Kunka saada mies muuttumaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "PeggyBundy"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"PeggyBundy"

Vieras
Mies tekee töitä niin paljon ettei lapsiaan ehdi juurikaan nähdä. Yksin pyöritän tätä arkea. Puhunut oon miljoona kertaa ja muutkin siitä miehelle sanonut. On siis yrittäjä ja "ahnehtii" kaikki työt itselleen. Ei osaa sanoa ei. Sit viikonloput menee autoja korjatessa jne.jne.
Jos mulla on joku meno niin joudun etsimään lapsille hoitajan tai ottamaan mukaan, kun ei pidä sovitusta kiinni et tulis kotiin ajoissa. Jotenkin pitäis nyt saada ukkoa näpäytettyä ettei pitäis mietä täällä ihan itsestäänselvyytenä. Yhdessä ei tehdä mitään. Miehellä on oma elämä ja mulla ja lapsilla oma.
 
Kuulostaapa tutulta!
Meillä just noin, eikä mies ymmärrä ollenkaan miten voin edes nähdä asian noin. Olen puhunut ja puhunut, mutta aika vähän on auttanut. Huoh! On silti hyvä mies, en voi moittia ihmisenä, mutta niin kiinni työssä ja kaikessa. Toki elämisen kannalta työ tärkeä ja yrittäjän vaikeampi rajata, kuin sellaisen jolla työajat, mutta haastavaa tämä elämä ja arki näin on.
 
[QUOTE="hei";23063176]Ei toista ihmistä voi muuttaa, koskaan ikinä mitenkään. Muutoksen on lähdettävä jokaisesta itsestä.[/QUOTE]

Mä olen samaa mieltä siinä, ettei toista ihmistä voi pakottaa muuttumaan parempaan, mutta väite ettei ketään koskaan saa muutettua on väärin.

Kyllä rankalla henkisellä väkivallalla saa muutettua toisen aika helpostikin. Hyvään ei voi pakottaa, mutta pahaan voi alistaa.
 
Mulle mies aina lupailee et nyt työt vähenee, mutta viis vuotta on luvannut ja lisää vaan töitä tulee. Halus toisen lapsenkin ja sillon käytiin isot keskustelut siitä et olis enemmän kotona mut helppohan se on puhua ja minä tyhmä uskoin.
 
Vinkki yrittäjien vaimoille: Älkää koskaan haaveilko ääneen mistään materiaalisesta, edes leikillänne. Tyyliin "olis kyllä kiva vaihtaa noi keittiökaapit", tai "hitsi kun mekin voitais joskus lähteä koko perhe kahdeksi viikoksi Thaimaahan", tai "Minna sai uuden Volvon, se on kyllä tosi hieno".

Mies tulkitsee nuo kaikki samalla tavalla; tee enemmän töitä, vaimo tulee tyytyväiseksi kun perheeseen tulee lisää rahaa.
 
Mun mies pihistelee ihan ihme asioissa. Kuten tv-lupamaksuissa, valittaa jos pojat on liian pitkään suihkussa jne. Mut sit tuhlailee kaikenmailman autojuttuihin. Maksaa kyl kaikki taloon liittyvät laskut, lainat jne. Kaikki on miehen siis. Mulla on omaa vaan auto ja maksan kaikki omat kulut, lasten vaatteet, harrastukset, ruuat, lääkkeet ja mieheltä ei mitään ylimääräistä rahaa tipu. Tai saan kun pyydän miljoona kertaa. Missään ei käydä ja mä en pääse mihinkään kun ukko ei oo kotona lasten kanssa. Ja oikeestaan en illalla edes jaksa lähteä enää mihinkään.
 
Ja mä en siis ole töissä vaan kotihoidontuella tällä hetkellä. Neljä lasta josta kaks on meidän yhteisiä. Tuntuu etten vois oikein valittaa mistään kun minä ja MUN lapset asutaan täällä miehen talossa eikä makseta asumisesta.
 
[QUOTE="Vieras";23063577]En ymmärrä miten yrittäjän kanssa kukaan tekee lapsia, kun tietää ettei isä kanna vastuutaan. Tärkeämpää kuin tienata rahaa on olla läsnä lapsilleen.[/QUOTE]

No eipä mies ollut ihan tommonen silloin kun ekaa ruvettiin tekemään...ja hyvä se oli kaikkea lupailemaan. Jossain vaiheessa piti jäädä hoitovapaallekkin.Nyt kun ajattelenkin niin pikkusen rupee naurattaa...ukko muka hoitovapaalla?Ja hah!
 
