Kun vaimo lyö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jokunen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En käsitä minäkään miten joku voi edes verrata piruilua lyömiseen. Mä olen aika tulinen luonne enkä nuorempana aina hallinnut itseäni ja purkauksiani. Silloin löin muutaman kerran silloista avomiestäni. Vaikka hän kieltämättä osasi olla tosi vittumainen, en voi väittää tehneeni oikein. Joka ikistä kertaa kadun ja häpeän. Vaikka miten asiaa mielessäni kääntelisin, en vaan tähän päivään mennessäkään ole löytänyt yhtään niin hyvää syytä, että omat tekoni sillä voisin oikeuttaa.
 
Mina olen 25- vuotias nainen ja mieheni kaytos saattaa joskus ryostaytya kasista. Pidan itseani ""rakentavana riitelijana"" enka koskaan ole ilkea tms, mutta mieheni menee joskus talle linjalle ja kerran laiskaytin hanta kasvoille keskella kirkasta paivaa ja katua. Han oli aivan kasittamattoman ilkea tuolloin ja silloin ""annoin itselleni luvan"" olla itsekaan valittamatta hanen tunnoistaan.

En siis hakannut tms, mutta laiskaytinpa avokammenella poskelle. Myohemmin han sanoi itse ""ansainneensa"" sen, pitkaan jatkuneen mykkakoulun jne jalkeen tosin;-)

Sen jalkeen olen joskus lapsaissyt kasvoille, mutta se on tapahtunut aina mieheni mielesta vaarattomasti, ja aina vain yksi lapsy kasvoille ja sitten heti tajuan lopettaa.

En voisi ikina kuvitella todella lujaa lyovani ketaan, joten en ole niinkaan huolissani tasta. Voisin myos helposti hillita itseni, mutta joskus vaan kasi heilahtaa;)

Jos jotakuta ihmetyttaa hymiot tamankaltaisen tekstin lomassa niin sanottakoon nyt vain etta minun vilkas kateni ei ole kovin big deal suhteessamme. En kuitenkaan ole vakivallan puolestapuhuja tai ylpea temperamentistani tms.

Voisi vaikka jattaa pois tuon kaden heilauttelun. ;)

 
Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta lyödä ketään, eikä myöskään satuttaa sanallisesti. Täydellisiä me ihmiset emme parisuhteessakaan ole ja varsinkin jälkimmäistä sääntöä varmasti rikotaan.

Varmasti naisen väkivaltaisuutta katsotaan helpommin läpi sormien, koska miehellä useimmiten on fyysinen ylivoima. Toisaalta, jos mies puolustautuu, niin hänet leimataan heti väkivaltaiseksi vaimonhakkaajaksi.

Itse olen elänyt tässä parisuhteessa nelisen vuotta. Välillä mies saa sappeni kiehumaan niin, että tekisi toden totta mieli mäiskäistä oikein kunnolla ja olen tämän ääneen miehelle sanonutkin. Ehkä se on sitten sitä verbaalista heikkoutta, mutta tunne on todentotta se, että turhaudun, kun en saa toista ymmärtämään. En kuitenkaan koskaan ole miestäni lyönyt, enkä toivottavasti ja uskoakseni koskaan lyökään. Olen miettinyt sitäkin, onko tuo ääneen sanottu ""nyt tekis mieli tinttasta"" väkivallalla uhkailua. Mutta uskon, että miehenikin käsittää sen enemmän turhautuneisuuden ja mielentilan ilmaisuksi kuin uhkaukseksi.

Kerran olen miestä kiukuspäissäni kunnolla tönäissyt ja pari kertaa kämmenselkään kynsäissyt niin, että nahkaan tuli pienet vekit. Näistäkin olen kantanut syvää syyllisyyttä ja anteeksi pyytänyt. Mies ei ole koskaan minua millään tavalla fyysisesti satuttanut. Minullakaan ei oikeutta moiseen ole, vaikka pieniä vahinkoja onkin sattunut.
 
