Alkuperäinen kirjoittaja viikate:
Mä en oo kans uskaltanu sanoa kellekkään tätä vaan itken kun mies ei ole paikalla ja mietin asioita töissä ja kotona kun mies ei ole lähettyvillä..Iltasin nukkumaanmentäessä mieheni nukahtaa ensin ja minulla jää aikaa miettiä asioita ja hiljaa itkeä..En tiedä miten ihmeessä minusta on tullut tämmöinen?! Mietin koko ajan, että eikö se olisi ollut helpompaa jos ei olisi koskaan tänne tullutkaan ei olisi tälläistä ollut ja mitä järkeä tässä on että kun kuolen EN ENÄÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN VOI TUNTEA,KOSKETTAA,AJATELLA,NÄHDÄ,KUULLA JNE...Mä en halua kuolla!
Noinhan se minäkin ajattelen ja se ajatus kuolemisesta on niin ylitsepääsemättömän vaikea ettei sitä voi kestää. Ja kestettävä se on.
Puhukaa oikeesti jollekin. Pistäkää vaikka mulle yyveetä jos ootte mustia niin voidaan yhdessä purkaa tätä asiaa, jos ette pysty kellekään IRL puhumaan.
Oletko oikeasti sitä mieltä että voisimme vaihtaa ajatuksia?
Se ahdistus vaan kasvaa ja kasvaa jos siitä ei puhu.