kun on yksinäinen eikä meinaa jaksaa perhe-elämää...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ------:
Minäkin olen käynyt ties missä sosiaalisisa tapahtumissa, mutta ei niitä ystäviä vain saa. Ei ole kotona mitään puhuttavaa kuin työt ja niistä en jaksa jauhaa. Muuta ei ole. Olen tosi yksinäinen ja tosiaan illan tulo pelastaa minut jotenkin kun pääsee nukkumaan... Omat lapset myös koululaisia.

Tuntuu että tämä vuosien yksinäisyys saa aikaan jo jonkinasteista masennusta.. en jaksaisi nousta ylös enää aamulla, kun päivät menee samaa rataa.

juuri näin!!!!! kun ei ole mitään mikä rikkoo sitä ainaista samaa arkea. kotona puhutaan samat asiat miehen kanssa joka päivä. joskus mies käy viihteellä ja kertoo sit kuinka hänellä meni ilta, muuta "ihmeellistä" ei ole mun elämässä. JOS jotain tapahtuu, sekin tapahtuu miehen kautta.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin ne teidän ystävät on kadonneet? Eikö oo koskaan ollut vai ootteko muuttaneet uudelle paikkakunnalle vai sitten perhettä perustaessa unohtuneet?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minkki:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin ne teidän ystävät on kadonneet? Eikö oo koskaan ollut vai ootteko muuttaneet uudelle paikkakunnalle vai sitten perhettä perustaessa unohtuneet?

mulla ei ole koskaan ollut paljon kavereita ja nekin harvat joita oli teininä, jäi vaan jotenkin kun aikuistuttiin. kaikki kasvettiin eri suuntiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minkki:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin ne teidän ystävät on kadonneet? Eikö oo koskaan ollut vai ootteko muuttaneet uudelle paikkakunnalle vai sitten perhettä perustaessa unohtuneet?

No mulla osa kavereista ei enää pidä yhteyttä, ovat lapsettomia, ja en tiedä, kai ne ajattelevat etten ikinä pääse mihinkään yms... Itse olen kyllä yrittänyt aikani, mutta ei sitä yksipuolista loputtomiin jaksa. Ja osa on jäänyt ihan niin että ovat muuttaneet yms. Mulla on pari "mammakaveria", mutta ei sellaisia oikeita ystäviä, ja noitten mammakavereidenkin kanssa aikataulut on nykyään niin hankalia kun itse on töissä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Minkki:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin ne teidän ystävät on kadonneet? Eikö oo koskaan ollut vai ootteko muuttaneet uudelle paikkakunnalle vai sitten perhettä perustaessa unohtuneet?

mulla ei ole koskaan ollut paljon kavereita ja nekin harvat joita oli teininä, jäi vaan jotenkin kun aikuistuttiin. kaikki kasvettiin eri suuntiin.

Missä asut? Kun täällä tuntuu useita yksinäisiä olevan, niin eiköhän joku saata olla samalta paikkakunnalta ja sopikaa treffit? :)
 
Tulet ehkä aina olemaankin yksinäinen. Sosiaalisilla ihmisillä on kavereita ja kaikilla vain ei ole kavereita. Olet liian vähänsosiaalinen tai sitten sinussa on jotain vikaa muuta? Kyllä kavereita saa kun hankkii jos on normaali ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kritiikkiä:
Tulet ehkä aina olemaankin yksinäinen. Sosiaalisilla ihmisillä on kavereita ja kaikilla vain ei ole kavereita. Olet liian vähänsosiaalinen tai sitten sinussa on jotain vikaa muuta? Kyllä kavereita saa kun hankkii jos on normaali ihminen.

:headwall: ujo ei siis ole normaali ihminen?
 
Itse henk. koht. VÄSYN sosiaalisista jutuista, ja kavereiden kans olosta (siksi niitä ei olekaan, kun en ole niin sosiaalinen). Pienet lapset vie kaikki mehut, ei siinä muuta seuraelämää kyllä kaipaa. Toisinaan olis kva juttuseura, mutta ei mitenkään usein kyllä. Rasittaa jo kahvittaa joitain vanhoja ystäviä jotka käy n. kerran puoleen vuoteen kylässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kritiikkiä:
Tulet ehkä aina olemaankin yksinäinen. Sosiaalisilla ihmisillä on kavereita ja kaikilla vain ei ole kavereita. Olet liian vähänsosiaalinen tai sitten sinussa on jotain vikaa muuta? Kyllä kavereita saa kun hankkii jos on normaali ihminen.

no ihan normaali ihminen olen, alkuun vaan ujo joten en osaa lähestyä ihmisiä kunnolla ja jos joku lähestyy minua, menen alkuun vähän niinkuin lukkoon, eli tavalaan olet kyllä oikeassa, vikaa on minussakin. mutta en nyt epänormaaliksi itseäni kutsuisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -------:
Sama tilanne täällä ja asiaa on yritetty muuttaa. Joka päivä odotan vain että pääsen nukkumaan. Aamulla herättyäni toivon, että olisi jo ilta että voisin miettiä nukkumista.

mulla kans monena iltana se nukkumaan meneminen on päivän paras hetki. yksinäinen, yksinäinen, yksinäinen vaikka 4 lasta onkin. mieskin löytyy mutta ei ole oikeesti läsnä meidän elämässä.
 
Täällä toisaalta sama tilanne, mies ja lapsia löytyy ja pari ihanaa ystävää mutta asuvat niin kaukana :(
Muutettiin uudelle paikkakunnalle vuosi sitten ja ystävystyminen ei täällä olekaan niin helppoa kun mies pitkään iltaan töissä ja itsellä ei autoa käytettävissä..
Toisaalta elämässä kyllä on paljon aktiviteettia mutta kyllä nää viikot on aina samaa rataa, keskenään lasten kanssa kotiympyröissä kun mihkään ei päästä..
 

Yhteistyössä