Minäkin lyön miestäni. Olen pienempi, mutta naamalle voi läväyttää pienikin. Mies on alkoholisti ja kotona saamaton ja laiska, välillä menee hermot. Mikään puhe ei tehoa, lyönnin aiheuttama kipu herättää hetkeksi. tämä on paha kierre.


olin aamul lähteny töihin unohrin kuitenki jotai paperei kotiin pyörsin takaisin ja mitä näinkään työtön mieheni seisoi olkkarin lattialla ilman housuja katseli pornoa ja veti kännyyn hän pelästyi tuloani käänty minuun päin silloin minä potkaisin munill kerran toisen ja vilä kolmannenki siihen jäi äijä perse pystyyn polvilleen ja sai lähtiä samantien meneen.
 
Viimeksi muokattu:
olin aamul lähteny töihin unohrin kuitenki jotai paperei kotiin pyörsin takaisin ja mitä näinkään työtön mieheni seisoi olkkarin lattialla ilman housuja katseli pornoa ja veti kännyyn hän pelästyi tuloani käänty minuun päin silloin minä potkaisin munill kerran toisen ja vilä kolmannenki siihen jäi äijä perse pystyyn polvilleen ja sai lähtiä samantien meneen.


jos mun äijä jää kii käteen verosta niin revin siltä pallit irti
 
Viimeksi muokattu:
Minäkin lyön miestäni. Olen pienempi, mutta naamalle voi läväyttää pienikin. Mies on alkoholisti ja kotona saamaton ja laiska, välillä menee hermot. Mikään puhe ei tehoa, lyönnin aiheuttama kipu herättää hetkeksi. tämä on paha kierre.


olin kauniin naiseni kanssa saunassa hän olisi halunnu että aletaan panee mutta kaljassa ei seisonu vaimoni oli kiukkuinen runkkas mua mutta ei saanut sitä seisoon otti palleista kiinni ja väänsi ne melkein irti neli ihan mustat seuraavana päivänä ei kyl haluta saunoo enää.
 
Viimeksi muokattu:
Tapasin tässä vuosikymmenen jälkeen lapsuuden aikaisen kaverini eräällä työmatkalla. Vietimme yhteisen illan ja yön ryypiskellen ja keskustellen kun satuimme asumaan samassa hotellissa.

Yllätyksekseni hän kertoi että koko avioliiton ajan hänen vaimo on lyönyt ja hakannut häntä. Tämä mies on 185 cn ja painaa noin 90 kiloa ja vaimo alle 60 kiloinen ja lyhyt. Kerran kaveri sanoi läpsäyttäneensä takaisin ja silloin nainen oli juossut ulos ja huutanut naapureita soittamaan poliisit sanomalla että mies yrittää tappaa.

Miten tämä on mahdollista? Onko tässä taustalla jonkinlainen halu tulla alistetuksi? Haluaako nämä lyödyt tulla alitajuisesti rangaistuksi jostakin? Tämä on minusta käsittämätöntä. Itse en kyllä alistuisi missään tapauksessa väkivallan edessä.

Seuraavana aamuna kaveri sanoi vähän keskustelujamme häpeillen että onhan se hyvä että vaimo pitää vähän jöötä.

Kai tässä joku ongelma on mutta enpä osaa mennä neuvomaan.


No neuvo sitä läimäytää akkaa takaisin! ei kukaan olkoot mies tai nainen tuollaista tarvitse hyväksyä! prkle!!
 
Viimeksi muokattu:
keskustelu haisee iltalehden lööpiltä; "mies tappoi vaimonsa pesäpallomailalla"

Lyövät naiset, kuvitteletteko että miehenne pinna on katkeamaton kuminauha?

Nim: lyömätön
 
Ei saa lyödä. Haukku ei tee haavaa, mutta voi siitäkin jäädä sieluun arpia. Meidän pitäisi vain yrittää tulla toimeen keskenämme.
-Mietin tässä, että miten reagoisin jos vaimoni löisi minua. Luultavasti hämmästyisin, loukkaantuisin,... ehkä antaisin lyödä niin paljon kuin haluaa. Toisaalta itsesuojeluvaisto ja kamppailulajiharrastus on iskostanut melko syvälle torjunta-vastaisku refleksin. Osaan lyödä, ja jos löisin vaimoani, niin siinä tulisi erittäin pahaa jälkeä.

Yhdenkään ihmisen ei pidä jeesustella, että "minä en ikinä löisi ketään!" Kyllä juuri SINÄKIN lyöt, aivan varmasti, sinä pystyt vaikka tappamaan suutuspäissäsi. Jokainen joka on ollut siinä mielentilassa, että pinna katkeaa totaalisesti ja näkee vain punaista, tietää mitä se on.
Se on osa ihmisyyttä, sisäänkoodattuna kaikilla meillä. Ei tarvitse olla väkivaltainen luonne tai mieleltään sairas.
Siitä syystä niitä tappoja ja kuolemantuottamuksia tapahtuu; on olemassa sellainen pimeyden raja, jonka jokainen voi ylittää.
 
Tässähän se taas tulikin. Verbaalisesti lahjattomampi lyö. Kun ei sanat riitä, otetaan muut keinot käyttöön. Harva mies on kuvitellutkaan, että tämä olisi jotenkin sukupuolisidonnainen asia.

Sitä minä ihmettelen, että mitenkä joillakin riittää sanoja tuhansiin loukkaamisiin asti. Kyllä ne itse tietää loukkaavansa, mutta jatkavat vaan. Toistuvasti. Aina kun tulee riitaa, tai jos niillä itsellä on paha olo. Ei sillä ole väliä onko se nainen vai mies. Yleensä nainen on se räpättäjä, johonka mies vastaa lyömällä, mutta on niitä toisinkin päin. Narsisteiksi ja psykopaateiksi naiset niitä miehiä haukkuu, jotka ei lyö mutta vittuilevat, halventavat, mollaavat sanoin. Mutta mikäs on se nainen joka aina vaan nalkuttaa? Se ei ole narsisti eikä psykopaatti.
Ja ihan varmana on se loukattu osapuoli kertonut miten tuntee ja kokee, ja varmaankin siitä syystä loukkaaja jatkaa, kun tietää että tavoite saavutetaan: itsellä on paha olo, on se saatava toisellekin, ja siitä tietää että perille meni kun se lyö.

Tää on turhaa jeesustelua mut toivottavasti joku kärsijä alkaisi miettiä: jos puolisosi toistuvasti aiheuttaa sulle pahan olon, niin ei hän sinua rakasta. Koska jos toista rakastaa, niin ei riidellessäkään halua vääntää veistä haavassa. Sellaisista suhteista pitää päästä pois, taikka kohta huomaa olevansa se joka lyö, vaikka olisi kuinka järjen ja luonnon vastaista. Eikä se tosiaan ole sukupuolisidonnainen juttu.
 
Viimeksi muokattu:
Ei saa lyödä. Haukku ei tee haavaa, mutta voi siitäkin jäädä sieluun arpia. Meidän pitäisi vain yrittää tulla toimeen keskenämme.
-Mietin tässä, että miten reagoisin jos vaimoni löisi minua. Luultavasti hämmästyisin, loukkaantuisin,... ehkä antaisin lyödä niin paljon kuin haluaa. Toisaalta itsesuojeluvaisto ja kamppailulajiharrastus on iskostanut melko syvälle torjunta-vastaisku refleksin. Osaan lyödä, ja jos löisin vaimoani, niin siinä tulisi erittäin pahaa jälkeä.

