Onko ketään muita olemassa joilla on hirvittävä kuoleman pelko?! Pahimmatkaan synnytyskivut eivät pelota, ainoastaan se että jos minä kuolen siinä synnytyksessä enkä koskaan edes kerkeä lastani näkemään....Onko kellään kokemuksia että joku tuttava tai muu olisi kuollut synnytyksessä?! olen käynyt keskustelemassa asiasta ja minulle toitotetaan asiasta että se on erittäin harvinaista suomessa.. silti pelko kalvaa mieltä... rv 35 on menossa eli synnytys senkun lähenee vaan...
Kuolema!
- Viestiketjun aloittaja pelokas
- Ensimmäinen viesti
K
kotiäiti harmaana
Vieras
koita rauhottua vaan.se on tosiaankin niin et nykyaikana niin ÄÄRIMMÄISEN harvoin menehtyy äiti synnytykseen.enemmän niitä menehtyy kolareissa sun muissa,sekä tulee jotain sairauksia mut synnytykseen kuoleminen ja sen pelkääminen tuntuu aika turhalta pelolta.älä nyt hermostu mulle ku mä näin sanon.ymmärrän kuitenki ihan täysin et jos on joku pelko nii se ei tosiaankaa lähe sillä pois jos joku sanoo et älä ajattele sitä ja rauhotu nyt jne. =) mut koita käyttää tää loppuraskautes siihen et ajattelet synnytystä erilaisena ja "uutena" kokemuksena jossa voi olla jotain erikoistakin matkassa mutta koita se pahin mahdollinen ajatus jättää pois.henkisesti lataudut siihen ja mitään ei kannattais etukäteen murehtia.ei varsinkaan kuolemista. :ashamed:
mulla on yks ystävä joka ei sitä synnytykseen kuolemista pelkää mutta joka on jo neljä kertaa siihen valmistautunut ihan sen takis kun hänet on pitäny joka kerta leikata ja leikkauksessa sille tulee aina jotain komplikaatioita et verenpaineet laskee liikaa ja se on jouduttu joka kerta melkein elvyttää takas tänne.kuitenki osaavat lääkärit nykypäivänä nii eipä sitä juurikaan kannattais huolta kantaa. :/
koita miettiä sitä synnytystä etukäteen ja siinä' vaiheessa ku tuut siihen ajatuksen kohtaan missä sä niin sanotusti "kuolet" nii älä päästä ajatuksias niin pitkälle vaan lopetat ne tosi tarkasti ja tietoisesti just ennen sitä pahaa ajatusta...tätä ku mietit vielä noi viisi viikkoa enneku meet synnyttää nii se ajatus on varmaa kuule unohtunu sitte kokonaan.ja synnytyksessä sitte joutuu keskittymään niin moneen asiaan ettei siinä taida onneks ehtii paljoa ajattelemaan. =)
anteeks ku en osaa sun pelkojas tän enempää hälventää mut ajattelin nää ajatukset kuitenki laittaa ja josko näistä olis vaik jotain apuakin sulle. :ashamed: =)
tsemppiä vaan eteenpäinkin kohti sitä synnytystä!!! =)
mulla on yks ystävä joka ei sitä synnytykseen kuolemista pelkää mutta joka on jo neljä kertaa siihen valmistautunut ihan sen takis kun hänet on pitäny joka kerta leikata ja leikkauksessa sille tulee aina jotain komplikaatioita et verenpaineet laskee liikaa ja se on jouduttu joka kerta melkein elvyttää takas tänne.kuitenki osaavat lääkärit nykypäivänä nii eipä sitä juurikaan kannattais huolta kantaa. :/
koita miettiä sitä synnytystä etukäteen ja siinä' vaiheessa ku tuut siihen ajatuksen kohtaan missä sä niin sanotusti "kuolet" nii älä päästä ajatuksias niin pitkälle vaan lopetat ne tosi tarkasti ja tietoisesti just ennen sitä pahaa ajatusta...tätä ku mietit vielä noi viisi viikkoa enneku meet synnyttää nii se ajatus on varmaa kuule unohtunu sitte kokonaan.ja synnytyksessä sitte joutuu keskittymään niin moneen asiaan ettei siinä taida onneks ehtii paljoa ajattelemaan. =)
anteeks ku en osaa sun pelkojas tän enempää hälventää mut ajattelin nää ajatukset kuitenki laittaa ja josko näistä olis vaik jotain apuakin sulle. :ashamed: =)
tsemppiä vaan eteenpäinkin kohti sitä synnytystä!!! =)
Kiitos vaan kovasti.. mä tiedän että toisen on hankala muuta tehdä kun yrittää vaan ymmärtää, mutta kiitos kuitenkin noista kaikista sanoista..
