Kuvio toistuu

[sarah]

Tiedän jo vastauksen kaikkeen, mutta haluan silti purkaa pahaa oloa tänne Elleihin.

Olen huomannut, että parisuhteissani toistuu aina sama kuvio ihan teinivuosilta asti. Nyt lähentelen jo kolmeakymmentä. Ensin olen rakastunut ja haluan enemmän ja enemmän ja vakavan suhteen, kunnes aina ihastus toiseen mieheen.

Tällä hetkellä olen kihloissa ja elän kolmatta avoliittovuotta maailman ihanimman ja kilteimmän miehen kanssa. Silti olen häntä jo pettänyt muutamaan otteeseen, jäänyt kiinni siitä ja saanut anteeksi. Kaksi vuotta sitten kävimme kriisin läpi yhdessä, petin, jätin ja lopulta vonguin takaisin.

Tällä hetkellä elän taas uutta salasuhdetta. Toinen mies haluaisi minut ja vain minut. Tiedän että parasta minulle olisi vain olla yksin, eikä kummankaan kanssa, ei oman avomieheni eikä uuden ihastukseni kanssa. Tosin ihastuminen on muuttunut syvemmäksi. Loukata en halua, vaikka kaikki joutuu taas kärsimään.

 

[Amis]

Tyttö hyvä en pahastu jos annat mun tulla takaapäin ja laskea siemen sisään.

 

[mies]

Mikä on tehnyt sinusta noin ylimielisen ja itsekkään.

Totta on, että sinun olisi viisainta elää sinkkuna ja ihastua säännöllisesti muihin ketään loukkaamatta.

 

[eroa]

Se hyvä puoli tässä jutussa on, että nykyinen miesystävä herää ja huomaa, millaisen muijan on saanut vaivoikseen ja älyää potkaista moisen luuserin pihalle.

Vielä ekan kerran ilmeisesti onnistuit vakuuttamaan avon, mutta toinen kerta tuskin onnistuu. Pääseepähän miesparka rauhaan ja saa näin mahdollisuuden löytää oikean, rakastavan elämänkumppanin eikä mitään päättämätöntä itsekästä pikkuprinsessaa, joka luulee olevansa suurikin palkinto.

 

[toimi!]

Sori nyt vaan, mutta kuulostaa todella falskilta toi sun vuodatuksesi.

Kun kerran tiedät, että sun TODELLA tarvitsisi vain olla yksin, niin miksi sitten vielä jatkat muitten ihmisten kiusaamista omilla ongelmillasi? Mun mielestäni kirjoituksesi perusteella sinä et vain kestä olla yksin, tarviit aina jonkun itseäsi ihailemaan, mutta olet itse, kuin vettä kantaisi kaivoon-mikään tai kukaan ei sinulle tule riittämään. Kun ""arki"" alkaa, sinun silmäsi lähtevät harhailemaan.

Sääli tässä on se, että sotket toisia ihmisiä omaan egodraamaasi. Mun mielestäni sinun kannattaisi vakavasti harkita jotain terapiaa tai vastaavaa tai sitten ihastua oman kaltaiseesi mieheen, jonka kanssa nk.vapaa suhde toteutuisi ihan tietoisesti.

Kun kerran et ole enää teini, niin koetapa siirtyä vastuun ottamiseen omista toimistasi, ja siirtyä aikuisten maailmaan-kukaan muu kuin sinä ei sinun elämääsi muuta!

 

[mrx]

Arvasit varmaan tänne kirjoittaessasi, että ainakin haukut on taattu.

No, ne saat jättää omaan arvoonsa asiaa ymmärtämättömien ihmisten purkauksina. Niistä ei kannata pahoittaa mieltään.

Asian ydin on siinä, että ""kuvio toistuu"". Olet varhaisvuosinasi saanut mallin, jota teinivuosista saakka olet periaatteessa tahtomattasi toteuttanut. Asiaa ei korjaa muu kuin se, että saat asiantuntija-apua. Sen myöt opit tietämään taustat, mitkä vaikuttavat parinvalintaan ja syyt, jotka johtavat kyllästymiseen ja pettämiseen.

Hae psykologilta tai perheneuvonnasta apua. Täältä sellaista apua, mitä tarvitset, et tule saamaan.

Voimia sinulle!

 

[Jake]

Et ole lajisi ainoa...tuollaisia muuten kutsutaan lumpuiksi, jos et vielä tiennyt.

