Kun vanhemmat säästäisivät lapsen hankinnoissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Vaikka rahatilanne oli ihan ok (varaa vaikka mihin ruokaan, harrastuksiin, joskus jopa ulkomaanmatkoihin).

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

-kengät ostettiin lähes aina alesta, en ollut mukana valitsemassa ja ne olivatkin sitten aina harmaat tai valkoiset (en yhtään tykännyt). Lisäksi otettiin aina yksi koko kasvunvaraa

- takit ostettiin alesta niin, etten ollut mukana. Ei olleet yleensä mieluisia. Joku oli niin kauhea, etten suostunut käyttämään ja menin talven vanhassa, liian lyhyessä takissa

- ulkohousut oli lähes yhtä ohuet kuin sisähousut. Oli kiva olla niillä ulkoliikuntatunneilla ja kävellä kotiin pakkasilla

-luistimet olivat 1-3 kokoa liian isot. Luistelu oli hankalaa ja kivuliasta, koska luistimet ei tukeneet

- sain välillä kirpparilta tai alesta vanhempien ostamia vaatteita, osa jäi käyttämättä kun ei olleet mieluisia

-pyörä oli risa serkun vanha

- sain kerran synttärilahjaksi 2 samaa juttua, vahingossa. Äiti kävi vaihtamassa, luulin saavani saman jutun, mutta eri hahmon. Sainkin pienen hahmon, jonka arvo oli ehkä kolmasosa tuon ison hinnasta. Lopuilla rahoilla oli sitten ostettu jotain muuta

- ehkä älyttömin, isä ei olisi aluksi halunnut ostaa minulle siteitä kaupasta, vaan että olisi käyttänyt pumpulia tms........

Yläasteella pääsin onneksi vaikuttamaan ostoksiin!

Omat lapset on pieniä ja ostan/hankin paljon vaatetta ja varustetta käytettynä. Aion kyllä tulevaisuudessa ottaa lapsen mieltymykset huomioon - en osta kalliita merkkijuttuja vaatekaappia täyteen (tuskin on varaa ), mutta että vaatteet ja tarvikkeet olisi tarkoitukseen sopivia ja suht mieluisia, vaikka olisi käytettynä hankittu
 
Hienoa,että voit itse toimia eritavalla.
Meillä oli vähän samantyylistä menoa,lapsia iso katras ja vain toinen vanhemmista työssäkäyvä.

Siitä olen oikeastaan vain kiitollinen jälkikäteen,että opin tyytymään vähään eikä saatu kaikkia mahdollisia haluamiamme hienoja kalliita leluja tai tavaroita,mutta toisaalta... minusta tuli melko kateellinen kavereille joilla sellaiseen oli mahdollisuus.Se oli ärsyttävää enkä oikeun osannut kohdata näitä tunteita.

Mutta jaan kanssasi tuskan siirp,kun vaatteet oli oikeasti ei vain rumia,vaan oikeasti epäkäytännöllisiä ja epämukavia. Lapasia oli kyllä muutamat märkien tilalle vaihdettavaksi koska kura- tms vedenpitäviä hanskoja ei ollut.Mutta se märän villan tuntu ja palelu oli niin ärsyttävää.

Luistimet oli ihan hirveitö lerputtimia ja monot viimeisenä kaikista,sitä vanhanajan ankannokkamallia ja monta kokoa liian isot tai pienet. Jälkikäteen nämä ehkä vähän naurattaa,mutta ikävä kyllä liikuntaan kehittyi inho ja viha,koska se ei ollut koskaan mukavaa,hauskaa tai helppoa huonojen ja pahalta tuntuvien välineiden takia.

Oon tosiaan aatellut että opinpahan tyytymään vähään ja jotenkin muka nöyremmäksi kuin varakkaammat kaverit,mutta tarkemmin ajateltuna en ehkä ole varma.
 
Kiitos edellisestä viestistä!

Muistan, kuinka lapasissa sormia paleli, kun oli pakkasta ja tuuli kylmästi :x ja jos ne sattuivat kastumaan... sain 5.luokalla kaverin äidin tekemät paksut, punaiset lapaset joululahkasi ja käytin niitä niin kauan, kun jäivät pieneksi. Ne olivat niin lämpöiset <3 ja kauniit! Ihan eri maata kuin omat ohuet (yhdellä kerroksella neulotut?) lapaset jämä- ja alelangoista (ainakin värit olivat sellaiset...)

En ole katkera, mutta jotenkin tulee sääli itseäni lapsena! Ja nyt osaan kyllä arvostaa sopivan kokoista ja ihan kivan väristä toppatakkiani (tokmannilta)
 
Ja itselläni ei edes ollut vanhempia sisaruksia, vain yksi reilusti nuorempi.

Ala-asteella mulla oli sellaiset ikivanhat raudoilla kiinnitettävät puusukset ankannokkamonoilla, kirpparilta hankitut. Sauvatkin olivat ylipitkät, alesta ostettu vai oliko ne mummon vanhat. Vähän kyllä hävetti niitä puusuksia koulussa käyttää, muilla oli sellaiset nykyaikaiset sukset. Ja kaiken lisäksi ne oli hiton vaikea kiinnittää, kun monon pohjan reikiin meni lunta!
Koulun lainasuksissa löytyi kyllä parit tuollaiset vanhan aikaiset sukset.

