K
Kuulin kummitusjutun, jaan sen KaksPlussalla (kertojan luvalla)...
- Viestiketjun aloittaja Birgitte
- Ensimmäinen viesti
Kiva, kiva! Mä täällä makaan pimeessä makkarissa ja piti just lähteä vessaan ja iltapesulle, että meen nukkumaan. No en muuten lähe mihinkään tästä, vaikka en uskokaan teidän kummitustarinoita 
IIIKS! kuitenkin.
IIIKS! kuitenkin.
I
iu
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Mun kaverinikin osti kummitustalon. Se oli aivan pieni talo, mutta siellä aisti todella voimakkaasti jonkun läsnäolon, sanon sitä nyt hengeksi.
Ensiksi se oli hyvin huolestunut kun kaverini perhe muutti sinne.
Siellä haisi vähän väliä piipputupakka, vaikkei kukaan kaverini perheestä polttanut minkäänlaista tupakkaa ja lähimmät naapuritkin olivat kilometrin päässä.
Haisi oikein vahvastikin, minäkin haistoin sen.
Siellä sattoi myös lennellä tavaroita hyllyiltä, tosta vaan alas vaikkei kukaan koskenut niihin.
Mä olin siellä keittiössä kaverini kanssa, niin yhtäkkiä seinällä olevalta hyllyltä lensi, siis lensi on oikea sana, sellainen kynttilälyhty. Se ei pudonnut, vaan nimenomaan lensi, pyörimällä ja asettui sitten keittiön lattialle.
Me suhtauduttiin näihin juttuihin vaan, että sanottiin sille "alkuperäiselle" talon asukkaalle, ettei sun tarvitse mitenkään hermostua, kaikki on ok.
Ettei täällä yritetä tehdä mitään pahaa tälle talolle, eikä myös ajaa sinua pois täältä.
Saat olla täällä ja tämä talo on sinun yhtäpaljon kuin meidänkin, kunnioita sinäkin yhtä paljon meitä kuin mekin sinua.
No, ne kaikki niinsanotut poltergeist-ilmiöt loppuivat kokonaan.
Vieläkin siellä kyllä
tuoksuu se piipputupakka
Mutta tunnelma on muuten hyvin rauhallinen.
Ensiksi se oli hyvin huolestunut kun kaverini perhe muutti sinne.
Siellä haisi vähän väliä piipputupakka, vaikkei kukaan kaverini perheestä polttanut minkäänlaista tupakkaa ja lähimmät naapuritkin olivat kilometrin päässä.
Haisi oikein vahvastikin, minäkin haistoin sen.
Siellä sattoi myös lennellä tavaroita hyllyiltä, tosta vaan alas vaikkei kukaan koskenut niihin.
Mä olin siellä keittiössä kaverini kanssa, niin yhtäkkiä seinällä olevalta hyllyltä lensi, siis lensi on oikea sana, sellainen kynttilälyhty. Se ei pudonnut, vaan nimenomaan lensi, pyörimällä ja asettui sitten keittiön lattialle.
Me suhtauduttiin näihin juttuihin vaan, että sanottiin sille "alkuperäiselle" talon asukkaalle, ettei sun tarvitse mitenkään hermostua, kaikki on ok.
Ettei täällä yritetä tehdä mitään pahaa tälle talolle, eikä myös ajaa sinua pois täältä.
Saat olla täällä ja tämä talo on sinun yhtäpaljon kuin meidänkin, kunnioita sinäkin yhtä paljon meitä kuin mekin sinua.
No, ne kaikki niinsanotut poltergeist-ilmiöt loppuivat kokonaan.
Vieläkin siellä kyllä
tuoksuu se piipputupakka
Mutta tunnelma on muuten hyvin rauhallinen.
