Kuoleman pelko..

[viikate]

Mulla on nyt viimeset kolme päivää ollu aivan kamalia..mietin koko ajan tätä elämää ja mitä sitten kun kuolemme ja ei enää koskaan ikinä tulla tänne jne.. Mä itken varmaan sata kertaa päivässä sen takia, illalla nukkumaanmentäessä itken itseni uneen..En tahdo kuolla on päällimmäinen ajatus koska en enää koskaan voi tulla tänne.. On jotenkin voimaton olo..mitä voisin tehdä?

 

[memmu]

Yksi masennuksen oire on juuri tuo ääretön kuoleman pelko. Kannattaa mennä lääkäriin juttelemaan asiasta jos ei ala yhtään helpottamaan.

 

[TooQT2BSTR8]

Mulla on tuo sama pelko. Se meni jo siihen et en uskaltanut mennä nukkumaan kun pelkäsin etten enää herääkään. Hyvästelin miehenikin mielessäni
Nyt on päälääkäriin varattu aika ens kuussa et pääsen puhumaan ammattilaiselle tästä, koska hankala elää jos koko ajan pelkää kuolemaa. Eli tiedän kyllä tunteen :/
Mua helpotti kun sain purka kaikki tyhmältäkin tuntuvat pelkoni ystävälleni ja miehelle ja sain itkettyä ja huudettua sen ahdistuksen ulos, mut lisähoitoa tää vielä vaatii ja siksi meen ammattilaiselle vielä.

 

[täällä toinen]

mulla on toi jatkunut jo kuukausitolkulla. Olen tunnistanut itsessäni muitakin synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita, mutta lääkäriin en ole saanut mentyä. Pelkään hullunleimaa. Mitä mies sitten sanoo, että sukulaiset ja ystävät. Kärsin hiljaa mielessäni vaan. Joo, tiedän, apua pitäis hakea, mutta se on mulle ihan ylivoimaisen vaikeaa.

 

[TooQT2BSTR8]

mulla on toi jatkunut jo kuukausitolkulla. Olen tunnistanut itsessäni muitakin synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita, mutta lääkäriin en ole saanut mentyä. Pelkään hullunleimaa. Mitä mies sitten sanoo, että sukulaiset ja ystävät. Kärsin hiljaa mielessäni vaan. Joo, tiedän, apua pitäis hakea, mutta se on mulle ihan ylivoimaisen vaikeaa.

Noin mäkin ajattelin ensin mutta heti kun sain edes sen ajan varattua niin jo jotenkin hieman helpotti.
Unohtaa muuten elää kokonaan jos vaan pelkää kuolemaa.
Puhu pelostasi äläkä jää yksin sitä miettimään.

 

[viikate]

Mä en oo kans uskaltanu sanoa kellekkään tätä vaan itken kun mies ei ole paikalla ja mietin asioita töissä ja kotona kun mies ei ole lähettyvillä..Iltasin nukkumaanmentäessä mieheni nukahtaa ensin ja minulla jää aikaa miettiä asioita ja hiljaa itkeä..En tiedä miten ihmeessä minusta on tullut tämmöinen?! Mietin koko ajan, että eikö se olisi ollut helpompaa jos ei olisi koskaan tänne tullutkaan ei olisi tälläistä ollut ja mitä järkeä tässä on että kun kuolen EN ENÄÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN VOI TUNTEA,KOSKETTAA,AJATELLA,NÄHDÄ,KUULLA JNE...Mä en halua kuolla!

 

[masis]

mulla on elimistö jo siinä kunnossa,että voin oikeesti kuolla milloin vaan.Eikä edes pelota.Joskushan täältä on lähdettävä.

 

[Lasisilmä]

Hirvee tilanne sulla. Mutta tosi hienoa että olet hakenut apua! :hug:
Mulla oli kanssa sellanen kausi kun pelkäsin kuolemaa ihan tosissaan. Siitä on nyt jo jokunen vuosi aikaa, se oli hiukan kuopuksen syntymän jälkeen.

Mutta nyt ku mun isä kuoli kohta 2kk sitten, havahduin yhtenä iltana; mä en pelkää kuolemaa enää tipan tippaa.
Jännä tunne, siihen entiseen verrattuna.
Jotenkin on sen kuoleman suhteen sellanen rauhallinen ja luottavainen fiilis.
Mä tiedän että nään silloin isän taas. Isä odottaa mua ja on vastassa. Silleen mä uskon ja tiedän ja luotan.
Voimaa sulle ja toivon todellakin, että pääset pelostasi!

