J
V
"Vieraana"
Vieras
Musta tuo kuulosti kaikkea muuta kuin aika tavalliselta. Varmasti teinit yrittää manipuloida joo mutta tuo menee jo liian pitkälle. Ja rajat on kotona, siitä ei kyse.
Onko sitä mahdollisuutta lähettää jonnekki takahikiälle isovanhempien luokse asumaan? Tuttava teki näin ja takas tuli ihan uusi teini vuoden kulttua, hän tykästyi pikkupaikkakuntaan ja meni sinne asumaan myöhemmin ihan pysyvästi opiskelujen merkeissä.
A
"Anne"
Vieras
En vielä lue muiden vastauksia, kerron oman kokemuksen.
Jatkuvaa lintsaamista ja valehtelua. Kaupoista varastelua ja pari kertaa jäin kiinni. Poissaolovihkoihin allekirjoitusten väärentämisiä. Käsirysyä vanhempien kanssa useaan kertaan. Öisiä poissaoloja ilmoittamatta. Ryyppäämistä ja polttamista. Lisäksi jatkuvasti vaihtuvia poikaystäviä.
Mulla oli tosi sekava elämä. Lapsena isä pahoinpiteli humalaspäissään. Sen jälkeen kun siitä päästiin, äiti "välitti" mutta ei ollut koskaan oikeasti läsnä. Pakolliset asiat oli hoidossa just ja just. Ikinä ei kysytty miten menee, ei tehty yhdessä eikä ollut mitään todellista sidettä omaan äitiin. Vietin paljon aikaa muualla, tädeillä lähinnä. Siellä kaikki meni hyvin ja fiilis oli ok kun siellä välitettiin aidosti. Kotiin kun palasi niin heti alkoi väninä että mikä siinä on että kotiin tullaan temppuilemaan. Äidillä ja sen miesystävällä oli vielä erilaiset kasvatustyylit eikä puhuneet keskenään. Se ahdisti todella paljon lisää.
En löytänyt omaa alaa, tein niin kuin painostettiin, se ahdisti ja sekoitti elämää vielä entisestään. En osannut olla oma itse vaan halusin miellyttää äitiä, siksi menin samalle alalle kuin mitä hän oli opiskellut.
Jossain vaiheessa jouduin yhden käsirysyn päätteeksi psykologin kanssa juttelemaan. Alkuun perseilin, en halunnut että sattuu lisää enkä avautua vanhoista asioista joita koitin unohtaa. Diagnoosi oli lopulta vaikea masennus. Äiti ei hyväksynyt mitään tällaisia asioita ollenkaan, kaikki oli ok, kaikki oli ok. Hän oli hyvä äiti eikä sellaisten lapsilla voi olla. Sisaruksillakin kaikki hyvin jne.
Aika pian jouduinkin lastenkotiin. Tilanne oli tosi paha kotona, jossa en ikinä ollut, koska olin todella huomionhakuinen ja olin mielummin kavereilla yms jossa oli vanhemmat kotona ja joiden kanssa pystyi olla normaali.
Aika lastenkodissa oli ok, sai viikkorahaa, jutella, huomiota yms. Tosin välillä soiteltiin äidin kanssa ja ne puhelut pahensi kaikkea aina pariksi päiväksi.
Lastenkodista pääsin miltei täysi-ikäisenä kotiin, jatkoin olemista siten kun itse parhaaksi näin. Tosin rettelöimättä pahemmin kotona tai muuta. Mutta en ollut paljoa kotona. Muutin heti täysi-ikäisenä veke ja se on parantanut välejä.
Osittain siksi ettei enää tunnu että tuottaisin jatkuvia pettymyksiä jollekulle.
Olin lääkityksellä kolmisen vuotta ja ne lääkkeet ei auttaneet tietyissä asioissa, mutta en ollut itsetuhoinen enää. Niiden lopettamisen jälkeen ja omille muuttamisen yhteistyönä opin tuntemaan itseni ja lopetin muiden miellyttämisen. Enkä kaipaa enää muitten ihmisten hyväksyntää-> helpompi olla, ei ahdistusta -> ei sekoilua.
Vaikka sekoilin, niin tein pieniä asioita jatkuvasti että ihmiset pitäisivät minusta. Kotona siivosin pyytämättä, laitoin ruokaa yms silloin kun olin kotona. Mutta eihän se riittänyt sen kaiken muun perseilyn jälkeen, aina tuli lisää valitusta että mitä nyt, mitä olen tehnyt, mitä aijon varastaa jne.