V
"vieras"
Vieras
Nyt on itsekkin pakko kertoa oma "kokemukseni". Ostimme silloisen mieheni kanssa 40-luvulla rakennettu talo jota ei juurikaan oltu koskaan remontoitu, eli ihan oli lähes alkuperäisessä kunnossa. Sinne muutettuamme aloitimme heti remontin yläkerrasta, ja makuuhuoneemme oli alakerrassa. Yksi ilta kun sängyssä jo oltiin, ilmestyi huoneen avonaiseen oviaukkoon sen lähes kokonaan peittävä miehen musta selkeä hahmo. Jähmetyin ihan kokonaan paikoilleni kauhusta ja tuijotin vaan, en edes muista kauanko se hetki kesti kun käännyin herättämään vieressä nukkuvaa miestäni. Sillä välin se hävisi, eikä mies tietenkään ymmärtänyt mitä ihmettä sekoilen ja herätän hänet jonkin hahmon takia.. Muutaman viikon päästä näin saman hahmon hitaasti liikkuvan makuuhuoneen toisen oviaukon luota pois.. Siellä talossa myös öisin kuului kuin rapuissa joku kävelisi, ja ylhäältä kuului paukahduksia ja kopinoita.. Ajan ja remontin myötä hahmo rauhoittui, ja taisi "siirtyä" pihassa olevaan aittaan, jossa roikkui alusta asti köysi kattoparrulta kuin odottamassa hirttäytyjää.. en koskaan pitänyt siitä paikasta, ja vain pakosta puita hain.. Iltaisinkin kun ikkunasta tuota aittaa katsoi, tuntui aina kuin joku katsoisi sieltä takaisin..
V
"vieras"
Vieras
Olen sama joka äsken kerroin "kokemukseni", mutta onko normaalia että kello oli kyllä 14:06 kun tuon laitoin. Ja tuossa lukee 13:06!? Kirjoitin ensimmäistä kertaa täällä :O
[QUOTE="vieras";28794694]Nyt on itsekkin pakko kertoa oma "kokemukseni". Ostimme silloisen mieheni kanssa 40-luvulla rakennettu talo jota ei juurikaan oltu koskaan remontoitu, eli ihan oli lähes alkuperäisessä kunnossa. Sinne muutettuamme aloitimme heti remontin yläkerrasta, ja makuuhuoneemme oli alakerrassa. Yksi ilta kun sängyssä jo oltiin, ilmestyi huoneen avonaiseen oviaukkoon sen lähes kokonaan peittävä miehen musta selkeä hahmo. Jähmetyin ihan kokonaan paikoilleni kauhusta ja tuijotin vaan, en edes muista kauanko se hetki kesti kun käännyin herättämään vieressä nukkuvaa miestäni. Sillä välin se hävisi, eikä mies tietenkään ymmärtänyt mitä ihmettä sekoilen ja herätän hänet jonkin hahmon takia.. Muutaman viikon päästä näin saman hahmon hitaasti liikkuvan makuuhuoneen toisen oviaukon luota pois.. Siellä talossa myös öisin kuului kuin rapuissa joku kävelisi, ja ylhäältä kuului paukahduksia ja kopinoita.. Ajan ja remontin myötä hahmo rauhoittui, ja taisi "siirtyä" pihassa olevaan aittaan, jossa roikkui alusta asti köysi kattoparrulta kuin odottamassa hirttäytyjää.. en koskaan pitänyt siitä paikasta, ja vain pakosta puita hain.. Iltaisinkin kun ikkunasta tuota aittaa katsoi, tuntui aina kuin joku katsoisi sieltä takaisin..[/QUOTE]
Ettekö koskaan selvittäneet mitä talossa oli mahdollisesti tapahtunut ennen teidän sinne muuttoanne?
Ettekö koskaan selvittäneet mitä talossa oli mahdollisesti tapahtunut ennen teidän sinne muuttoanne?
Me mökkeiltiin kerran sellaisessa mökissä jossa oli vanhat hirret ja luultavasti rakennusta oli koottu monta kertaa uudelleen (useampia eri numerointeja löytyi hirsistä, oli myös omituisia vanhoja loveuksia, ikäänkuin ikkunanpaikkoja ilman ikkunaa tai jotain). Se oli todella levoton rakennus. Tyttö alkoi iltaisin nukkumaanmennessä osoitella oviaukkoja ja höpöttää kaikkea että "ukkeli kävelee" "ukkeli tulee ovesta". Osoitteli myös pimeisiin käyttämättömiin huoneisiin, oli alle 2-vuotias eikä ollut koskaan ennen käyttäytynyt sillä tavoin. Mua karmi, kokosin itseni jotta sain tytön nukahtamaan normaalisti ja menin sitten kertomaan miehelle mitä oli tapahtunut. Öisin kuului omituista pauketta ulkopuolelta. Suihkussa kävi yhtäkkiä kylmä ilmavirta niin että luulin että mies oli avannut läheisen ulko-oven, vaikkei ollutkaan.