Yhdenkään ihmisen ei pidä jeesustella, että "minä en ikinä löisi ketään!" Kyllä juuri SINÄKIN lyöt, aivan varmasti, sinä pystyt vaikka tappamaan suutuspäissäsi. Jokainen joka on ollut siinä mielentilassa, että pinna katkeaa totaalisesti ja näkee vain punaista, tietää mitä se on.
Se on osa ihmisyyttä, sisäänkoodattuna kaikilla meillä. Ei tarvitse olla väkivaltainen luonne tai mieleltään sairas.
Siitä syystä niitä tappoja ja kuolemantuottamuksia tapahtuu; on olemassa sellainen pimeyden raja, jonka jokainen voi ylittää.

Kuule kyllä se haukkukin haavoja tekee, ja pahoja. Miksi haukut, jos rakastat? Ihmettelet miten reagoisit jos vaimosi löisi: kysynkin, onko syytä lyödä? Jos olet todennut että ei se lyö vaikka haukutkin, niin se voikin olla niitä jotka patoaa vuosikausia kaiken kärsimänsä vääryyden, ja sitten joku kaunis kerta, ihan pienestä, pääsee se piru irti. Sitten oikeudessa kyllä ymmärretään että ei kukaan sellaista ikuisuuksia kestä, että joskus ratkeaa, mutta silti se tuomitaan. Mutta ei se ole sen arvoista.
 
Viimeksi muokattu:
Kuule kyllä se haukkukin haavoja tekee, ja pahoja. Miksi haukut, jos rakastat? Ihmettelet miten reagoisit jos vaimosi löisi: kysynkin, onko syytä lyödä? Jos olet todennut että ei se lyö vaikka haukutkin, niin se voikin olla niitä jotka patoaa vuosikausia kaiken kärsimänsä vääryyden, ja sitten joku kaunis kerta, ihan pienestä, pääsee se piru irti. Sitten oikeudessa kyllä ymmärretään että ei kukaan sellaista ikuisuuksia kestä, että joskus ratkeaa, mutta silti se tuomitaan. Mutta ei se ole sen arvoista.


Öö... et tainnut hiffata pätkääkään mitä tarkoitin. Sitä paitsi haukkumisestahan laitoin, että siitä tulee sieluun arpia?!!?
Meillä ei haukuta ketään eikä lyödä ketään. Meillä on hyvä parisuhde, eikä ole kytemässä mitään raivoa yhtään missään.
Kun laitoin että "meidän pitäisi tulla toimeen keskenämme" tarkoitin ihan yleisesti kaikkia ihmisiä.
 
Viimeksi muokattu:
olin aamul lähteny töihin unohrin kuitenki jotai paperei kotiin pyörsin takaisin ja mitä näinkään työtön mieheni seisoi olkkarin lattialla ilman housuja katseli pornoa ja veti kännyyn hän pelästyi tuloani käänty minuun päin silloin minä potkaisin munill kerran toisen ja vilä kolmannenki siihen jäi äijä perse pystyyn polvilleen ja sai lähtiä samantien meneen.

Pisteet ja papukaija merkki Tuijalle! Olipa äklötys äijä työttömänä vaan vetelee kotona käteen. Siitä miinuspisteet että olet tollaseen nollaan sekaantunut. Ero vireille ja roska kaatopaikalle!
 
Viimeksi muokattu:
Minäkin lyön miestäni. Olen pienempi, mutta naamalle voi läväyttää pienikin. Mies on alkoholisti ja kotona saamaton ja laiska, välillä menee hermot. Mikään puhe ei tehoa, lyönnin aiheuttama kipu herättää hetkeksi. tämä on paha kierre.


