Kun on onneton...

[huutaa isosti tuuleen]

Jos kaikki alkaa tuntumaan siltä, ettei enää ole onnellinen.. Ei jaksa iloita mistään, eikä elämä tunnu "omalta". Haluasi kääntää kelloa taaksepäin ja aloittaa elämän rakentaminen alusta. Toiset saa asioita vaikka eivät halua ja toiset katsovat kateellisena vierestä. Miten pienestä ihmisen onni voi olla kiinni ja miten katkeraksi sitä voi elämää kohtaan tullakkaan kun ei sitä yhtä ainoaa unelmaa saa todeksi. Sitä vaan itkee kun ajattelee tilannetta ja koko elämä tuntuu turhalta. Mistä apua mitä tehdä...kun ei voi missään asiasta puhua. Kaikki luulevat, että olen vahva ja jaksan, mutta todellisuudessa olen heikko ja tuntuu siltä, että en enää jaksa ja kaikki murenee...

 

[Kotilehmä]

:hug: mikä se sinun suuri unelmasi on?

 

[r u u s a]

Etkä sitten muka voi aloittaa alusta?

 

[ap]

Siinähän se sitten on.. kun en minä sitä unelmaa uskalla enää kenellekkään sanoa.. siitä tulee vaan vihaisia katseita ja kummasteluja...

Enkä tiedä miten aloittaisin enää alusta... en saa itseäni nuoremmaksi, enkä pääse tietyistä asioista enään eroon...

Elämä on epäreilu.. niin v*tun epäreilu... mä en jaksa taistella enää masennusta vastaan, mutta en voi sitä kenellekkään myöntääkkään just sen takia kun kaikki ajattelee, että mä olen niin vahva ja masennus on ihan höpöhöpö hommaa...