Häivyttiin yhteistuumin sieltä parin yön jälkeen vaikka oltiin maksettu pidemmästä ajasta, edes miestä ei tarvinnut erikseen vakuutella.
Vanha kansa uskoo, että kun kiipeää tiettyyn aikaan kolmesti siirretyn rakennuksen katolle, siellä voi kuulla ja nähdä kaikenlaista. Törmäsin siitä kertoviin tarinoihin vasta myöhemmin ja koin jonkinlaisen "ahaa"-elämyksen.
Tunnelma siellä mökissä oli jotenkin todella ankea. Sen melkein "näkee" valokuvissakin, vaikkei niissä mitään erityistä olekaan.
Häivyttiin yhteistuumin sieltä parin yön jälkeen vaikka oltiin maksettu pidemmästä ajasta, edes miestä ei tarvinnut erikseen vakuutella.
Vanha kansa uskoo, että kun kiipeää tiettyyn aikaan kolmesti siirretyn rakennuksen katolle, siellä voi kuulla ja nähdä kaikenlaista. Törmäsin siitä kertoviin tarinoihin vasta myöhemmin ja koin jonkinlaisen "ahaa"-elämyksen.
Tunnelma siellä mökissä oli jotenkin todella ankea. Sen melkein "näkee" valokuvissakin, vaikkei niissä mitään erityistä olekaan.
Viimeksi muokattu:
Uskomatonta miten paljon näitä tarinoita omastakin elämästä löytyy, kun alkaa oikein miettimään. Tästä Rähinä-Reetan jutusta tuli mieleen tuon avovaimoni äidin eli anoppini synnyinkodin aittarakennus. Meillä on tapana käydä anopin kanssa yhdessä katsastamassa anopin synnyinkodin kunto vuosittain ja vietetään siellä usein parikin yötä. Se on sellaista "akkain aikaa" niin kuin anoppi itse sanoo. Grillaillaan ja hölläillään.
Itse päärakennus on melko heikossa kunnossa ja siellä on niin raskas ja kostea ilma, ettei viitsitä siellä öitä olla, mutta aitta, jonka on oletettu olevan vielä vanhempaa perua kuin itse päärakennus, on vielä hyvinkin kesämajoitukseen sopiva. Se on juurikin tuollainen siirretty rakennus, jonka alkujaan rakensi omin käsin joku avovaimoni sukulainen, yhtään en muista kuka, ja sitä sen jälkeen oli siirretty ainakin kahteen otteeseen. Hyvin kaunis ja hyvin rakennettu, en yhtään ihmettele, että siitä on joskus ollut ihan kiistaakin kuka sen itselleen saa.
No, joka tapauksessa, jok'ikinen kerta, kun ollaan siellä yötä, me herätään puoli neljältä aamuyöllä siihen, kun aitta alkaa natista ja katolta kuuluu sellainen outo nakutus, vähän kuin tikka hakkaisi kattoa. Aina klo 03.30 se ääni alkaa, niin tarkasti silloin, että on herätty vartavasten sitä kuuntelemaan. On kierretty aittaa ja tarkastettu jok'ikinen nurkka, mutta mitään ei ole löytynyt. Jossain vaiheessa yötä ne loppuvat yhtä mystisesti kuin ovat alkaneetkin En tajua mikä ne voi aiheuttaa, mutta kyllä kieltämättä kutkuttaisi pistää koko aitta kappaleiksi ja selvittää mistä äänet tulevat. Ei siellä mitään outoa tunnu tai mitään outoa näy. Ne äänet vaan kuuluvat ja poistuvat ihan itsestään. Ikinä ei ole pelottanut ja lapsetkin nukkuvat siellä ihan hyvin, eivät edes herää ääniin niin kuin me aikuiset.
Itse päärakennus on melko heikossa kunnossa ja siellä on niin raskas ja kostea ilma, ettei viitsitä siellä öitä olla, mutta aitta, jonka on oletettu olevan vielä vanhempaa perua kuin itse päärakennus, on vielä hyvinkin kesämajoitukseen sopiva. Se on juurikin tuollainen siirretty rakennus, jonka alkujaan rakensi omin käsin joku avovaimoni sukulainen, yhtään en muista kuka, ja sitä sen jälkeen oli siirretty ainakin kahteen otteeseen. Hyvin kaunis ja hyvin rakennettu, en yhtään ihmettele, että siitä on joskus ollut ihan kiistaakin kuka sen itselleen saa.
