Kuuluuko mielestäsi uhmaikä lapsen terveeseen kehitykseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heavyfreak
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä alan näin aamusta vastarannankiiskeksi. Minä en tykkää koko uhman käsitteestä. Ymmärrän teidän ajatuksianne ja pidän tuota MLL:n kirjoitusta järkipuheena, mutten sittenkään ole suhtautunut lasten kiukkuvaiheisiin uhmana, vaan enemmän senhetkisenä tunnetilana. En osaa sanoa onko sillä mitään väliä, että puhutaanko uhmasta vai huonosta päivästä tai tuulesta, mutta minä itse en halunnut nimittää lasten kielteisiä käytöksen piirteitä uhmaksi. Luultavasti asialla ei ole mitään merkitystä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Minä alan näin aamusta vastarannankiiskeksi. Minä en tykkää koko uhman käsitteestä. Ymmärrän teidän ajatuksianne ja pidän tuota MLL:n kirjoitusta järkipuheena, mutten sittenkään ole suhtautunut lasten kiukkuvaiheisiin uhmana, vaan enemmän senhetkisenä tunnetilana. En osaa sanoa onko sillä mitään väliä, että puhutaanko uhmasta vai huonosta päivästä tai tuulesta, mutta minä itse en halunnut nimittää lasten kielteisiä käytöksen piirteitä uhmaksi. Luultavasti asialla ei ole mitään merkitystä. :)

niimpä, tuollekin lapsen luonnolliselle kehitysvaiheelle on pitänyt keksiä vaan joku nimitys, olkoon se siis uhma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jessi:
niimpä, tuollekin lapsen luonnolliselle kehitysvaiheelle on pitänyt keksiä vaan joku nimitys, olkoon se siis uhma.

Monesti vaan tuntuu siltä, ettei lasta kuunnella. Jos hän vaikka kiljuu ja pistää vastaan, ettei halua kävellä, koittaa jotain selittää, vanhempi vaan kiskoo menemään ja tuumii, että onpa tämä uhma nyt taas paha, no se kuuluu lapsen terveeseen kehitykseen. Ja lapsella on kivi kengässä ja hiertää ja sattuu, mutta kun ei se äiti/isä kuuntele sen vertaa.
 
En syö, en nuku, en pue, isi pukee eikun äiti pukee, äiti ei saa pukea, en mene, en syö, syönpäs, puenpas, minun kuppi,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En syö, en nuku, en pue, isi pukee eikun äiti pukee, äiti ei saa pukea, en mene, en syö, syönpäs, puenpas, minun kuppi,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Just näin. Kyl sanoisin ihan uhmaksikin sen rinnalla että toki lasta kuunnellaan ja koetetaan löytää ratkasut asioihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En syö, en nuku, en pue, isi pukee eikun äiti pukee, äiti ei saa pukea, en mene, en syö, syönpäs, puenpas, minun kuppi,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Just näin. Kyl sanoisin ihan uhmaksikin sen rinnalla että toki lasta kuunnellaan ja koetetaan löytää ratkasut asioihin.

Jep. Lapsi sanoo en syö, minä sanon ei tarvitse, lapsi sanoo syönpäs ja sitten syö tai ei syö :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jep. Lapsi sanoo en syö, minä sanon ei tarvitse, lapsi sanoo syönpäs ja sitten syö tai ei syö :D
Ja näin lapsi voitti tämän erän 6-0.


Meillä 3 tyttöä.

6v on päässyt pahimman uhman yli ja on tällä hetkellä aika rasittavassa jankutusvaiheessa. "Saanksmä, jooko, pliis, anna nyt, ihan vähän" jankutijankuti. Lisänä alituinen näsäviisastelu. Esikoisen uhma meni aika tavallisesti eli ei mitään ihmeitä tai sittan vaan aika kultaa muistot.

Kohta 3,5v on melkoinen tapaus. Uhmaakin on kestänyt "vasta" 3,5v eli koko elämän eikä loppua näy. Repii hermot riekaleiksi ja illalla onkin todellinen voittajaolo kun on taas alentunut huutamaan ja rähjäämään. Kauhulla odottelen murrosikää ja vitsillä olenkin joskus murjaissut että voi sitä mies parkaa joka siitä itselleen joskus puolison ottaa.

1v7kk on ollut maailman kiltein lapsi tähän mennessä mutta alkavan uhman merkkejä on jo selvästi ilmassa. Oletettavasti uhma on helpompi kuin muilla sillä luonteeltaan kuopus on aina ollut rauhallinen ja hyväntuulinen. Nähtäväksi kuitenkin jää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jep. Lapsi sanoo en syö, minä sanon ei tarvitse, lapsi sanoo syönpäs ja sitten syö tai ei syö :D
Ja näin lapsi voitti tämän erän 6-0.


Meillä 3 tyttöä.

6v on päässyt pahimman uhman yli ja on tällä hetkellä aika rasittavassa jankutusvaiheessa. "Saanksmä, jooko, pliis, anna nyt, ihan vähän" jankutijankuti. Lisänä alituinen näsäviisastelu. Esikoisen uhma meni aika tavallisesti eli ei mitään ihmeitä tai sittan vaan aika kultaa muistot.

