittaa, kun ´se on aina ollut tapana!

Enkä haluais että välit kärsii, mutta mielestäni on vaan niin itsekästä tuollainen... KUN HEILLÄ ON OIKEUS ISOVANHEMPINA TIETÄÄ; KUULLA; NÄHDÄ VAUVA HETI. Oon vähän herkillä asian suhteen, kun tulee ensimmäisen kohdalla tunne, että olisi itse rauhassa halunnut tutustua pienokaiseen... Mutta pian nähdään kuinka käy...

Koita ottaa ihan rauhallisesti. Kyse on vaan siitä, että ihmiset haluavat käväistä katsomassa pikkuista, eivät he sinne tuntikausiksi jää. Sinulla on varmasti ihan riittävästi aikaa "tutustua vauvaan rauhassa" ennen heidän tuloaan ja sen jälkeen. Onko kyseessä kenties ensimmäinen lapsi?

kyllä meillä vaan appiukko ja miehen sisko miehineen olivat tunnin verran ja kun eivät enää keksineet puhuttavaa vauvasta niin alkoivat kysellä meidän uudesta autosta :headwall: räpsivät kuviakin niin että 12 h sitten syntynyt vauva hermostui pelästyessään salamaa. lopulta pyysin heitä lähtemään, kun eivät itse älynneet, vaikka vauva itki ja itse olin ihan rikki ja väsynyt synnytyksestä ja valvomisesta. ei ihan ollut sellainen olotila, että halusin keskustella meidän autosta.

Onko tosiaan niin vaikea sanoa, että "kiva kun tulitte vauvaa katsomaan. Olen tosi väsynyt ja haluaisin nyt nukkua. Heippa"?

Onneksi kaikki isovanhemmat eivät ole tuollaisia kuin kuvasit, vaan useimmat osaavat ottaa huomioon, että äiti on ehkä väsynyt. Omat sukulaiset kyllä kysyivät ennen kuin tulivat, että sopiiko tulla vauvaa katsomaan. Meillä oli onneksi perhehuone ja porukkaa 12 henkeä samaan aikaan. Minusta ja miehestä oli oikein mukavaa, että tulivat suurella joukolla, skoolattiin kuohuviinillä tulokkaan kunniaksi.

 

[wb]

meil kävi sairaalassa kaverit ja lähimmät,on helpompaa ku ei tarvi keitelä kahveja ja olla emäntänä. sit miehen sisko kehtas tulla kotiin samana päivänä ku oltiin kotiuduttu. olin ihan poikki!!! nyt sanoin että saadaan olla pari päivää ainakin rauhassa kotona. vauva otetaan suunnitellulla sektiolla ni on varmaan haavakin kipee..

 

[kukkis2 harmailee]

Taidan olla aika kummajainen, kun olen molempien synnytysten jälkeen viihtynyt ja kaivannut vain ja ainoastaan oman mieheni seuraa ja halunnut toipua rauhassa tutustuen omaan vauvaan. Sairaalassa, jossa molemmat lapseni olen synnyttänyt, oli sääntö että vain vauvan isä ja sisarukset ovat tervetulleita katsomaan jo ihan pöpöjen takia. Eli ei ketään serkun kummin kaimoja ja kamalia vieraslaumoja olisi sallittukaan tässä baby friendly -sairaalassa, mikä minusta on järkevääkin. Harvalla on myöskään yksityishuone, joten toisen äidin vieraslaumat saattavat ihan oikeasti häiritä huonekaveria, joka ei välttämättä ole niin hyvässä kunnossa. Itse olen kyllä ollut aika huonossa kunnossa synnytysten jälkeen, joten siksi varmaan olenkin viihtynyt omissa oloissani. Sama kotona, fyysinen toipuminen on ottanut niin koville, että en ole halunnut ensi viikkoina vieraita kotiimme. Mies on ollut ihan samaa mieltä ja sanoi omille vanhemmilleenkin, että kerkiätte kyllä vauvaa vielä nähdä yllin kyllin. Sitten kun vauva oli pariviikkoinen, tulivat isovanhemmat katsomaan. Sisarukset perheineen (miehellä ja minulla yhteensä sisaruksia kahdeksan, joilla kaikilla jo perheet) kävivät sitäkin myöhemmin. Eikä kukaan loukkaantunut, vaan ymmärsivät täysin molemmilla kerroilla, että kaikki eivät a) ole mitään supersynnyttäjiä, jotka jaksavat heti kestitä vieraita ja b) kunnioittivat meidän halua tutustua rauhassa vauvaan ja toipua vähäsen.
Mutta kukin tyylillään, mikäs siinä on vieraiden kanssa turistessa, jos tosiaan älyäisivät tuoda syömisensä itse ja siivoaisivat vielä jälkensäkin. Meillä vieraat odottavat palvelua, eli eivät valitettavasti ole niin fiksuja että äiti saisi vaan istua vauva sylissä sohvalla ja nauttia piristävistä vieraista. En siis ole halunnut viettää ensi viikkoja keittiössä ja kattamassa vieraille kahvipöytää.

 

[.]

...mä olen jo etukäteen toivonut isovanhemmilta tiettyjä itsestä hyvältä tuntuvia käytäntöjä, esim. ei heti kotiin kylälle kotiutuspäivänä...

MUTTA...nyt on vähän tiukilla olo, kun ovat ilmoittaneet että eivät aio tätä kunnioittaa, kun ´se on aina ollut tapana!

Enkä haluais että välit kärsii, mutta mielestäni on vaan niin itsekästä tuollainen... KUN HEILLÄ ON OIKEUS ISOVANHEMPINA TIETÄÄ; KUULLA; NÄHDÄ VAUVA HETI. Oon vähän herkillä asian suhteen, kun tulee ensimmäisen kohdalla tunne, että olisi itse rauhassa halunnut tutustua pienokaiseen... Mutta pian nähdään kuinka käy...

Koita ottaa ihan rauhallisesti. Kyse on vaan siitä, että ihmiset haluavat käväistä katsomassa pikkuista, eivät he sinne tuntikausiksi jää. Sinulla on varmasti ihan riittävästi aikaa "tutustua vauvaan rauhassa" ennen heidän tuloaan ja sen jälkeen. Onko kyseessä kenties ensimmäinen lapsi?

kyllä meillä vaan appiukko ja miehen sisko miehineen olivat tunnin verran ja kun eivät enää keksineet puhuttavaa vauvasta niin alkoivat kysellä meidän uudesta autosta :headwall: räpsivät kuviakin niin että 12 h sitten syntynyt vauva hermostui pelästyessään salamaa. lopulta pyysin heitä lähtemään, kun eivät itse älynneet, vaikka vauva itki ja itse olin ihan rikki ja väsynyt synnytyksestä ja valvomisesta. ei ihan ollut sellainen olotila, että halusin keskustella meidän autosta.

Onko tosiaan niin vaikea sanoa, että "kiva kun tulitte vauvaa katsomaan. Olen tosi väsynyt ja haluaisin nyt nukkua. Heippa"?

Onneksi kaikki isovanhemmat eivät ole tuollaisia kuin kuvasit, vaan useimmat osaavat ottaa huomioon, että äiti on ehkä väsynyt. Omat sukulaiset kyllä kysyivät ennen kuin tulivat, että sopiiko tulla vauvaa katsomaan. Meillä oli onneksi perhehuone ja porukkaa 12 henkeä samaan aikaan. Minusta ja miehestä oli oikein mukavaa, että tulivat suurella joukolla, skoolattiin kuohuviinillä tulokkaan kunniaksi.

No kyllä se siinä tilanteessa oli vaikeaa. En osaa selittää tilannetta, mutta olin siis juuri synnyttänyt esikoiseni ja kaikki aika ja ajatukseni olivat siinä miten saada nälkäänsä huutavalle vauvalle ruokaa. Opeteltiin siis molemmat, vauva ja minä, imetystä. Ja siis kyllähän pyysin heitä poistumaan lopulta, kun tajusin etteivät muuten lähde. Ei tullut etukäteen edes mieleenkään, että ihmiset jäävät sinne "asumaan" kun äiti ja vauva ovat selkeästi väsyneitä.