 

[TooQT2BSTR8]

Mä en oo kans uskaltanu sanoa kellekkään tätä vaan itken kun mies ei ole paikalla ja mietin asioita töissä ja kotona kun mies ei ole lähettyvillä..Iltasin nukkumaanmentäessä mieheni nukahtaa ensin ja minulla jää aikaa miettiä asioita ja hiljaa itkeä..En tiedä miten ihmeessä minusta on tullut tämmöinen?! Mietin koko ajan, että eikö se olisi ollut helpompaa jos ei olisi koskaan tänne tullutkaan ei olisi tälläistä ollut ja mitä järkeä tässä on että kun kuolen EN ENÄÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN VOI TUNTEA,KOSKETTAA,AJATELLA,NÄHDÄ,KUULLA JNE...Mä en halua kuolla!

Noinhan se minäkin ajattelen ja se ajatus kuolemisesta on niin ylitsepääsemättömän vaikea ettei sitä voi kestää. Ja kestettävä se on.
Puhukaa oikeesti jollekin. Pistäkää vaikka mulle yyveetä jos ootte mustia niin voidaan yhdessä purkaa tätä asiaa, jos ette pysty kellekään IRL puhumaan.
Se ahdistus vaan kasvaa ja kasvaa jos siitä ei puhu.

 

[viikate]

Mä en oo kans uskaltanu sanoa kellekkään tätä vaan itken kun mies ei ole paikalla ja mietin asioita töissä ja kotona kun mies ei ole lähettyvillä..Iltasin nukkumaanmentäessä mieheni nukahtaa ensin ja minulla jää aikaa miettiä asioita ja hiljaa itkeä..En tiedä miten ihmeessä minusta on tullut tämmöinen?! Mietin koko ajan, että eikö se olisi ollut helpompaa jos ei olisi koskaan tänne tullutkaan ei olisi tälläistä ollut ja mitä järkeä tässä on että kun kuolen EN ENÄÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN VOI TUNTEA,KOSKETTAA,AJATELLA,NÄHDÄ,KUULLA JNE...Mä en halua kuolla!

Noinhan se minäkin ajattelen ja se ajatus kuolemisesta on niin ylitsepääsemättömän vaikea ettei sitä voi kestää. Ja kestettävä se on.
Puhukaa oikeesti jollekin. Pistäkää vaikka mulle yyveetä jos ootte mustia niin voidaan yhdessä purkaa tätä asiaa, jos ette pysty kellekään IRL puhumaan.

Oletko oikeasti sitä mieltä että voisimme vaihtaa ajatuksia?
Se ahdistus vaan kasvaa ja kasvaa jos siitä ei puhu.

 

[TooQT2BSTR8]

Mä en oo kans uskaltanu sanoa kellekkään tätä vaan itken kun mies ei ole paikalla ja mietin asioita töissä ja kotona kun mies ei ole lähettyvillä..Iltasin nukkumaanmentäessä mieheni nukahtaa ensin ja minulla jää aikaa miettiä asioita ja hiljaa itkeä..En tiedä miten ihmeessä minusta on tullut tämmöinen?! Mietin koko ajan, että eikö se olisi ollut helpompaa jos ei olisi koskaan tänne tullutkaan ei olisi tälläistä ollut ja mitä järkeä tässä on että kun kuolen EN ENÄÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN VOI TUNTEA,KOSKETTAA,AJATELLA,NÄHDÄ,KUULLA JNE...Mä en halua kuolla!

Noinhan se minäkin ajattelen ja se ajatus kuolemisesta on niin ylitsepääsemättömän vaikea ettei sitä voi kestää. Ja kestettävä se on.
Puhukaa oikeesti jollekin. Pistäkää vaikka mulle yyveetä jos ootte mustia niin voidaan yhdessä purkaa tätä asiaa, jos ette pysty kellekään IRL puhumaan.

Oletko oikeasti sitä mieltä että voisimme vaihtaa ajatuksia?
Se ahdistus vaan kasvaa ja kasvaa jos siitä ei puhu.