Kohta 3,5v on melkoinen tapaus. Uhmaakin on kestänyt "vasta" 3,5v eli koko elämän eikä loppua näy. Repii hermot riekaleiksi ja illalla onkin todellinen voittajaolo kun on taas alentunut huutamaan ja rähjäämään. Kauhulla odottelen murrosikää ja vitsillä olenkin joskus murjaissut että voi sitä mies parkaa joka siitä itselleen joskus puolison ottaa.

1v7kk on ollut maailman kiltein lapsi tähän mennessä mutta alkavan uhman merkkejä on jo selvästi ilmassa. Oletettavasti uhma on helpompi kuin muilla sillä luonteeltaan kuopus on aina ollut rauhallinen ja hyväntuulinen. Nähtäväksi kuitenkin jää.

Maybe. Mut mähän olen hävinnyt jo äitiydessä 10-0, koska uhmaahan ei tule kun epäonnistuneessa kasvatuksessa :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vkera:
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jep. Lapsi sanoo en syö, minä sanon ei tarvitse, lapsi sanoo syönpäs ja sitten syö tai ei syö :D
Ja näin lapsi voitti tämän erän 6-0.
Maybe. Mut mähän olen hävinnyt jo äitiydessä 10-0, koska uhmaahan ei tule kun epäonnistuneessa kasvatuksessa :saint:
En kai sentään niin sanonut?
Tuossa syöntihommassa lapsi saa viimeisen saman eli on tilanteen pomo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä:
Alkuperäinen kirjoittaja vkera:
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jep. Lapsi sanoo en syö, minä sanon ei tarvitse, lapsi sanoo syönpäs ja sitten syö tai ei syö :D
Ja näin lapsi voitti tämän erän 6-0.
Maybe. Mut mähän olen hävinnyt jo äitiydessä 10-0, koska uhmaahan ei tule kun epäonnistuneessa kasvatuksessa :saint:
En kai sentään niin sanonut?
Tuossa syöntihommassa lapsi saa viimeisen saman eli on tilanteen pomo.

Et, kun joku muu palstalainen on sanonut ettei uhma ole normaalia vaan epäonnistunutta kasvatusta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Minä alan näin aamusta vastarannankiiskeksi. Minä en tykkää koko uhman käsitteestä. Ymmärrän teidän ajatuksianne ja pidän tuota MLL:n kirjoitusta järkipuheena, mutten sittenkään ole suhtautunut lasten kiukkuvaiheisiin uhmana, vaan enemmän senhetkisenä tunnetilana. En osaa sanoa onko sillä mitään väliä, että puhutaanko uhmasta vai huonosta päivästä tai tuulesta, mutta minä itse en halunnut nimittää lasten kielteisiä käytöksen piirteitä uhmaksi. Luultavasti asialla ei ole mitään merkitystä. :)

Tahtoikä on uhman nykyaikaisempi kutusmanimi, kun on yritetty päästä tuosta uhman käsitteestä eroon. Minusta tuo tahtoikä on vähän parempi nimitys, muttei sekään niin hyvä, koska olen samaa mieltä kanssasi, että enemmänkin juuri tunnetiloista tuossa iässä kyse on ja tunteiden hallinnan puutteesta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En syö, en nuku, en pue, isi pukee eikun äiti pukee, äiti ei saa pukea, en mene, en syö, syönpäs, puenpas, minun kuppi,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Just näin. Kyl sanoisin ihan uhmaksikin sen rinnalla että toki lasta kuunnellaan ja koetetaan löytää ratkasut asioihin.

Mutta kun tuon kaiken takana on kuitenkin se, että lapsella on paha mieli, nälkä, jano, väsymys tms. eikä hän vielä osaa hallita näitä tuneita.

Kyllähän aikuisetkin kiukuttelee, sitä vois paremmalla syyllä sanoa uhmaks. Joillakin aikuisilla on uhmaikä aina ;)

 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
Tahtoikä on uhman nykyaikaisempi kutusmanimi, kun on yritetty päästä tuosta uhman käsitteestä eroon. Minusta tuo tahtoikä on vähän parempi nimitys, muttei sekään niin hyvä, koska olen samaa mieltä kanssasi, että enemmänkin juuri tunnetiloista tuossa iässä kyse on ja tunteiden hallinnan puutteesta.

Tahtoikä, kuulostaa PALJON paremmalta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja Jessi:
niimpä, tuollekin lapsen luonnolliselle kehitysvaiheelle on pitänyt keksiä vaan joku nimitys, olkoon se siis uhma.

Monesti vaan tuntuu siltä, ettei lasta kuunnella. Jos hän vaikka kiljuu ja pistää vastaan, ettei halua kävellä, koittaa jotain selittää, vanhempi vaan kiskoo menemään ja tuumii, että onpa tämä uhma nyt taas paha, no se kuuluu lapsen terveeseen kehitykseen. Ja lapsella on kivi kengässä ja hiertää ja sattuu, mutta kun ei se äiti/isä kuuntele sen vertaa.

Joo tosta on kyllä sun kans samaa mieltä. Ei sitä uhmaa sentään kaikkeen voi syynä pitää.

Ainaski tuon meidän tytön kovemmat uhmakaudet on nimenomaan sellaisia että sillon tarvii tyttö paljon enemmän huomiota, selittelyä asioista ja myös sitä jämäkkyyttä.

Ja kieltämättä tuo tahtoikä on kivempi nimitys :)
 

Yhteistyössä