oon sitä itsekkin miettinyt et varmaan siinä vaiheessa kun synnytys on käynnissä niin ei välttämättä sitä kuolemaa kerkiä paljon miettimään..mutta ei tässä auta kun mennä päivä kerrallaan ja olla miettimättä turhia.. KIITOS YMMÄRTÄMISESTÄ :hug:
oon sitä itsekkin miettinyt et varmaan siinä vaiheessa kun synnytys on käynnissä niin ei välttämättä sitä kuolemaa kerkiä paljon miettimään..mutta ei tässä auta kun mennä päivä kerrallaan ja olla miettimättä turhia.. KIITOS YMMÄRTÄMISESTÄ :hug:
Mulla oli ihan sama pelko tässä keväällä. En uskaltanut sanoa sitä ääneen kenellekään. Kuitenkin tuli aina välillä kamala tunne, että olen varma, etten tule koskaan näkemään vauvaani. Kun muut lapset puhuivat jostain tulevasta, tuli mieleeni aina ajatus, etten ole tuota kokemassa tai näkemässä. Mietin jopa, miten mieheni pärjää kaikkien lasten kanssa. :ashamed: Muutama viikko ennen synnytystä mieheni kysyi pelkäänkö kovasti, koska minulla oli takana kaksi vaikeaa synnytystä. Ja kamalinta tässä oli se, että mieheni paljasti ennen kuin ehdin puhua millaisesta pelosta nyt oli kyse, että hän pelkää jostain syystä minun puolestani. Hänkin oli pelännyt, että kuolen synytykseen!
Me puhuimme asiasta, ja yritimme ajatella asiaa järjellä... Jotenkin pelko hieman pieneni tuon keskustelun jälkeen, vaikkakin välillä tuli vieläkin suurempi usko siihen, etten tule selviämään. Jostain sain kuitenkin voimia uskoa selviytymiseeni. Yritin ajatella "kuitenkin niin pientä riskiä". Kun tunsin olostani, että synnytys lähestyy, pelot nousivat ajoittain voimakkaina pintaan. Tuolloin yritin keskittää ajatukseni ja voimani siihen, että keskityn syntyvään lapseeni. Kaiken muun yritin jättää taka-alalle.
Synnyttämään mennessäni minulla oli mielessä vain, että yritän olla synnyttämättä ambulanssiin. Synnytys eteni niin voimakkaasti. Vasta sairaalassa pelko tuli hidastamaan synnytystä. Näin ainakin luulen. Kerroin kätilöllekin, että ponnistaminen arveluttaa. En kuitenkaan antanut itselleni lupaa mainita kuoleman pelostani. en tiedä olisiko se auttanut. Synnytys kuitenkin eteni, ja ponnistaessa keskitin jälleen voimani ja ajatukseni lapseen. Kokeilin päätä heti kun se oli esillä ja päätin, että selviän. Nyt minulla on ihana viiden viikon ikäinen poikavauva!
Tällä halusin kertoa sinulle sen, mikä auttoi itseänikin, että tietää samanlaisesta pelosta kärsiviä olevan muitakin. Tuo pelko onkin yllättävän yleistä, vaikka yleensä puhutaan pelosta lapsen selviämisestä. Voikin olla, että äidit häpeävät "tunnustaa" oman kuoleman pelon menevän lapsen edelle. On kuitenkin yhtä oikeutettua pelätä itsensä puolesta.
Yritä ajatella asiaa niin, että et ole ainut pelosta kärsivä. Tosiasioilla voi myös yrittää lohduttautua, riski tänä päivänä on kuitenkin pieni, vaikkakin olemassa. Ensisijainen neuvoni olisi kuitenkin, että yrittäisit kohdistaa kaiken ajattelusi tulevaan vauvaan. "Päätä tarjota hänelle turvallinen ja hyvä tie maailmaan."
Jos keskusteluapu ei riitä, voit käydä homeopaatilla. Homeopaattisista lääkkeistä löytyy myös apu kuoleman pelkoon synnytyksen yhteydessä.
Toivotan sinulle voimia :hug: ja "yritän siirtää ajatuksesi johonkin muuhun"
Me puhuimme asiasta, ja yritimme ajatella asiaa järjellä... Jotenkin pelko hieman pieneni tuon keskustelun jälkeen, vaikkakin välillä tuli vieläkin suurempi usko siihen, etten tule selviämään. Jostain sain kuitenkin voimia uskoa selviytymiseeni. Yritin ajatella "kuitenkin niin pientä riskiä". Kun tunsin olostani, että synnytys lähestyy, pelot nousivat ajoittain voimakkaina pintaan. Tuolloin yritin keskittää ajatukseni ja voimani siihen, että keskityn syntyvään lapseeni. Kaiken muun yritin jättää taka-alalle.
