Kuvitteletteko oikeasti, että hoitajat pitävät lapsestasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "joxu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä teen työtä lasten ja perheiden kanssa ja todellakin tarkoitan, mitä sanon lapsista. Kaikissa lapsissa on jotain, mitä voi kehua. Suurimmasta osasta kohtaamistani lapsista tykkään aidosti paljon.
 
[QUOTE="näin on";29614843]Ei kiltti tarkoita näkymätöntä :)[/QUOTE]

Niinpä :) mä olen ainakin antanut todella väärän kuvan lapsestani, jos joku kuvittelee hänet näkymättömäksi, hajuttomaksi ja värittömäksi vai miten se meni. :D
 
En tiedä. Asia on joskus käynyt mielessä, mutta en osaa siihen vastata.
Lapseni ovat kilttejä ja tottelevaisia eivätkä hae huomiota koska eivät ole tottuneet olemaan suvun keskipisteenä, isovanhemmat kaukana ja minä ja mies tykätään myös olla rauhassa, lueskella ym, lapset tottuneet olemaan normaalisti ilman minä minä -kohtauksia.
Ilmeisesti tällaiset lapset menevät siinä sivussa ilman erityisiä pitämisiä? Jos keskustelun oikein ymmärsin.
 
Mina pidan kaikista viidesta hoitolapsestani. Toisen perheen lapsia voisins suorastaan sanoa rakastavani. Olen hoitanut heidan vanhintaan siita lahtien, kun han oli 6kk ja han on nyt 3v. Matkan aikana mukaan on tullut kaksi pienempaa sisarusta, joiden kanssa olen ollut paivasta yksi asti. Nuorin syntyi kotona ja minut pyydettiin katsomaan vauvaa heti, kun oli syntynyt. Han sai minun etunimen toiseksi nimekseen.

Taytyy myontaa kuitenkin, etta koko lastenhoitourani aikana ei ole minkaan muun perheen kanssa ollut yhta spesiaalia suhdetta, kuin taman kyseisen perheen kanssa.
 
En tiedä. Asia on joskus käynyt mielessä, mutta en osaa siihen vastata.
Lapseni ovat kilttejä ja tottelevaisia eivätkä hae huomiota koska eivät ole tottuneet olemaan suvun keskipisteenä, isovanhemmat kaukana ja minä ja mies tykätään myös olla rauhassa, lueskella ym, lapset tottuneet olemaan normaalisti ilman minä minä -kohtauksia.
Ilmeisesti tällaiset lapset menevät siinä sivussa ilman erityisiä pitämisiä? Jos keskustelun oikein ymmärsin.

Vähän ot taas, mutta musta kaikenlaiset lapset on mielenkiintoisia, koska... Miten tän nyt selittäisi. Mitä pienempi lapsi on, sitä selkeämmin hän on juuri sitä mitä on. Ne luonteen peruspiirteet korostuvat erityisen paljon, vähän samaan tapaan kuin todella vanhoilla ihmisillä. Meillä aikuisilla on niin paljon sellaista tapojen ja harjoitellun käytöksen kerrostumaa, että meillä ne erot on huomattavasti vähäisempiä ja tasaisempia verrattuna lapsiin. Joten ujon lapsen ujouskin on kiinnostavaa, koska se on niin vahvasti ominaista sille lapselle. Ja siksi kaikenlaisista lapsista voi pitää eivätkä he ole helposti ohitettavissa.
 
