V
väsynyt haaveilija
Vieras
Kun kyyneleet vaan valuvat ja loppua ei näy. Kun elämästä vaan puuttuu jotain mitä ei saa täyttymään ei sitten millään. Kun tuntee olevansa niin yksin, niin ulkopuolinen, niin hukassa...
Jokainen ystäväni on raskaana tai perheellinen. En pysty käymään edes kylässä kun itkemisestä ei tule loppua sitä on niin kateellinen ja katkera ja ties mitä ja nää tunteet on ihan sairaita..en oikeesti edes ole tämmönen. Vaan iloinen ystävieni puolesta on vaan niin vaikea hyväksyä ettei itse voi olla äiti.
Olen nyt itkenyt tätä asiaa kohta 10vuotta ja mitä enemmän aikaa kuluu sitä kamalampaa on.. millon sitä saa rauhan vai saako koskaan?!?
Tällä hetkellä aihe on niin arka etten pysty katsomaan edes ohjelmia missä puhutaan lapsen yrittämisestä. Tai ohjelmia mihin syntyy lapsi... Saan kesken työpäivän aivan kamalia itku kohtauksia ja on päiviä kun en haluaisi nousta sängystä..ei ole mitään syytä nousta. Suuri asuntomme on aavemaisen hiljainen..ei elämän pitänyt mennä näin..miksi juuri meille kävi näin...
Jokainen juhla..joulu, juhannus, isän tai äitienpäivä on aivan kamalia..voisin hypätä nuo päivät vaan yli..noina päivinä asiat korostuu..yksinäisyys ja perheettömyys korostuu ja monta joulua olen halunnut syyn tehdä joulun kotiin...ostaa paketteja ja piilotella niitä ympäriinsä ja nähdä lapsen odottavat silmät aatto aamuna. Tai tuntea olevani toisten kaltainen äitienpäivänä.kokea sen tunteen kun joku rakastaa sinua niin paljon..kokea sen äidin rakkauden...On musertavaa kaivata jotain niin paljon ja surra samaan aikaan. on kuin hyvästeli rakkaan ihmisen joka päivä aina vaan ja uudestaan.
Kun ei ole edes ketään kuka ymärtäisi, kun eihän ihminen kellä on liuta lapsia voi ymmärtää miksi minä itken jotain selaista joka saa hänet hulluksi...vastaus on aina "et itkis jos tietäsit mikä homma"..tai.."saat lainata uhma ja murrosiässä" jne...
Anteeksi sekava kirjoitukseni, oli vaa jotenkin pakko kirjottaa. On niin paha olla.
Jokainen ystäväni on raskaana tai perheellinen. En pysty käymään edes kylässä kun itkemisestä ei tule loppua sitä on niin kateellinen ja katkera ja ties mitä ja nää tunteet on ihan sairaita..en oikeesti edes ole tämmönen. Vaan iloinen ystävieni puolesta on vaan niin vaikea hyväksyä ettei itse voi olla äiti.
Olen nyt itkenyt tätä asiaa kohta 10vuotta ja mitä enemmän aikaa kuluu sitä kamalampaa on.. millon sitä saa rauhan vai saako koskaan?!?
Tällä hetkellä aihe on niin arka etten pysty katsomaan edes ohjelmia missä puhutaan lapsen yrittämisestä. Tai ohjelmia mihin syntyy lapsi... Saan kesken työpäivän aivan kamalia itku kohtauksia ja on päiviä kun en haluaisi nousta sängystä..ei ole mitään syytä nousta. Suuri asuntomme on aavemaisen hiljainen..ei elämän pitänyt mennä näin..miksi juuri meille kävi näin...
Jokainen juhla..joulu, juhannus, isän tai äitienpäivä on aivan kamalia..voisin hypätä nuo päivät vaan yli..noina päivinä asiat korostuu..yksinäisyys ja perheettömyys korostuu ja monta joulua olen halunnut syyn tehdä joulun kotiin...ostaa paketteja ja piilotella niitä ympäriinsä ja nähdä lapsen odottavat silmät aatto aamuna. Tai tuntea olevani toisten kaltainen äitienpäivänä.kokea sen tunteen kun joku rakastaa sinua niin paljon..kokea sen äidin rakkauden...On musertavaa kaivata jotain niin paljon ja surra samaan aikaan. on kuin hyvästeli rakkaan ihmisen joka päivä aina vaan ja uudestaan.
Kun ei ole edes ketään kuka ymärtäisi, kun eihän ihminen kellä on liuta lapsia voi ymmärtää miksi minä itken jotain selaista joka saa hänet hulluksi...vastaus on aina "et itkis jos tietäsit mikä homma"..tai.."saat lainata uhma ja murrosiässä" jne...
Anteeksi sekava kirjoitukseni, oli vaa jotenkin pakko kirjottaa. On niin paha olla.