Synnyttämään mennessäni minulla oli mielessä vain, että yritän olla synnyttämättä ambulanssiin. Synnytys eteni niin voimakkaasti. Vasta sairaalassa pelko tuli hidastamaan synnytystä. Näin ainakin luulen. Kerroin kätilöllekin, että ponnistaminen arveluttaa. En kuitenkaan antanut itselleni lupaa mainita kuoleman pelostani. en tiedä olisiko se auttanut. Synnytys kuitenkin eteni, ja ponnistaessa keskitin jälleen voimani ja ajatukseni lapseen. Kokeilin päätä heti kun se oli esillä ja päätin, että selviän. Nyt minulla on ihana viiden viikon ikäinen poikavauva!
Tällä halusin kertoa sinulle sen, mikä auttoi itseänikin, että tietää samanlaisesta pelosta kärsiviä olevan muitakin. Tuo pelko onkin yllättävän yleistä, vaikka yleensä puhutaan pelosta lapsen selviämisestä. Voikin olla, että äidit häpeävät "tunnustaa" oman kuoleman pelon menevän lapsen edelle. On kuitenkin yhtä oikeutettua pelätä itsensä puolesta.
Yritä ajatella asiaa niin, että et ole ainut pelosta kärsivä. Tosiasioilla voi myös yrittää lohduttautua, riski tänä päivänä on kuitenkin pieni, vaikkakin olemassa. Ensisijainen neuvoni olisi kuitenkin, että yrittäisit kohdistaa kaiken ajattelusi tulevaan vauvaan. "Päätä tarjota hänelle turvallinen ja hyvä tie maailmaan."
Jos keskusteluapu ei riitä, voit käydä homeopaatilla. Homeopaattisista lääkkeistä löytyy myös apu kuoleman pelkoon synnytyksen yhteydessä.
Toivotan sinulle voimia :hug: ja "yritän siirtää ajatuksesi johonkin muuhun"
N
Nimetön
Vieras
Mulla oli kanssa ihan tolkuton kuoleman pelko synnytyksen suhteen. Neuvolassa naurettiin sille päin naamaa enkä päässyt asiasta kenenkään kanssa juttelemaan. Mullekin vaan toitotettiin, että ei Suomessa naiset kuole synnytykseen. Kannattaisi kyllä pyytää lähete synnytystapavalmennukseen, jossa voi keskustella pelosta. Mutta toimi nopeasti ennen kuin pääset tosi toimiin.
Sitten kun tuli synnytyksen aika, pelko hälveni kun ymmärsin olevani hyvissä käsissä. se mitä tapahtui synnytyksen jälkeen, onkin jo aivan eri tarina. Lapsia en aio tehdä enää ikinä!
Sitten kun tuli synnytyksen aika, pelko hälveni kun ymmärsin olevani hyvissä käsissä. se mitä tapahtui synnytyksen jälkeen, onkin jo aivan eri tarina. Lapsia en aio tehdä enää ikinä!
Mulla oli kanssa kova kuoleman pelko. Sit sairastuin vielä raskausmyrkytykseen, niin pelkäsin kuolevani siihen... Sit kuitenkin kun synnytys alkoi niin pelko hävis. Oli siinä niin paljon muuta ajateltavaa ettei muistanu pelätä... onhan se kyllä erittäin harvinaista että kukaan siihen kuolee. Muistaakseni alle 10 naista kuolee vuosittain suomessa synnytyksessä...
Itsellänikin oli vastaavia ajatuksia pari viikkoa ennen synnytystä. Selvittelin valmiiksi, kuka huolehtii lapsesta ja järjestelyistä, jos jotain ikävää tapahtuu synnytyksessä. Itse kuitenkin tiesin järellä ajteltuna, että suurempi riski on ajaa autoa kuin synnyttää, mutta eipä se kauheasti auttanu. Itkin ja puhuin miehelleni pari iltaa ja jotenkin olo kummasti rauhottui. Uskon kaikilla olevan ihan jännityksestä ja hormonivaihteluista johtuvia herkistymiskausia, jolloin kaikenlaista tulee mieleen. Pääasia, että asiasta puhutaan eikä tunteita pidä vähätellä. Voimia kaikille synnyttäjille! Hienosti se menee :wave: ps. En tiedä yhtään tapausta, että äiti olisi synnytyksen takia kuollut.
M
merika
Vieras
Kyllä se varmaan siitä, ja jos pelkäät eniten sitä että et kerkeä pientä näkemään, niin ei ennen vanhaankaan äidit lapsivuoteelle heti kuolleet. Ajat ovat muuttuneet, kyllä sinä pikkuisesi saat siihen rinnalle ja saat olla hänelle äitinä. Itsekkin silloin kun olin jo synnyttänyt, pelkäsin että mulle tapahtuu jotain ja pikkuinen jäis ihan yksin. kyllä se siitä. Lue iltarukous niinkuin lapsena se auttaa. =)