[QUOTE="Vieras";23063577]En ymmärrä miten yrittäjän kanssa kukaan tekee lapsia, kun tietää ettei isä kanna vastuutaan. Tärkeämpää kuin tienata rahaa on olla läsnä lapsilleen.[/QUOTE]

Vika onkin usein siinä, että mies nimenomaan luulee kantavansa vastuun. Kyseessä voi olla lapsuudesta opittu tapa, että miehen kuuluu tehdä töitä ja elättää perheensä. Jos miehen isäkään ei leikkinyt, vaan teki töitä, niin mies luulee että se on se kunnollisen miehen malli. Varsinkin kun aikaisemmin se oli ihan yleisestikin niin hyväksytympää. Usein vanhempi sukupolvi olisi pitänyt sellaista miestä vätyksenä, joka ei töitä hoida vaan leikkii vain lasten kanssa.
 
Kerran oon jo eronnut ja muin mielestä se ei oo nyt ratkaisu. Rakastan miestä ja on muuten hyvä mies. Edellinen mies ei ollu kotona kun piti juosta baareissa ja löys toisen naisen ja tää ei oo kotona työn takia. Ehkä mussa on jotain pahasti vialla kun ukot ei viihdy kotona.Ja naimisissa ei kyl edes olla.
 
Tässä sen taas näkee. Heti palstalaiset ovat ehdottamassa eroomista ja uuden miehen etsimistä.
Kyllä nykyään vaan aivan liian helposti annetaan periksi kaiken suhteen.
En ihmettele yhtään , että täälläkin on niin paljon yksinhuoltajia. Koskahan sitten on hyvä?
Yksinhuoltajana kitistään kun ei ole rahaa, aikaa ja haluaisi miehen - sitten päinvastaisessa tilanteessa kitistään kun mies tekee töitä ja ei muka ikinä ole kotona , mutta raha kyllä kelpaa.

Katsokaa ihmiset peiliin välillä. Ei ne miehet tahallaan töitä tee ja ole kotoa poissa!
 
Tää menee vähä ot, mutta mul on yks tuttava, joka valittaa myös jatkuvasti ku mies ei oo kotona vaan aina töissä, sit on katkera kun mä pääseen käymään harrastuksissa jne. Mä asun kerrostalossa, mulla ei oo autoa, mä lasken joka sentin mitä kauppaan menee jne. Heillä on helvetin hieno mersu pihalla, kaupasta ostetaan mitä sattuu ja puolet heitetään roskiin, lapsille ostetaan jatkuvasti uusia vaatteita jne. Ekan yhteisen lapsen piti heillä jäädä ainoaksi yhteiseksi ja nyt sitte tuli toinen yhteinen vielä, mies on koko ajan käyttäytyny samalla tavalla ja tottahan toki kun on omakotitalosta ja autosta lainaa jne. niin miehen on pakko tehdä töitä. Mä en usko siihen että ketään saa muutettua ja jos on aina ollu samanlainen nii miks muuttuis nyttenkään.. :O
 
Mä oon tottunut elämään kädestä suuhun enkä vaadi mitään hienoja autoja, vaatteita jne. ostan paljon vaatteita ym. kirppareilta. Auto on oma koska olen sen osamaksulla saanut maksettua. Minä maksan kaikki kotiin liittyvät asiat esim. jos haluan sisustaa. Joudun miettimään aina paljonko laitan mihinkin rahaa. Mies voi ostaa mitä haluaa. Ainoa hyvä puoli on että saan olla lasten kanssa kotona vielä jonkun aikaa. Mä en kaipaa omaa aikaa vaan perheen yhteistä aikaa ja sitä että vastuu on meillä molemmilla.
 
[QUOTE="PeggyBundy";23065600]Ens kertaa ei toivottavasti tule ja jos tulee nii oon mielummin ilman:)

Ilmoitetaanko jossain oppaassa, että miten voi etukäteen tietää millainen mies tulee olemaan?????[/QUOTE]

Eikö sitä kutsuta seurusteluksi, että oppis tietämään.
 
[QUOTE="PeggyBundy";23065551]Mä oon tottunut elämään kädestä suuhun enkä vaadi mitään hienoja autoja, vaatteita jne. ostan paljon vaatteita ym. kirppareilta. Auto on oma koska olen sen osamaksulla saanut maksettua. Minä maksan kaikki kotiin liittyvät asiat esim. jos haluan sisustaa. Joudun miettimään aina paljonko laitan mihinkin rahaa. Mies voi ostaa mitä haluaa. Ainoa hyvä puoli on että saan olla lasten kanssa kotona vielä jonkun aikaa. Mä en kaipaa omaa aikaa vaan perheen yhteistä aikaa ja sitä että vastuu on meillä molemmilla.[/QUOTE]

Niin siis mies ei sit edes jaa sun kans sitä mitä tienaa? Yhteiseksi hyväksi kai se sitä duunia painaa?? Vaadi siltä edes korvaus lastenhoidosta jos oman osansa siitä jättää tekemättä!
 