T: jake

 

[veera]

Et kestä arkea? Haet ihastumisen antamaa huumaa? Sinua imartelee uuden miehen antama ihailu? Olet huomannut, että sulla on ongelma. Siitä vaan asiaa eteenpäin ja ehkä terapiaan? Varmaan nykyaikaan kuuluva ilmiö: halutaan kaikki tunnehuuma.

 

[tietäjä]

Et ole sinut itsesi kanssa, etkä tiedä mitä haluat, ehdotan, että eroat nykyisestä hyvästä miehestäsi, etkä loukkaa häntä enempää..harrasta sitten rauhassa suhteitasi, ja elä vapaasti niin kauan kun haluat, ehkä et haluakaan vakkarisuhdetta, Pliis! olen itse samanlaisen miehen ""uhri"" ja voin sanoa että se sattuu....Please! Elä sellaista elämää kun haluat, älä valehtele muille äläkä itsellesikään enää!

 

[edelliselle]

Voi mitä jeesustelua ja päähän taputtelua!

Pitihän se arvata, että samaan sakkiin langenneet täällä taputtelevat toisiaan ja ovat niin yliymmärtäväisiä.

Pitäisikö tosiaan moiselle vielä ymmärtävästi nyökytellä ja sanoa, että voi kauhia laps sentään kun olet niin kamalassa tilanteessa, voimia vaan.

Ainoa järkevä ratkaisu ja neuvo on: eroa heti.

Tuollainen ei yksinkertaisesti ansaitse hyvää miestä itselleen.

Eukot on näköjään yhtä paskoja kuin ukotkin. Ja vielä löytyy näitä jeesustelijoita taputtelemaan päähän.

 

[Inhorealisti]

Vielä tulee sekin päivä, kun Sarah tapaa vertaisensa. Voi olla veret seisauttava kokemus, kun huomaakin itse olevansa jätetyn ja petetyn roolissa. Viisaammat saattavat jopa ottaa siitä opikseen.

 

[sarah]

En todella odottanutkaan mitään päähäntaputtelua tai kannustusta vaan rehellisiä ajatuksia tilanteesta. Yleensä huomaa myös, että jollain toisellakin on vastaavanlainen tilanne ollut joskus edessään.

Mieheni haluaa vielä jatkaa parisuhdettamme, hän ehdottikin pariterapiaa. Kuten joku aiemmin sanoikin täällä, pelkään jääväni lopulta yksin. Olisi ehkä hyvä totutella yksinoloon eikä hyppiä suhteesta toiseen. Jos sitten joskus löytäisin sen oikean ja osaisin olla suhteessa tarvitsematta muita.

Olen minäkin petetyksi tullut entisissä suhteissani. Mutta tiedän senkin että päätän mitä tahansa niin joku kärsii aina.

 

[tyttö]

Olen itsekin 3-kymppinen ja usean kanssa seurustellut. Minulla taas tuntuu ihastuksen ja jonkun ajan seurustelun jälkeen tunteen laimenevan täysin ja toinen alkaa jopa ärsyttää tavoillaan. Pari ensimmäistä jätin siksi, koska tiesin että 'vika' oli minussa, ei toisessa. Pari seuraavaa suhdetta päättyi ennen tuota 'kyllästymistä' koska kohdalle sattui sellaiset pelimiehet, että sain ne kiinni jos mistäkin ja jätin siksi.
Nyt vihdoin olen kiltin miehen kanssa, joka ei ärsytä mutta ei kiihotakaan pahemmin, mielessä on käynyt että kuuluisiko minun siis elää yksin, kun vain väärät miehet houkuttaa. Mutta koskaan itse en ole pettänyt ja yksinkin olen elänyt ja mennyt riittävästi. Arvostan parisuhdetta ja nautin kuitenkin siitä. Siksi suunnitelmissa on oma terapia, eikä ensimmäisenä pariterapia, koska mies ei todella ole syyllinen sinun tai minun tilanteessa, se tulee jostain lapsuudesta, jäänyt jokin tunnevamma joka kaipaa paikkailua tuolla ihastumisella ja uusien miesten valloituksilla. Itse on selvitettävä mistä tuo johtuu, mitä niillä hakee eikä se ea ainakaan mielestäni tarkoita sitä, mikä eniten tuntuu. Tunteet saattavat olla juuri sitä jännitystä, uutuudenviehätystä, jonka mielessään kuvittelee rakkaudeksi ja sitä hakee. Tsemppiä! Arvosta miestäsi, joka on jaksanut rinnallasi kaikesta huolimatta.