Olisin toivonut että esim. mieheni olisi huomannut tilanteeni ja pyytänyt sukulaisiaan poistumaan, mutta hänkin oli vielä ihan pihalla lapsen syntymästä ja univelasta. Toivoisin siis että vieraatkin huomioisivat äidin ja vauvan ja olisivat vain hetken jos tilanne näyttää siltä. Äidillä ei välttämättä ole voimia edes siihen että pyytäisi vieraita poistumaan .

 

[unikuu108]

mua kyllä otti päähän kun anoppi poikansa kanssa ja appi nykyisen vaimonsa kanssa tulivat synnärille.. kaverit eivät haitanneet. mutta se kun anoppi änkesi sit samana iltana jo kylään kun tulimme kotiin niin se oli jo liikaa.sit tein selväksi et meille ei tulla.enkä ottanut ketään kun eteisessä vastaan piiitkään aikaan. minusta se on ajattelematonta tuoretta ja kenties väsynyttä äitiä kohtaan. mulle kävisi siten että tulevat kun kutsutaan tai sovitaan milloin tullaan.
voithan kysyä siskolta että mitä kuuluu,miten menee ja kuulostella ja kysellä jaksatko ottaa vieraita vastaan oikeesti?niinku aikuisten oikeesti. viet samalla pullaa ja keksiä ja muuta(ehkä jopa lämmintä ruokaa) ja keität itse kahvit ja siivoot kahvittelujäljet. siitä jää hyvä mieli.
joku pari kolme viikkoa on musta ihan ok. mut sekin riippuu ihmisestä. mä en sietänyt ihmisiä moneen kuukauteen.

Sinulla ei ole kaikki ihan kohdillaan. Oliko pahakin masennus?
Ai että isovanhempien pitäisi odottaa kolme viikkoa ennen kuin suot heidän näkevän lapsenlapsensa... Aika itsekäs olet.

pyh.ei todellakaan ollut mitään masennusta. mua vaan ei kiinnostanyt heidän haluamiset siinä tilanteessa. mikä mä olen heitä kestittää ja pyörittää jos oon juuri synnyttänyt ja haluan olla rauhassa. joku päätösvalta se mullakin tässä asiassa on. en tajua tuota heidän "oikeuttaan".

Onko miehelläsi asiaan mitään sananvaltaa? Mikset laita miestä keittiöhommiin? Kuulostat juuri sellaiselta kliseiseltä miniältä, joka käyttää valtaa anoppiinsa ja tekee sen lasten kautta. "minä päätän milloin anoppi saa nähdä lapsenlapsiansa, heillä ei ole minun lapsiini mitään oikeuksia..."
En tosiaan kadehdi tilannettanne...

siis mitä? onpas ulle tämä ongelma.
ei sitäkään kyllä kiinnosta ts sille on ihan sama. sama kyläilykielto kyllä koski kaikkia muitakin sit kotona. synnärille en todellisuudesa olisi halunnut ketään, mut ne kaksi kaveria olivat mieluisimmat.(ei haitannut)
nyt pojan olleessa vanhempi kyllä on tavannut isovanhempiaan. mulla ole siihen mitään estettä. mut silloin synnärillä ja muutamia kk synnytyksen jälkeen en ollut mikään vierashaukka. ei paljoa napannut.
mulle omat tai muiden sukulaiset eivät asetu mitenkään erikoisasemaan. onneksi mun vanhemmat eivät ängenneet synnärille tai meille ihan vähään aikaan.
ja sama sääntö tule olemaan tän kakkosenkin kohdalla. tulevat sitten kun oikeesti haluan ja jaksan.jaksavat sen verran aikaa odottaa.

 

[kukkis2 harmailee]

Tsemppiä vaan unikuu! Teet juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Viis siitä mitä muut on mieltä. Se mikä on sinun parhaaksi, on myös vauvan parhaaksi.