Pistä vaan mulle yksityisviestiä jos haluat. Mä kun tiiän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Eihän se sinällään mitään auta mut on se huojentavaa tietää ettei oo ihan yksin
=)

 

[viikate]

Mä en oo kans uskaltanu sanoa kellekkään tätä vaan itken kun mies ei ole paikalla ja mietin asioita töissä ja kotona kun mies ei ole lähettyvillä..Iltasin nukkumaanmentäessä mieheni nukahtaa ensin ja minulla jää aikaa miettiä asioita ja hiljaa itkeä..En tiedä miten ihmeessä minusta on tullut tämmöinen?! Mietin koko ajan, että eikö se olisi ollut helpompaa jos ei olisi koskaan tänne tullutkaan ei olisi tälläistä ollut ja mitä järkeä tässä on että kun kuolen EN ENÄÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN VOI TUNTEA,KOSKETTAA,AJATELLA,NÄHDÄ,KUULLA JNE...Mä en halua kuolla!

Noinhan se minäkin ajattelen ja se ajatus kuolemisesta on niin ylitsepääsemättömän vaikea ettei sitä voi kestää. Ja kestettävä se on.
Puhukaa oikeesti jollekin. Pistäkää vaikka mulle yyveetä jos ootte mustia niin voidaan yhdessä purkaa tätä asiaa, jos ette pysty kellekään IRL puhumaan.

Oletko oikeasti sitä mieltä että voisimme vaihtaa ajatuksia?
Se ahdistus vaan kasvaa ja kasvaa jos siitä ei puhu.

Pistä vaan mulle yksityisviestiä jos haluat. Mä kun tiiän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Eihän se sinällään mitään auta mut on se huojentavaa tietää ettei oo ihan yksin
=)

Ok..laitan...olen nimittäin rekkautunut tänne mutta en nyt kehdannut nimimerkilläni kirjottaa..

 

[TooQT2BSTR8]

Mä en oo kans uskaltanu sanoa kellekkään tätä vaan itken kun mies ei ole paikalla ja mietin asioita töissä ja kotona kun mies ei ole lähettyvillä..Iltasin nukkumaanmentäessä mieheni nukahtaa ensin ja minulla jää aikaa miettiä asioita ja hiljaa itkeä..En tiedä miten ihmeessä minusta on tullut tämmöinen?! Mietin koko ajan, että eikö se olisi ollut helpompaa jos ei olisi koskaan tänne tullutkaan ei olisi tälläistä ollut ja mitä järkeä tässä on että kun kuolen EN ENÄÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN VOI TUNTEA,KOSKETTAA,AJATELLA,NÄHDÄ,KUULLA JNE...Mä en halua kuolla!

Noinhan se minäkin ajattelen ja se ajatus kuolemisesta on niin ylitsepääsemättömän vaikea ettei sitä voi kestää. Ja kestettävä se on.
Puhukaa oikeesti jollekin. Pistäkää vaikka mulle yyveetä jos ootte mustia niin voidaan yhdessä purkaa tätä asiaa, jos ette pysty kellekään IRL puhumaan.

Oletko oikeasti sitä mieltä että voisimme vaihtaa ajatuksia?
Se ahdistus vaan kasvaa ja kasvaa jos siitä ei puhu.

Pistä vaan mulle yksityisviestiä jos haluat. Mä kun tiiän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Eihän se sinällään mitään auta mut on se huojentavaa tietää ettei oo ihan yksin
=)

Ok..laitan...olen nimittäin rekkautunut tänne mutta en nyt kehdannut nimimerkilläni kirjottaa..

Mäpä odottelen postia =)

 

[PangPang]

Osa minun synnytyksen jälkeistä masennustani oli / on just tuo hillitön pelko ja ahdistustunne kun pelkää kuolemaa ja sitä että läheisille tapahtuu jotain kamalaa.. mulla on auttanut ihan puhuminen.. vaikka vieläkin painin mielessäni monenmoisten asioiden kanssa. Ja höpöhöpö niille "hullun leimoille". Mä ainaki tunnen olevani paljon vahvempi ku myönsin asiat ääneen ja hain ja sain apua. rohkeasti vaan.. ei kukaan tietoisesti masennukseen halua sairastua, mutta tietoisesti siihen saa apua :hug: