mulla on kaksi lasta ja kolmannen haluaisin. Itse olen ihan normaali tyyppi, mutta nautin vaan raskaana olemisesta niin paljon että raskaana voisin olla, mutta se vauvan syntymä ja yleensä vauvan hoito on rankkaa... Kun alkupahoinvoinnin kamaluus( siiitä osasta en nauti tippaakaan ja olen tosi vihainen silloin) on ohi olen elämäni kunnossa, energinen, hiukset ja iho voi hyvin, maha ei ole valtava ja painoa tullut aina 10kg. Nautin vaan elämästä silloin, vissiin jotain hyvänolon hormoona virtaa pitkin kehoa=).
Mutta kun vauva syntyy....joo esikoisen jälkeen meni hermot kaikkeen lässytykseen. tissit sinipunaiset, itkettää joka asia vauva näyttää ihan omituiselta, sitten taas ihanalta. Huuh miten selviän öistä, väsyttää kamalasti. Aaargh enkä halua kuulla sanaakaan"" voi miten ihanaa oli saada nyytti syliin""...kun esikoinen syntyi aattelin "" aha nyt se syntyi, tästä se alkaa , apua"" Kuopuksen syntymän jälkeen oli helpompaa ja osasin jopa nauttia ensi hetkistä ja alkuviikoista. Mutta rakastan siis lapsiani ihan yhtä paljon kuin muut, mutta minulla ne helkutin hormoonit ovat hulluna kun lapsi syntynyt ja haluaisin vain painautua peiton alle itkeä ja odottaa että aika kuluu.
Nyt haluaisin taas lapsen, odotan innolla ihanaa raskauaikaa, mutta synnytys ja ne ekat viikot vauvan kanssa pelottaa, miten taas selviän?! mutta haluan selvitä koska katson kahta ihanaa poikaani nyt jo leikki-ikäisinä, kyllä se vaiva palkitaan nyt=).
p.s. ja imetys liivit ostin vasta kun vauva syntyi ja tavallisia alusvaatteita, jopa stringejä tuli käytettyä vaikka raskaudesta nautinkin=). Niin ja seksistäkin nautin vielä, en tullut siis joksikin eri ihmiseksi vaikka raskaus oli kivaa.