Niin siis mies ei sit edes jaa sun kans sitä mitä tienaa? Yhteiseksi hyväksi kai se sitä duunia painaa?? Vaadi siltä edes korvaus lastenhoidosta jos oman osansa siitä jättää tekemättä!

Maksaa bensat, lainan, sähkön jne. eli kaiken asumiseen liittyvän...eli ihan hyvin mun mielestä mut ei mulla silti ole mitään ylimääräistä rahaa ja inhottavaa pyytää mieheltä erikseen johonkin rahaa. Esim. kasvohoitoon jouduin pyytämään rahaa ja 70€ oli hänen mielestä tosi paljon. Mutta jos se menis vaik autonosaan tms. nii ei tuntuis missään. Ja ihan vaan selvennykses et on välttämätöntä mennä kasvohoitoon, koska muuten joudun turvautumaan ihotautilääkäriin.
 
[QUOTE="PeggyBundy";23065663]Maksaa bensat, lainan, sähkön jne. eli kaiken asumiseen liittyvän...eli ihan hyvin mun mielestä mut ei mulla silti ole mitään ylimääräistä rahaa ja inhottavaa pyytää mieheltä erikseen johonkin rahaa. Esim. kasvohoitoon jouduin pyytämään rahaa ja 70€ oli hänen mielestä tosi paljon. Mutta jos se menis vaik autonosaan tms. nii ei tuntuis missään. Ja ihan vaan selvennykses et on välttämätöntä mennä kasvohoitoon, koska muuten joudun turvautumaan ihotautilääkäriin.[/QUOTE]

Meillä ukko makso kaiken elämiseen liittyvän kun hillittömästi töitä painoi. Minä sit hoisin lapset ja huushollin. Omaa omaisuuttaan kartutti ja minä vastasin muusta. Omat tuloni humputtelin sit omiin menoihini. Ostin lasten vaatteet ja omani, reissasin lasten kanssa, syötiin ravintoloissa ja kahviloissa... Ukko siis makso kaiken muun. Kerta piti niin paljo duunia painaa perheen hyväksi - muka.. =)
 
[QUOTE="PeggyBundy";23065600]Ens kertaa ei toivottavasti tule ja jos tulee nii oon mielummin ilman:)

Ilmoitetaanko jossain oppaassa, että miten voi etukäteen tietää millainen mies tulee olemaan?????[/QUOTE]

mun eksä oli suhteen alussa ihan erilainen millaiseksi muuttui myöhemmin... toki merkkejä näkyi mutta kauhean puoleensa vetävä osasi olla... menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta. uskoin kaikki hänen vakuuttelunsa:autan lasten hoidossa kunhan tämä ja tämä asia elämässä menee kohdalleen... ehdin olla perheen kanssa enemmän kunhan muutetaan ensin paikkakuntaa... olin yhtäkkiä kahden lapsen yh vaikkakin kotona... yritin kaikkeni että hän olisi muuttunut... vaan ei... lopulta perusti oman yrityksen ja vihoviimeinen temppu oli ottaa virka vastaan toiselta paikkakunnalta mun tietämättä... kertoi vasta kun asia oli jo ratkennut... en olisi enää halunnut muuttaa kertaakaan,mutta minkäs siinä mahtoi kun toinen ei antanut mulle edes mahdollisuutta neuvotella...
minä hoidin kodin, kaiken, omaa tiliä en saanut avata, eikä mulla ollut edes nostokorttia yhteiseen tiliin... oli kyllä lopulta kaksi autoa, omakotitalo,etelän matkoja, risteilyitä, kylpyläreissuja,,,, mitä vain moni voi toivoa...mutta narsistinen mies, joka kahlitsi minut kotiin...
toista ei voinut muuttaa... se on mahdotonta jos toisella ei ole halua kuunnella edes mitä parisuhde olisi kaivannut minun mielestäni...

jätin mokoman miehen, enkä kadu hetkeäkään... olin henkisesti ihan lyöty,omanarvontunne menetetty, itsetunnosta ei ollut enää tietoakaan monta vuotta jatkuneen henkisen väkivallan lopputuloksena..

ero ei aina ole se paras ratkaisu. mulle kyllä oli. nyt voin todella hyvin, olen ensimmäistä kertaa vuosiin onnellinen ja vielä kun erottuani löysin vierelle miehen jonka kanssa elämä ei ehkä sitä materialistisinta ole, mutta ei meiltä mitään puutukaan.... osaa halata ja haluaa sitä myös, vaalii yhteisiä aikoja, on lempeä ja keskustelutaitoinen eikä aina kun suuni avaan,jyrää mielipiteitäni turhina...

toista ei voi muuttaa, tässä miehessä sitä ei tarvitse edes ajatella :) jos et kelpaa toiselle sellaisena kuin olet, eikä toinen kelpaa sellaisena kuin hän on, niin turha siinä tapauksessa jatkaa jos näihin ei kompromissia löydy :)
 

Yhteistyössä