No, joka tapauksessa, jok'ikinen kerta, kun ollaan siellä yötä, me herätään puoli neljältä aamuyöllä siihen, kun aitta alkaa natista ja katolta kuuluu sellainen outo nakutus, vähän kuin tikka hakkaisi kattoa. Aina klo 03.30 se ääni alkaa, niin tarkasti silloin, että on herätty vartavasten sitä kuuntelemaan. On kierretty aittaa ja tarkastettu jok'ikinen nurkka, mutta mitään ei ole löytynyt. Jossain vaiheessa yötä ne loppuvat yhtä mystisesti kuin ovat alkaneetkin
En tajua mikä ne voi aiheuttaa, mutta kyllä kieltämättä kutkuttaisi pistää koko aitta kappaleiksi ja selvittää mistä äänet tulevat. Ei siellä mitään outoa tunnu tai mitään outoa näy. Ne äänet vaan kuuluvat ja poistuvat ihan itsestään. Ikinä ei ole pelottanut ja lapsetkin nukkuvat siellä ihan hyvin, eivät edes herää ääniin niin kuin me aikuiset.
Uskomatonta miten paljon näitä tarinoita omastakin elämästä löytyy, kun alkaa oikein miettimään. Tästä Rähinä-Reetan jutusta tuli mieleen tuon avovaimoni äidin eli anoppini synnyinkodin aittarakennus. Meillä on tapana käydä anopin kanssa yhdessä katsastamassa anopin synnyinkodin kunto vuosittain ja vietetään siellä usein parikin yötä. Se on sellaista "akkain aikaa" niin kuin anoppi itse sanoo. Grillaillaan ja hölläillään.
Itse päärakennus on melko heikossa kunnossa ja siellä on niin raskas ja kostea ilma, ettei viitsitä siellä öitä olla, mutta aitta, jonka on oletettu olevan vielä vanhempaa perua kuin itse päärakennus, on vielä hyvinkin kesämajoitukseen sopiva. Se on juurikin tuollainen siirretty rakennus, jonka alkujaan rakensi omin käsin joku avovaimoni sukulainen, yhtään en muista kuka, ja sitä sen jälkeen oli siirretty ainakin kahteen otteeseen. Hyvin kaunis ja hyvin rakennettu, en yhtään ihmettele, että siitä on joskus ollut ihan kiistaakin kuka sen itselleen saa.
No, joka tapauksessa, jok'ikinen kerta, kun ollaan siellä yötä, me herätään puoli neljältä aamuyöllä siihen, kun aitta alkaa natista ja katolta kuuluu sellainen outo nakutus, vähän kuin tikka hakkaisi kattoa. Aina klo 03.30 se ääni alkaa, niin tarkasti silloin, että on herätty vartavasten sitä kuuntelemaan. On kierretty aittaa ja tarkastettu jok'ikinen nurkka, mutta mitään ei ole löytynyt. Jossain vaiheessa yötä ne loppuvat yhtä mystisesti kuin ovat alkaneetkin
No tuolla mökissä makuuhuone oli yläkerrassa ja öisin kuului kuvailemasi kaltaista häiritsevää meteliä, jostain katolta tai seinältä.
Myöhemmin käsiin löytyi kirja suomalaisia myytillisiä tarinoita, ja juttuja kolmesti siirretyistä rakennuksista on koottu Ylistarosta, Jaalasta, Tammelasta ja Kokemäeltä.
Alkuperäinen kirjoittaja Rähinä-Reetta;28795241:No tuolla mökissä makuuhuone oli yläkerrassa ja öisin kuului kuvailemasi kaltaista häiritsevää meteliä, jostain katolta tai seinältä.
Myöhemmin käsiin löytyi kirja suomalaisia myytillisiä tarinoita, ja juttuja kolmesti siirretyistä rakennuksista on koottu Ylistarosta, Jaalasta, Tammelasta ja Kokemäeltä.
Kuka tuon kirjan on kirjoittanut/koonnut? Olisi mielenkiintoista lukea.
