Kuulostaako aspergerilta?

["Mutsi"]

Mulla on 19v poika, joka on aina ollut "erilainen". Ala-asteellakin opettajat sanoivat, että poika on omanlaisensa, mutta ei silloin mietitty/ajateltu mitään diagnooseja, kun pärjäsi hyvin kuitenkin. Tässä joku aika sitten siskoni käski mua lukemaan aspergerista ja sanoi, että hälle tulee mieleen aivan meidän poika. Ja kun luin, niin alkoi itseäkin mietityttää, että onko tää kaikki pojan "erilaisuus" johtunutkin aina mahdollisesta aspergerista? Mitään merkitystä sillä ei meille tai pojalle itselleen ole. Hän on tyytyväinen sellaisena kuin on ja meille vanhemmille arvokas ja rakas sellaisena, kuin on. Joten tuskin asiaa edes aletaan tutkituttamaan tai mitään. Kunhan pohdin muuten vaan, että oisko kyse aspergerista... Tässä on pojan "oireita"/piirteitä:

-motorisesti ollut aina kömpelö, ei pidä liikunnasta
-matemaattisesti todella lahjakas, samoin mm. kielissä
-oppi lukemaan 3 vuotiaana
-on ollut aina "erakko-luonne", ihan muutama kaveri ollut, joiden kanssa silloin tällöin tapaillut vapaa-ajalla, mutta hyvin vähän! eniten on viihtynyt aina aikuisten seurassa, "paras kaveri" ollut aina pappansa, jonka kanssa on tykännyt jutella vakavista asioista
-melko huumorintajuton, itseensä kohdistuvaa huumoria/vitsailua ei siedä yhtään
-puhetyyli on ollut aina vähän epäselvä, puhuu tosi nopeasti, änkyttänytkin toisinaan
-tic-oireita oli paljon varsinkin pienempänä (silmien räpyttely, kröhiminen, niiskuttelu, käsien räpyttäminen), nykyään vieläkin joskus silmiään räpyttelee, muuten nuo oireet on jääneet iän myötä
-erityisiä mielenkiinnon kohteita, joihin on välillä "jumittanut". yhteen aikaan oli dinosaurukset, jossain vaiheessa avaruus, jne... ja tiesi niistä kaiken mahdollisen!
-aika epäsosiaalinen
-kovat äänet on aina olleet hänelle epämiellyttäviä
-todella, todella rehellinen, ei siedä pienintäkään epärehellisyyttä
-tähän ikään mennessä ei ole koskaan halunnut kokeilla alkoholia tai tupakkaa, on erittäin päihdevastainen (mikä tietysti on hyvä)
-ei tykkää muutoksista
-parisuhteita ei ole ollut, ei tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut tytöistä (eikä sen puoleen pojistakaan)
-yleisesti ottaen sellainen "hajamielinen professori-tyyppi", rauhallinen, kiltti, hiljainen (paitsi tutussa porukassa), älykäs, nörtti... ei ole ikinä kulkenut "massan mukana", ei esim. tykkää pukeutua muodin mukaan, tms. käytännöllisys/mukavuus on hänelle tärkeämpi asia

Tällä hetkellä poika opiskelee yliopistossa, missä on viihtynyt tosi hyvin. Paljon haasteita (mistä tykkää).

Miltä kuulostaa? Saattaisiko olla asperger, vaiko muuten vaan omanlaisensa? "Vertailuksi" meillä on 17v poika, joka on hyvin tyypillinen teini. Täysin isoveljensä vastakohta, mutta hyvin tulevat veljekset juttuun keskenään, ovat jopa läheisiä.

 

[astrolabe]

Saattaapi ollakin. Itse autistina mua hieman huvittaa, että periaatteessahan poikasi kuulostaa vain hyvin kivalta kaverilta, mutta leimoja lätkitään helposti nykymaailmassa. Kaikkea hyvää teille! Nuori tuntuu pärjäävän hyvin, vaikka on rohkeasti oma itsensä.

 

[kyllähä tuo]

No kyllä aikas paljon Aspergeriltä kuulostaa... Meillö 12v. adhd/asperger, muuten hyvinkin samanlainen kuin kuvailit poikaasi. Meillä vaan lisänä äkkipikaisuus ja lievä autismi

 

["Tiiu"]

Ihan kuin poikani, hän on 18- vuotias nyt ja diagnosoitu asperger n. 10 vuotiaana. Poikani opiskelee tietotekniikkaa ja on erittäin hyvä siinä..ei oppimisvaikeuksia koskaan, erakkoluonne ei juuri ystäviä ( kuin netissä). Aina ollut erittäin omalaatuinen lapsi ja just kaikki nuo mitä kirjoitit ovat totta hänen kohdalllaan. Armeijaan ei tarvinnut mennä diagnoosin vuoksi, mistä hän itse oli erittäin helpottunut. Ihana poika <3.