Jatkuvaa lintsaamista ja valehtelua. Kaupoista varastelua ja pari kertaa jäin kiinni. Poissaolovihkoihin allekirjoitusten väärentämisiä. Käsirysyä vanhempien kanssa useaan kertaan. Öisiä poissaoloja ilmoittamatta. Ryyppäämistä ja polttamista. Lisäksi jatkuvasti vaihtuvia poikaystäviä.
Mulla oli tosi sekava elämä. Lapsena isä pahoinpiteli humalaspäissään. Sen jälkeen kun siitä päästiin, äiti "välitti" mutta ei ollut koskaan oikeasti läsnä. Pakolliset asiat oli hoidossa just ja just. Ikinä ei kysytty miten menee, ei tehty yhdessä eikä ollut mitään todellista sidettä omaan äitiin. Vietin paljon aikaa muualla, tädeillä lähinnä. Siellä kaikki meni hyvin ja fiilis oli ok kun siellä välitettiin aidosti. Kotiin kun palasi niin heti alkoi väninä että mikä siinä on että kotiin tullaan temppuilemaan. Äidillä ja sen miesystävällä oli vielä erilaiset kasvatustyylit eikä puhuneet keskenään. Se ahdisti todella paljon lisää.
En löytänyt omaa alaa, tein niin kuin painostettiin, se ahdisti ja sekoitti elämää vielä entisestään. En osannut olla oma itse vaan halusin miellyttää äitiä, siksi menin samalle alalle kuin mitä hän oli opiskellut.
Jossain vaiheessa jouduin yhden käsirysyn päätteeksi psykologin kanssa juttelemaan. Alkuun perseilin, en halunnut että sattuu lisää enkä avautua vanhoista asioista joita koitin unohtaa. Diagnoosi oli lopulta vaikea masennus. Äiti ei hyväksynyt mitään tällaisia asioita ollenkaan, kaikki oli ok, kaikki oli ok. Hän oli hyvä äiti eikä sellaisten lapsilla voi olla. Sisaruksillakin kaikki hyvin jne.
Aika pian jouduinkin lastenkotiin. Tilanne oli tosi paha kotona, jossa en ikinä ollut, koska olin todella huomionhakuinen ja olin mielummin kavereilla yms jossa oli vanhemmat kotona ja joiden kanssa pystyi olla normaali.
Aika lastenkodissa oli ok, sai viikkorahaa, jutella, huomiota yms. Tosin välillä soiteltiin äidin kanssa ja ne puhelut pahensi kaikkea aina pariksi päiväksi.
Lastenkodista pääsin miltei täysi-ikäisenä kotiin, jatkoin olemista siten kun itse parhaaksi näin. Tosin rettelöimättä pahemmin kotona tai muuta. Mutta en ollut paljoa kotona. Muutin heti täysi-ikäisenä veke ja se on parantanut välejä.
Osittain siksi ettei enää tunnu että tuottaisin jatkuvia pettymyksiä jollekulle.
Olin lääkityksellä kolmisen vuotta ja ne lääkkeet ei auttaneet tietyissä asioissa, mutta en ollut itsetuhoinen enää. Niiden lopettamisen jälkeen ja omille muuttamisen yhteistyönä opin tuntemaan itseni ja lopetin muiden miellyttämisen. Enkä kaipaa enää muitten ihmisten hyväksyntää-> helpompi olla, ei ahdistusta -> ei sekoilua.
Vaikka sekoilin, niin tein pieniä asioita jatkuvasti että ihmiset pitäisivät minusta. Kotona siivosin pyytämättä, laitoin ruokaa yms silloin kun olin kotona. Mutta eihän se riittänyt sen kaiken muun perseilyn jälkeen, aina tuli lisää valitusta että mitä nyt, mitä olen tehnyt, mitä aijon varastaa jne.
A
"alkup."
Vieras
Kauheintahan tässä on se, että kaveripiiri on somessa = aina mukana. Olen miettinyt, että tuntuisi kokeilemisen arvoiselta vaihtaa liittymä prepaidiksi ja ostaa joku puhelin jossa ei ole wlan mahdollisuutta. En vain tiedä mikä kosto siitä tulisi.
E
"emmi"
Vieras
A
"Anne"
Vieras
[QUOTE="Sirkkeli";30768251]Minusta kyllä kannattaisi antaa kokeilla sitä elämää siellä laitoksessa. Voihan se olla, että pentu tokenisi hyvin nopeasti, kun huomaisi, että itse asiassa kotona oli helevetin hyvä asua. Voisi olla sellaista shokkihoitoa.
