Kun syömisien seuraaminen alkaa jo ahdistamaan :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ääpeee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ääpeee

Vieras
Tilanne on siis tämä, että otin itseäni niskasta kiinni tuossa kesäkuun lopulla ja aloitin painon tiputtamisen. Missään vaiheessa en ole ollut mitenkään lihava, mutta omasta mielestä olin, enkä pitänyt kehostani. Eli kun aloitin painon pudotuksen olin 161/59 ja tottunut olen siihen 52kg. Noh, nyt sitten painan 54-55kg ja lukemat tuohon oon saanut sillä, että olen katsonut hyvin tarkasti mitä suuhuni pistän ja milloin. Myös kuukauden verran harrastin ylimääräistä liikuntaa, juoksemista. Nyt alkaisin olemaan itseni kanssa jo vähän sinut, ja oon ajatellut että nyt jos painoa vielä lähtee niin ok, mutta en yritä enään saada pois. (mutta mieli sanoo kuitenkin muuta) Katson aina kalorimäärät, mitä suuhuni pistän ja mietiskelen jossain vaiheessa päivää, monta kaloria olen jo saanut yms yms.. Jos satun syömään jotain, missä olisi hirmuisesti kaloreita niin tulee ihan hirveä morkkis. Mitään leivoksia en suvaitse itselleni, vaan melkein voin pahoin jos sellaisia näen. (kyllä normaalisti olen joskus jotain ottanut) Annokset ovat nykyisin todella pieniä, kun täytyn melkein hetkessä.
Mua on alkanut itseni puolesta jo pelottamaan se, mitäs jos tämä tällainen tila ei itsestään lopu ja laihtuis vain laihtumistaan :/
 
No sulla on alkava syömishäiriö. Oot jo ihan normaalipainossa, mutta syöminen ja ruoka on käynyt sulle pakkomielteeksi. Sanoisin että relaa, muttet varmaan pysty siihen.

Jotenkin tuntuu, että suunnilleen 90 % naisista on nykyään vääristynyt suhde ruokaan. Joko kytätään hysteerisesti kaloreita, hiilaripitoisuuksia, rasvan määrää etc. tai sitten mätetään kaikkea paskaa jatkuvalla syötöllä suuhun. ''Normaali'' syöminen on hukassa.
 

Yhteistyössä