 

[toimi!]

Mun mielestä mene sinne terapiaan ihan yksin, ainakin nyt aluksi. Sun kuviosi on kuitenkin alkanut niin paljon ennen tätä nykyistä miestäsi, että hän ei ongelman ratkaisuun varsinaisesti ole avain.

Varsinkin pari- mutta myös muissa ihmissuhteissa peilataan omia tuntoja, omia ongelmia, ja oman itsensä tuntemista. Jokaisella on myös oma draama, jota sitten elämänsä aikana toistaa, kunnes joskus toivottavasti ymmärtää itsestään enemmän. Näytelmä sama, näyttelijät vain vaihtuvat.Sinä pelkäät yksinjäämistä -miksi?

Suuri osa ihmisistä elää elämäänsä milloin mitäkin asiaa valitellen, ikäänkuin kohtalon uhrina. Oman draamansa tiedostaminen auttaa kuitenkin jo seuraavassa valintatilanteessa -miksi et siis ensi kerralla valitsisikin toisin..?

Onnea matkaasi!

 

[Satu]

Voisit sarah olla kuin minä aikaisemmin. Minä ihastun helposti ja innostun uusista ihmisistä ja asioista ja saan todella helposti miehet ihastumaan itseeni. En usko, että he ihastuvan minuun ulkonäköni takia, vaan useimmat sanovat että minun kanssani on helppo olla. Ihastumista en kuitenkaan halua viedä pidemmälle suhteeseen asti, vaan nauttia vain ihanimmat hetket.

No kuitenkin, minun ratkaisukseni ja suureksi onnekseni koitui mies, joka on minun luontoiseni. Hän on yhtä flirtti ja altis ihastuksille ja uutuudenviehätykselle kuin minäkin. Meidän on helppo ymmärtää toisiamme ja omituisuuksiamme. Niinpä elämmekin vapaassa avioliitossa, sillä inhoamme pettämistä ja valehtelua, mutta silti haluamme nauttia flirttailusta, pienistä ihastumista ja seksistä muidenkin kanssa silloin tällöin.

Tämä systeemihän ei sovi kaikille ihmisille enkä tiedä onko se ratkaisu sinullekaan sarah, mutta meidän kohdalla tämä on ihan loistoratkaisu.

 

[Onni]

Klassisia sitoutumiskammon oireita sinulla on . Jos on ongelma niin mikset hae apua?

 

[Jatta]

Aikoinani painin itse saman ongelman kanssa.
Rakastin poikaystävääni, mutta jostain ""kummasta"" syystä uudet ihmissuhteet kiehtoivat minua.
Kaikki kuitenkin selvisi kun poikaystäväni vaati parisuhdeterapiaa.
Selvisi, että suuri syy oli juuri sitoutumiskammo. Pelkäsin sitoutua monestakin syystä, mutta tässä tärkeimmät: Vanhempieni rakkaudeton suhde, Omat kolhut joita olin saanut jo teininä sekä kaverit joiden mielestä oli kivaa ""sählätä"".
Korostan että jokaisen on itse selvitettävä syyt, mutta oman rakkaan tuki auttaa huomattavasti. Ja muista -parisuhde on hieno asia ja sen eteen on taisteltava!

 

[nanna]

""Minulla taas tuntuu ihastuksen ja jonkun ajan seurustelun jälkeen tunteen laimenevan täysin ja toinen alkaa jopa ärsyttää tavoillaan.""

Voi jessus. Kävikö missään vaiheessa mielessä, että kyllästyminen ja toiseen ärsyyntyminen on täysin normaali vaihe parisuhdetta? Suurin piirtein kaikki käyvät sen läpi muodossa tai toisessa (ehkä laimeasti ja ohimenevästi, mutta silti) ja se on vain merkki siitä, että suhteen ensihuuma on mennyt ohi ja toisen alkaa nähdä muuta kuin ruusunpunaisten lasien läpi. Ei suhteen silti tarvitse siihen kaatua, vasta sen jälkeenhän se oikea rakkaus syntyy. Miten muuten kukaan selviäisi yhdessä paria vuotta kauemmin?

Jonkinlainen kansanvalistus parisuhteen normaaleista vaiheista olisi ilmeisesti paikallaan...