Minusta tuntuu, että olette vanhempina tehneet jo kaikkenne. Ei pidä enää antaa perheen kärsiä yhden takia. Olisihan se lomaa teillekin. Ehkä, tai sitten et osaa rentoutua ja ajatella, että nyt joku muu auttaa välillä tyyppiä.[/QUOTE]
Millaisiksi sinä "laitokset" kuvittelet? Meillä suht normaali perhe, vanhemmat tosin eronneet. Äiti ja isäpuoli on/olivat aikanaankin vakituisissa töissä. Oli kaikki mitä normaalistikin ihmisillä on.
Silti minusta oli mukava asua lastenkodissa. Siellä kaikki oli tarkkaan aikataulussa, mutta oli kivojakin asioita. Käytiin tapahtumissa/kokeilemassa harrastuksia. Jos pyyti, niin aina lähti esim. joku aikuisista vaikka vaatekaupoille tms.
Minusta tuntuu, että olette vanhempina tehneet jo kaikkenne. Ei pidä enää antaa perheen kärsiä yhden takia. Olisihan se lomaa teillekin. Ehkä, tai sitten et osaa rentoutua ja ajatella, että nyt joku muu auttaa välillä tyyppiä.[/QUOTE]
Millaisiksi sinä "laitokset" kuvittelet? Meillä suht normaali perhe, vanhemmat tosin eronneet. Äiti ja isäpuoli on/olivat aikanaankin vakituisissa töissä. Oli kaikki mitä normaalistikin ihmisillä on.
Silti minusta oli mukava asua lastenkodissa. Siellä kaikki oli tarkkaan aikataulussa, mutta oli kivojakin asioita. Käytiin tapahtumissa/kokeilemassa harrastuksia. Jos pyyti, niin aina lähti esim. joku aikuisista vaikka vaatekaupoille tms.
S
"Sirkkeli"
Vieras
[QUOTE="Anne";30768546]Millaisiksi sinä "laitokset" kuvittelet? Meillä suht normaali perhe, vanhemmat tosin eronneet. Äiti ja isäpuoli on/olivat aikanaankin vakituisissa töissä. Oli kaikki mitä normaalistikin ihmisillä on.
Silti minusta oli mukava asua lastenkodissa. Siellä kaikki oli tarkkaan aikataulussa, mutta oli kivojakin asioita. Käytiin tapahtumissa/kokeilemassa harrastuksia. Jos pyyti, niin aina lähti esim. joku aikuisista vaikka vaatekaupoille tms.[/QUOTE]
Tiukaksi paikaksi, joissa joutuu tekemään kotitöitä, on säännöt jne. Olen lukenut aika karmeistakin paikoista, mutta ei kai ne kaikki ole.
Mutta jos se kerran on hyvä paikka, ja lapsi sinne haluaa, niin antaisin mennä. Hittoako koko perhettä pistää kärsimään yhden idiootin takia.
Silti minusta oli mukava asua lastenkodissa. Siellä kaikki oli tarkkaan aikataulussa, mutta oli kivojakin asioita. Käytiin tapahtumissa/kokeilemassa harrastuksia. Jos pyyti, niin aina lähti esim. joku aikuisista vaikka vaatekaupoille tms.[/QUOTE]
Tiukaksi paikaksi, joissa joutuu tekemään kotitöitä, on säännöt jne. Olen lukenut aika karmeistakin paikoista, mutta ei kai ne kaikki ole.
Mutta jos se kerran on hyvä paikka, ja lapsi sinne haluaa, niin antaisin mennä. Hittoako koko perhettä pistää kärsimään yhden idiootin takia.
A
"Anne"
Vieras
[QUOTE="Sirkkeli";30768604]Tiukaksi paikaksi, joissa joutuu tekemään kotitöitä, on säännöt jne. Olen lukenut aika karmeistakin paikoista, mutta ei kai ne kaikki ole.
Mutta jos se kerran on hyvä paikka, ja lapsi sinne haluaa, niin antaisin mennä. Hittoako koko perhettä pistää kärsimään yhden idiootin takia.[/QUOTE]
Jos teini itsekin toivoo sijoitusta kaikista kauhutarinoista huolimatta, niin antaisin mennä. Siellä tosiaan on säännöt ja jokaisesta rikkeestä rangaistaan, mutta siellä myös saa ammattilaisia ympärilleen ja helpommin apua yms.
Mutta jos se kerran on hyvä paikka, ja lapsi sinne haluaa, niin antaisin mennä. Hittoako koko perhettä pistää kärsimään yhden idiootin takia.[/QUOTE]
Jos teini itsekin toivoo sijoitusta kaikista kauhutarinoista huolimatta, niin antaisin mennä. Siellä tosiaan on säännöt ja jokaisesta rikkeestä rangaistaan, mutta siellä myös saa ammattilaisia ympärilleen ja helpommin apua yms.