miksi vaimoni lyö minua toisten nähren siis kämmenellä päin naamaa on tosi alentavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tosi mielenkiintoinen keskustelu.. Jos alloittaja olisikin kirjoittanut, että tapasi vanhan koulukaverinsa, joka kertoi, että miehensä lyö häntä toistuvasti, niin olisiko silloinkin vastaukset olleet samanlaisia?? Vai olisiko silloin neuvottu ensikotiin ja ottamaan yhteyttä poliisiin, sos.viranom. tms?
Aika outo ajatusmaailma, että nainen omasta mielestäänkin saa lyödä. Aloittajan tapauksessa mies ei ehkä kehtaa kertoa kenellekään vaimonsa lyömisestä, varsinkin kun on isompi vaimoaan. Sama juttuhan se on, jos mies hakkaa. Monet naiset vain kestävät sitä vuodesta toiseen, keksivät päässään selityksiä ja löytävät itsestään vikoja, jotka oikeuttavat hakkaamisen.
Joku kirjoitti, että mies on juoppo, jne. ja tämä oikeuttaa vaimon lyömään.. Olisiko avioero sittenkin se oikea vaihtoehto?? Väkivalta ei KOSKAAN ole vastaus mihinkään. Väkivalta on toisen alistamista ja vallantunnetta. Oikeasti väkivaltaa käyttävä ihminen on peloissaan, eikä löydä keinoja tuon pelon julkituomiseen.
Jos oikeasti vihaa toista ihmistä ja halveksii häntä niin paljon, että kajoaa fyysisesti (läpsäytykset, tavaroilla heittelyt, jne.), miksi jäädä suhteeseen? Ainakin kannattaa mennä parisuhdeterapiaan tai terapiaan yksin ja yrittää löytää keinoja terveeseen parisuhteeseen.
Itse löin seurustelumme alkuaikoina miestäni, kunnes itse havahduin käytökseeni ja pelästyin sitä. Hakeuduin terapiaan, joka kuitenkin oli yhtä tyhjän kanssa. Terapeutti ei lainkaan kiinnittänyt siihen huomioo, että olin väkivaltainen miestäni kohtaan, vähätteli sitä ihan niinkuin täälläkin palstalla asiaa on vähätelty. Turhaksi kokemani terapia lopetin muutaman tapaamisen jälkeen, mutta koskaan sen jälkeen en ole miestäni lyönyt. En uskaltaisi, sillä rakastan häntä, enkä halua menettää häntä.
 
Naisen lyöminen ja naisten idioottimainen oman lyömishäiriöden hyväksyminen on oire monesta asiasta.

Ensinnäkin se kertoo nykynaisten täysin kieroon kasvaneesta sairaanloisesta minäkuvasta ja asenteista. Suomessa ainakin naiset ovat sairaanloisen asennevammaisia. Nämä lyömiset ja kieroon kääntyneet lyömisasenteet ovat vain yksi viite lukuisten muiden joukossa siitä.

Toisekseen tämä kertoo myös suomalaisista miehistä jotain. Turhan iso osa heistä aikamoisia lällyjä tuhkamunia, jotka eivät ole osanneet pitää puoliaan ja kertoa naisille mitä pitää käyttäytyä asiallisti. Näitä tuhkamunia on sellaisilla paikoilla, joista saa todella pahaa aikaa tämän yhteyskunnan yleiselle ilmapiirille, vrt. esim. Hesarin entinen päätoimittaja Janne Virkkunen.

Näistä naisten häiriöistä on seurauksia mm. se, että ei nainen ole millään tavalla uskottava toimia missään suhteessa. En yhtään ihmettele sitä kuuluisaa lasikattoa naisten päällä.

Naisten omian ongelmien tunnustaminen ja tekopyhyydestä ja kaksinaismoralismista luopuminen ovat ensi askeleet aikuistuminen tiellä ja uskottavuuden takaisiin saamisessa. Mutta polku tulee olemaan pitkä...

Jään odottamaan sairasmielisten naisten sairaita vastauksia, mutta toivon kuitenkin aikuisten naisten asiallista keskustelua.
 

Similar threads

Yhteistyössä