Ja olen siis mennyt ekalle 2000
 
Oli muuten hienoa saada uudet sukset ja monot ihan kaupasta! Joku alepaketti, tottakai. Suksien keltainen väri ei silmää hivellyt, mutta ne oli kumminkin nykyaikaiset ja uudet, ihan kuin luokkakavereilla.
En muuten tänäpäivänä suostu luistelemaan (aika järkkyä kun jalan ollessa 38-39, oli luistimet 42 :o) ja suksiakaan en omista.

Onneksi mua ei kiusattu noista varusteista!
 
Jossain vaiheessa muuten jouduin käyttämään ilmeisesti jälkivuotoon tarkoitettuja isoja paksuja siteitä (oli jäänyt sisarukset syntymän jälkeen kaappiin), kun kukaan ei ostanut siteitä ja omaa rahaa mulla ei sillä hetkellä ollut.
Kotiin ostetut siteet oli tietysti pirkkaa tai rainbowta, vaikka hyviähän nekin on.

Sain sukulaiselta vanhat vaelluskengän tapaiset kengät, itselle 1-2 numeroa liian isot.
Oli syksy ja laitoin nämä pitkävartiset kengät kouluun kun lenkkareilla ei olisi tarjennut (vesisateessa) ja sopivia kumisaappaita ei tainnut olla. Kengät hinkkasi parissa päivässä nilkasta kantapään yläpuolelta ihon kokonaan pois ja voi että kun se oli arka ja kipeä. Sukan varsikin kastui verestä/kudosnesteestä koulupäivän aikana.
Pari vuotta myöhemmin sain (alesta) pitkävartiset nahka(?)kengät, joiden varsi oli kova ja huonosti istuva. Jälleen nilkka hiertyi auki ja jätti kammon pitkävartisia kenkiä kohtaan.
 
Ainiin ja taas kerran, yläasteella jo tosin, sain ale kengät. Olivat sellaiset timberlandit nilkkurien/maiharien tyyppiset, vaaleansiniset feikkikengät.
Ensinnäkin ne oli yhden koon liian isot (jalan kasvu oli loppunut 5.luokalla jo). Sain myös koulussa kuulla, että ne olivat olleet vuosi sitten muodissa, eivät nyt.

Ne olivat myös raskaat kävellä ja isoina ne pyörivät jaloissa ja hinkkasivat taas nilkan auki.
 
Olen sen verran vanha, että meidän nuoruudessa tuo oli ihan normaalia (paitsi tuo siteistä pihtaaminen). Koko ala-asteen vanhemmat etupäässä ostivat lasten vaatteet, eikä niitä sen kummemin mietitty.
Yläasteella vasta alkoi enemmän oma vaatetus kiinnostaa, ja silloin kyllä sai itsekin niihin vaikuttaa.
Ja joo, aina ostettiin kasvuvaraa kenkiin.

Samoin nykyaikaan verrattuna kaikki nuo sukset ja luistimet olivat kyllä ihan järkkyjä ja ne kiersivät aina koko suvun läpi :D
 
Ehkä eniten ärsytti se, että ikinä ei pienimpänä sisaruksena saanut mitään uutena. Aina kaikki pyörät ja muut varusteet tuli käytettynä itselle.
Muistan vieläkin sen huumaavan onnentunteen, kun sai vihdoin lähes aikuisena oman upouuden pyörän :love:
 
Mulle ois kyllä ostettu mutta kun mummoni halusi ommella melkein kaikki vaatteet itse eikä äitini kehdannut kieltää kun anoppi kerran auttaa niin...

Joo-o. Kellään ei varmasti oo ollut yhtä omituisia vaatteita mitä mulla!
Ekat ihan oikeat kaupanhousut taisin saada kutosluokalla. Ihka oikeat farkut! Ja sit saikin mummo kuulla suoraa mun suusta että ei kiitos enää itsetehtyjä.
 
Vien muksut mukanani alerekin luo mistä valitaan kengät (jalka kasvaa, niin ne ovat 1-2v käytössä,riippuen kaudesta) ja vaatteet tilaan netistä Alesta, niitä voi sovittaa ja loput takaisin jos ei käy. Olen saanut palautteen hahmoista mitkä - eivät - missään - nimessä käy vaatteisiin, joten en tuhlaa rahojani. Ehkäpä taka-ajatus on saada lapset ymmärtämään rahan arvoa ja olla mukana miettimässä hankintoja niin ettei kertakäyttökulttuuri loista. Leluja en ole vuosiin ostanut, se on joulupukin hommaa se. :) itekin olin "lama-ajan lapsia", joten mitään erityistä ei saanut ilman neuvotteluja isän kanssa.
 
ihan normia vielä 80- ja 90-luvulla kun olin lapsi o_O

jostain pitää säästää että pääsee sinne ulkomaille

Itse olin ala-asteella 2000-2006. Olihan silloin osalla sisarusten vanhoja vaatteita, luistimia, ym. mutta ei ne olleet mitään ikivanhoja. Varmaan oli jollakin kirpparilta hankittuja varusteita, mutta sentään nykyaikaisia, ei omien vanhempien ikäisiä ,:o

Olisin kyllä arvostanut kunnollisia varusteita enemmän kuin ulkomaanmatkoja. Ja käytiinkö me 1-2 kertaa ala-asteen aikana ulkomailla. Ja 1-2 kertaa risteilyllä, ei menty maihin.
 

Yhteistyössä