V
"vieras"
Vieras
Meidän tietojen mukaan talon alkuperäiset asukkaat (ostimme heidän perikunnalta) kuolivat molemmat vanhainkodissa/hoitokodissa. Mutta ainakin tuo isäntä oli hieman erikoinen tapaus. Hän oli viimeisinä vuosinaan ollut lähes sokea ja silti sitkeästi käyttänyt vain ulkovessaa, joka siis oli tässa aitassa, ja vain rouva käytti sisävessaa. Se huone joka oli meidän makuuhuoneemme, oli myös ollut rouvan kammari enkä oikein tiedä missä isäntä itse oli nukkunut.
Että eipä sinne kukaan kuollut ollut, ainakaan meille ei kerrottu.
Toisin kuin vanhempieni taloon oli rouva kuollut verannalle. En tiedä oliko juuri siihen keinutuoliin joka myöhemmin oli viety yläkertaan, huoneeseen jonka minä ja sisko saimme. Muistan ikuisesti kun vanhemmat esittelivät meille ensimmäistä kertaa uutta kotia ja se keinutuoli keinui hiljaa itsekseen sielä huoneessa kun ovi avattiin (kukaan ei sielä ollut käynyt ennen meitä päiviin). Siinä talossa myös kuului rapuissa askelia ja kaapinovet aukeilivat itsekseen..
Nää jutut nostaa kyllä karvat pystyyn mutta ei näitä voi olla lukemattakaan
O
orava on syyllinen
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Pakko vielä jatkaa edelliseen kirjoitukseeni. Tästä minut kyllä voi jo tunnistaa mutta sittenpähän tunnistavat Nykyisen mieheni tavattuani hän asui myös vähän vanhemmassa omakotitalossa, ja jossain vaiheessa itsekkin muutin sinne. Pari vuotta kerittiin sielä yhdessä asumaan, mutten koskaan oikeen pitänyt siitä yläkerrasta. Sielä oli jotenkin aina hämärää, outo tunnelma ja paljon ötököitä. Ei auttanut vaikka kuinka siivosi, siellä oli aina heti uudet koppakuoriaiset, hämähäkit ja kärpäset pörräämässä. Siitä huolimatta teimme siitä huoneesta makuuhuoneemme kun olihan sielä romanttinen takka ja kauniit vanhat kattoparrut, mihin voisi kynttilälyhdyt laittaa tunnelmaa tuomaan..
Onneksi mieheni oli viisas ja kertoi minulle vasta talosta pois muuton jälkeen että juuri niihin meidän sängyn päällä olleisiin parruihin oli alkuperäinen isäntä itsensä hirttänyt! :O Hän tiesi että jos olisi aiemmin kertonut tuon, en ikinä olisi sielä enään nukkunut. Sielä ei kai muuten mitään kummia tapahtunut, mutta ne ötökät kyllä häiritsi, ja se että niit vaan tuli aina jostain. Ja se tunnelma sielä ylhäällä.. Se oli outo ja ahdistava..
Nykyisen mieheni tavattuani hän asui myös vähän vanhemmassa omakotitalossa, ja jossain vaiheessa itsekkin muutin sinne. Pari vuotta kerittiin sielä yhdessä asumaan, mutten koskaan oikeen pitänyt siitä yläkerrasta. Sielä oli jotenkin aina hämärää, outo tunnelma ja paljon ötököitä. Ei auttanut vaikka kuinka siivosi, siellä oli aina heti uudet koppakuoriaiset, hämähäkit ja kärpäset pörräämässä. Siitä huolimatta teimme siitä huoneesta makuuhuoneemme kun olihan sielä romanttinen takka ja kauniit vanhat kattoparrut, mihin voisi kynttilälyhdyt laittaa tunnelmaa tuomaan..Onneksi mieheni oli viisas ja kertoi minulle vasta talosta pois muuton jälkeen että juuri niihin meidän sängyn päällä olleisiin parruihin oli alkuperäinen isäntä itsensä hirttänyt! :O Hän tiesi että jos olisi aiemmin kertonut tuon, en ikinä olisi sielä enään nukkunut. Sielä ei kai muuten mitään kummia tapahtunut, mutta ne ötökät kyllä häiritsi, ja se että niit vaan tuli aina jostain. Ja se tunnelma sielä ylhäällä.. Se oli outo ja ahdistava..
