Kunnes kuolema meidät erottaa... tai sitten ei?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja <3
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
3

<3

Vieras
Ollaan menossa naimisiin ja tahtoisin papin pitävän "puheen" muokata niin ettei siinä tulisi kohtaa "kunnes kuolema meidät erottaa".. Itse koen, että pariskuntana muutamme sitten taivaaseen vaikka kuolema meidät hetkeksi erottaakin (tuskin yhtäaikaa poisnukutaan sentään).. Onko hölmöä muokata sitä noin?
 
Meille ei tullut kunnes kuolema meidät erottaa. En kyllä enää muista mitä siinä sitten sanottiin.
Mutta muistelen että papilla oli tarjota pari erivaihtoehtoa joista saatiin itsevalita kummin sanoo.

Mutta varmasti voi ainakin kysyä papilta voitteko itse muokata. Ei sen ole pakko suostua, mutta eihän sitä ikänä tiedä.
 
Joo, mäkin jäin miettimään tuota kun katselin noita Satuhäitä...se kuulostaa aika dramaattiselta ja jos aattelee kristinuskoa, niin taivaassahan sitä taas treffataan..että miten se sitten erottaa? Hetkeksi?
 
Ei meilläkään vihkikaavassa tuota kohtaa ollut, 10 vuottas sitten. Muistaakseni oli pari vaihtoehtoa josta voitiin valita mitä pappi sanoo. Mun mielestä häät on iloinen asia ja sit siellä puhutaan jostain kuolemasta niin ei ole kiva. En tykkää siitä lauseesta.
 
meillä oli näin silloin kun menime naimisiin: Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi (aviovaimoksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä
 
Joo, mäkin jäin miettimään tuota kun katselin noita Satuhäitä...se kuulostaa aika dramaattiselta ja jos aattelee kristinuskoa, niin taivaassahan sitä taas treffataan..että miten se sitten erottaa? Hetkeksi?

Jos ajattelee kristinuskoa, niin treffataan kyllä, mutta ei olla enää samalla tavalla pariskunta... En nyt löydä, kun vanha käännökseni ei ole tässä, mutta Raamatussa sanotaan jotakuinkin "siellä ei naida eikä mennä miehelään".

Tämän tiesi myös Syrjän pojat, kun sanoittivat kappaleensa "Taivaassa perseet tervataan"...
 
[QUOTE="vieras";22897030]Aika erikoinen tapa ajatella.. nykyinen mieheni jäi leskeksi 32-vuotiaana. Onneksi hänen ei tarvinnut olla loppuelämäänsä yksin :)[/QUOTE]

Ehkä kun se johtuu siitä että jos molemmat ovat elossa ja täysin rakastuneita toisiinsa, ei osaa kuvitella että ikinä voisi rakastaa ketään muuta. Itse en ainakaan osaa eikä osaa miehenikään. Toivottavasti kummankaan ei tarvi lähivuosikymmeninä edes tuollaista miettiä. Eli en tiedä miten oikeasti kävisi, mutta nyt ajatus tuntuu mahdottomalta.
 
No oikeastaaan taivaassa ei olla enää pariskuntia, vaan siellä palvotaan Jeesusta eikä ketään ihmistä. Että siinä mielessä se kuolema kyllä erottaa, mutta ei sitä edes lue suomalaisessa vihkikaavassa.
 
[QUOTE="vieras";22897165]On se ikuisuuteen verrattuna. Ja kyllä mies voi ottaa uuden tuoksi väliajaksi, kunhan ei mene naimisiin.[/QUOTE]

Onpa tosi ystävällistä rajoittaa toisen elämää tuollai haudan takaa. Niin kulta tiedäthän sitten että jos mä delaan päivä meidän häistä, sä olet 22v ja haluat mahdollisesti jopa elää sen jälkeen, niin tässä on nämä reunaehdot. Ah, true love..
 

Yhteistyössä