 

[Gggggggg]

Minusta ei tuosta voi sanoa puoleen eikä toiseen, ja jos on tyytyväinen oloonsa ja elonsa, niin unohtaisin koko jutun. Jos itse kokisi olonsa vaikeaksi, voisi diagnoosi auttaa ymmärtämään itseään paremmin jne., mutta muuten, mitä väliä? Poikasi kaltaisia ihmisiä on aina ollut, ja ennen medikalisoivaa kulttuuriamme heitä pidettiin ehkä hiukan erilaisina, mutta eibheitä tarvinnut luokitella. Monet jo edesmenneet professorit, tutkijat, menestyneet taiteilijat jne., voisivat nykyään saada asperger diagnoosin. Nyt lapsille ja nuorille tehtaillaan diagnooseja, jotka voivat estää esim. Uralla etenemisen. Kuinka moni yliopisto palkkaa sadoista hakijoista tutkijakseen aspergerhenkilöä, jos tarjolla on ns. "Normaaleja" tyyppejä, vaikka eivät niin fiksuja alallaan olisikaan. Eri asia on sitten se, jos Aspergerin liittyy aggressiivisuutta, mitä läheskään aina ei liity, mutta joka vaarantaa henkilön itsensä ja muiden turvallisuutta. Jos taas oireet ovat luokkaa hajamielinen professori, niin eipä tuo huono juttu ole.

 

["Mutsi"]

Juu, todellakaan ei ole väliä onko pojalla asperger vai ei. Kunhan vaan tuli mietittyä, että voisko se sitä olla. Enkä mä usko, että virallisella diagnoosilla tässä kohtaa enää on merkitystä, kun hyvin on pärjännyt tähänkin asti ilman diagnoosia. Toki jossain tapauksissa se diagnoosi on tarpeen, jos esim. tarvii koulussa erityistä tukea johonkin. Mutta eipä tuo ole kyllä tarvinnut. Aggressiivinen ei ole ikinä ollut, päinvastoin, hyvin rauhaa rakastava ihminen. Mitään varsinaista uhmaikääkään ei ollut, kaikkeen on tyytynyt mitä sanottiin. Ja murrosikäkin meni aivan huomaamatta. (Veljensä on siten hoitanut noi uhmat ja murkkuiät senkin puolesta. )
Poika itse on tosiaan tyytyväinen eloonsa ja oloonsa. Netissä hänelläkin on paljon kavereita, mutta livenä hyvin vähän. Nyt syksyllä muutti pois kotoa, kun lähti opiskelemaan ja kämppikseksi sai hyvin saman henkisen kaverin, jonka kanssa ystävystyi heti.
Poikani muuten opiskelee myös tietotekniikkaa...

Armeijaa ei ole käynyt, johtuen polvivammasta. Mutta ei olisi sinne mennyt muutenkaan, vaan olisi valinnut sivarin. On nimittäin myös hyvin asevastainen.

Mutta on se vaan niin ihana.

 

[Gggggggg]

Poikasi kuulostaa hyvältä tyypiltä! Ja todella hyvinhän hänellä tuntuu menevän! Oot siis osaltasi ollut hyvä kasvattaja.

 

["Mutsi"]

Poikasi kuulostaa hyvältä tyypiltä! Ja todella hyvinhän hänellä tuntuu menevän! Oot siis osaltasi ollut hyvä kasvattaja.

Kiitos. Parhaani olen yrittänyt.

 

[Lispetti]

Lievältä aspergerilta vaikuttaa.

Hienosti olette pärjänneet. Ja mahtavalta tyypiltä poikasi vaikuttaa!

Ihanaa että poika on saanut olla 19v ihan omana itsenään!:heart:
Joskus diagnoosit leimaavat lasta liiaksikin.
(vaikka pakkohan ne diagnoosit on hakea jos tarvitsee apua koulussa etc.)

Kaikkea hyvää teille jatkossakin!:flower:

 

["hile"]

Sillä diagnoosilla on merkitystä vain silloin, jos on tarve kuntoutukselle tai mahdolliselle lääkitykselle.

Ihmettelin jotain ketjun kirjoitusta. Miksi asperger olisi este työpaikan saamiselle? Joissakin paikoissa se voi olla jopa etu.

 

[Gggggg]

Työpaikka kohdassa lähinnä rekrytoijaa. Miten rohkeita ovat vanhakantaisissa työpaikoissa kuten kaupungit/kunnat tai yliopistot? Eihän ketään saisi syrjiä, mutta tiedän rekrytoijan miettivän riskejä, ja aspergerdiagnoosi saatetaan sellaisena nähdä. Syrjitäänhän nuoria naisiakin, kun saattavat pahukset jäädä äitiyslomille, vaikka niin ei tietenkään missään tapauksessa saa tehdä. Tehdään vaan. Samoin ne työntekijät, jotka ovat kriittisiä työnantajaa kohtaan ovat heikoilla työnhaussa... Jos ei siis ole tietoa aspergerista, voi työnantaja ajatella, että on riski, ettei sopeudu työyhteisöön tai työyhteisö tähän työnhakijaan. Sitä on niin pölkkyjä nuo rekrytoijat.