S
Sallyyy
Vieras
The boy does actually appear in the picture, but he is in fact a cardboard cutout, as real as Ted Danson's hair. No mention of the supernatural forces behind Steve Guttenberg's career have ever come to light, however. Paranormal investigators are still on the case.
P
Pimpssss
Vieras
Asun talossa jossa on eräs ihminen tehnyt itsemurhan. Ei kyllä täällä ainakaan kummittele, tai sitten meidän perhe vain on niin eloisa, että kummittelut jäävät sen metelin alle 
Työpaikallani kummittelee, samoin ystäväni (josta en olisi ikinä voinut uskoa, että kertoo jotain tuollaista koska on niin "järkevä" ihminen) mökillä jossa haamu silloin tällöin yrittää ottaa kontaktia.
Työpaikallani kummittelee, samoin ystäväni (josta en olisi ikinä voinut uskoa, että kertoo jotain tuollaista koska on niin "järkevä" ihminen) mökillä jossa haamu silloin tällöin yrittää ottaa kontaktia.
A
Ahhjahh
Vieras
Voi luoja miä kuraa tää koko ketju on täynnä!
Mammat kertoo kuset housuissa jotain kaverin kaverilta kuultuja juttuja ja "kertoman ja huhujen mukaan"-tarinoita.
Mammat kertoo kuset housuissa jotain kaverin kaverilta kuultuja juttuja ja "kertoman ja huhujen mukaan"-tarinoita.
A
"aprikoosi"
Vieras
Minulla ei ole mitään hienoa kummitustarinaa, mutta ketjun tunnelmaan tämäkin varmaan sopii.
Lapsen ollessa n. 1 - 1,5 vuotias hän alkoi kotona useasti osoitella jonnekin "tyhjyyteen" hämmästyneen ja kysyvän näköisenä. Vähän karmealta se tuntui ekallakin kerralla, mutta sitten kun se alkoi toistua ja aina samassa paikassa taloa, niin alkoi tuntua aika hurjalta.
Tyypillisesti istuimme lapsen kanssa ruokapöydässä, itselläni selkä olohuoneeseen päin ja yhtäkkiä lapsi päästi hämmästyneen äännähdyksen ja osoitti selkäni taakse. Tietysti käännyin katsomaan olohuoneeseen mutta en nähnyt kertakaikkiaan mitään, mikä olisi voinut niin kiinnittää lapsen huomiota. Jatkoimme ruokailua, kun lapsen soiva lelu, sellainen laulava koira, alkoi soida lattialla itsekseen. Vaikka lapsikin oli pieni, hän katsoi minua säikähtäneenä ikään kuin olisi ymmärtänyt että itsestään soivassa lelussa on jotain outoa. ( Normaalisti sitä pitää siis painella, jotta koira laulaisi). Pakotin itseni rauhalliseksi, vaikka ensimmäistä kertaa elämässäni koin sen kuuluisan tunteen, että joku vieras oli läsnä. Vakuutin itselleni, että joku ohi kulkeva rekka tai linja-auto on tärisyttänyt maata ja talon lattiaa sen verran että herkkä lelu alkoi soida. Kyse ei ollut myöskään hiipuvista paristoista, koska lelu toimi pitkään sen jälkeen moitteettomasti ja itse asiassa toimii vieläkin eikä siihen ole vaihdettu paristoja.
Saman päivän iltana sain sätkyn, kun iltapesujen jälkeen olin jo sammutellut valot saunan pesuhuoneesta ja valmistauduimme lapsen kanssa nukkumaan. Kävin pikaisesti makuuhuoneessa hakemassa lapsen yöbodyn ja kun palasin, pesuhuoneessa paloi valot. Noloa myöntää, mutta silloin sen parin sekunnin aikana meinasin flipata täysin (mies olit tietysti työmatkalla sillloin!). Lapsi oli hiljattain oppinut kävelemään, joten luonnollinen selitys asialle oli se, että lapsi oli tepsutellut pesuhuoneen ovelle ja napsauttanut valot päälle. Lapsi vaan ei ollut koskaan aiemmin tehnyt sellaista, niin että pitikö hänen just silloin aloittaa kun mä olin muutenkin jo säikkynä itsestään soivasta lelusta ja lapsen osoittelusta "tyhjyyteen" Vieläkin karmii se lelukoira, vaikka ei se ole itsekseen soinut toista kertaa.
Lapsen ollessa n. 1 - 1,5 vuotias hän alkoi kotona useasti osoitella jonnekin "tyhjyyteen" hämmästyneen ja kysyvän näköisenä. Vähän karmealta se tuntui ekallakin kerralla, mutta sitten kun se alkoi toistua ja aina samassa paikassa taloa, niin alkoi tuntua aika hurjalta.
Tyypillisesti istuimme lapsen kanssa ruokapöydässä, itselläni selkä olohuoneeseen päin ja yhtäkkiä lapsi päästi hämmästyneen äännähdyksen ja osoitti selkäni taakse. Tietysti käännyin katsomaan olohuoneeseen mutta en nähnyt kertakaikkiaan mitään, mikä olisi voinut niin kiinnittää lapsen huomiota. Jatkoimme ruokailua, kun lapsen soiva lelu, sellainen laulava koira, alkoi soida lattialla itsekseen. Vaikka lapsikin oli pieni, hän katsoi minua säikähtäneenä ikään kuin olisi ymmärtänyt että itsestään soivassa lelussa on jotain outoa. ( Normaalisti sitä pitää siis painella, jotta koira laulaisi). Pakotin itseni rauhalliseksi, vaikka ensimmäistä kertaa elämässäni koin sen kuuluisan tunteen, että joku vieras oli läsnä. Vakuutin itselleni, että joku ohi kulkeva rekka tai linja-auto on tärisyttänyt maata ja talon lattiaa sen verran että herkkä lelu alkoi soida. Kyse ei ollut myöskään hiipuvista paristoista, koska lelu toimi pitkään sen jälkeen moitteettomasti ja itse asiassa toimii vieläkin eikä siihen ole vaihdettu paristoja.
Saman päivän iltana sain sätkyn, kun iltapesujen jälkeen olin jo sammutellut valot saunan pesuhuoneesta ja valmistauduimme lapsen kanssa nukkumaan. Kävin pikaisesti makuuhuoneessa hakemassa lapsen yöbodyn ja kun palasin, pesuhuoneessa paloi valot. Noloa myöntää, mutta silloin sen parin sekunnin aikana meinasin flipata täysin (mies olit tietysti työmatkalla sillloin!). Lapsi oli hiljattain oppinut kävelemään, joten luonnollinen selitys asialle oli se, että lapsi oli tepsutellut pesuhuoneen ovelle ja napsauttanut valot päälle. Lapsi vaan ei ollut koskaan aiemmin tehnyt sellaista, niin että pitikö hänen just silloin aloittaa kun mä olin muutenkin jo säikkynä itsestään soivasta lelusta ja lapsen osoittelusta "tyhjyyteen"
Vieläkin karmii se lelukoira, vaikka ei se ole itsekseen soinut toista kertaa.
Katselin juuri valokuvia sieltä paikasta... Voi vitsi että ne osaa olla ankeita vieläkin . Yhdessä kuvassa mies nukkuu sohvalla otsa kurtussa, tytöstä on pari otosta muttei katso yhdessäkään kameraan.
Mies kertoi silloin, että tyttö oli joku ilta tullut perässään vessan ovelle, oli vaan tuijottanut pitkään miehen takana korkealla ollutta ikkunaa totisena ja läväyttänyt oven edessään kiinni.
. Yhdessä kuvassa mies nukkuu sohvalla otsa kurtussa, tytöstä on pari otosta muttei katso yhdessäkään kameraan. Mies kertoi silloin, että tyttö oli joku ilta tullut perässään vessan ovelle, oli vaan tuijottanut pitkään miehen takana korkealla ollutta ikkunaa totisena ja läväyttänyt oven edessään kiinni.
A
"aprikoosi"
Vieras
Mä luin aikanaan "Myytillisä tarinoita" ja menetin yöuneni Mun mielestä just tuollaiset vanhan kansan kummitus- ja aavetarinat on kammottavia. Taisin joku yö nähdä painajaisiakin kirjan takia.
Mun mielestä just tuollaiset vanhan kansan kummitus- ja aavetarinat on kammottavia. Taisin joku yö nähdä painajaisiakin kirjan takia.