Mikä juttu tämä on että niin usein sanotaan että "en pidä lapsista sen kummemmin ja niin sen PITÄÄKIN olla". Voi luoja, mun mielestä olisi aivan ihanaa jos lapseni hoitaja oikeasti välittäisi lapsestani vaikka sitten äidilliseen rakkauteen asti! Ei se rakkaus ole keltään pois, eikä kenellekään liikaa!!! Rakkaus on toisen hyväksymistä ja arvostamista sellaisena kuin hän on - ja sitä minä lapsilleni toivon yli kaiken.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Mä en ole ajatellut yhtään pidetäänkö mun lapsestani vai ei. Oletan että ammattilainen osaa suhtautua asiallisesti vaikka henkilökemia ei ihan 100% toimisi, niin teen itsekin. Sit jos ei usko voivansa toimia ammattimaisesti niin kannattaa kysyä jos kollega voisi ottaa vastuulleen ko asiakkaan hoidon tai miettiä mahdollisesti alan vaihtoa.
Jep. Kasvatustyössä toki tarvitaan tunteet - en haluaisi omalle lapselleni hoitajaksi tai opettajaksi robottia - mutta ammattilainen ei rakenna työtään tunteiden varaan. Työssä ei ole sellaisia yksityiskohtia, jotka ovat seuraamusta siitä, että "pidän tuosta lapsesta".

Lohdullista tässä on asian toinen puoli: ammattitaitoinen ei anna senkään vaikuttaa työhönsä, ettei kaikista lapsista aina voi tykätä.
 
[QUOTE="elena";29614932]Mikä juttu tämä on että niin usein sanotaan että "en pidä lapsista sen kummemmin ja niin sen PITÄÄKIN olla". Voi luoja, mun mielestä olisi aivan ihanaa jos lapseni hoitaja oikeasti välittäisi lapsestani vaikka sitten äidilliseen rakkauteen asti! Ei se rakkaus ole keltään pois, eikä kenellekään liikaa!!! Rakkaus on toisen hyväksymistä ja arvostamista sellaisena kuin hän on - ja sitä minä lapsilleni toivon yli kaiken.[/QUOTE]
Oikein.

Sylvi Kekkosta siteerataan jotakuinkin sanoin "Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei mahdu kuin omat lapset". Ymmärrän ajatuksen.

Mutta todellista rakkautta ei synny lyhyessä ajassa. :|
 
Varmasti näkee. :) Mutta luoja säästäköön mut hoitajilta ja muilta ammattikasvattajilta, jotka ajattelevat lapsen haastavan käytöksen aina johtuvan jostain vakavasta laiminlyönnistä kotona.

Tätä näkee edelleen valitettavan paljon. Esim. dysfasia johtuu tämän porukan mielestä siitä, ettei lapsi ole saanut kielellisiä virikkeitä kotoa. Aikoinaanhan lapsen autismiakin pidettiin äidin syynä, puhuttiin jääkaappiäideistä. Samoin lapsen homoutta pidettiin kasvatuksesta johtuvana.
 
[QUOTE="elena";29614932]Mikä juttu tämä on että niin usein sanotaan että "en pidä lapsista sen kummemmin ja niin sen PITÄÄKIN olla". Voi luoja, mun mielestä olisi aivan ihanaa jos lapseni hoitaja oikeasti välittäisi lapsestani vaikka sitten äidilliseen rakkauteen asti! Ei se rakkaus ole keltään pois, eikä kenellekään liikaa!!! Rakkaus on toisen hyväksymistä ja arvostamista sellaisena kuin hän on - ja sitä minä lapsilleni toivon yli kaiken.[/QUOTE]

Mä hyväksyn ja arvostan lapsia yksilöinä, mutta ne rakasta heitä. Saatuani omat lapseni, en ole enää samanlaista tunnesidettä pystynyt luomaan hoitolapsiin, kuin ennen omiani. Toisaalta se on mielestäni ammatillisuutta, koska ne eivät ole minun lapsiani, vaan omien vanhempiensa lapsia. Lapset pitävät minusta ja olen hyvä lastentarhanopettaja, vaikken niitä lapsia rakastakaan.
 
Jaa, onpa kumma aloitus. Mä ainakin tykkään tosi paljon "mun lapsista".

Erityisesti tykkään usein niistä villeistä, monen mielestä hankalista lapsista, joiden kanssa saa vääntää. Ne on usein mun mielestä vaan niin hauskoja tyyppejä, vaikka joskus raivostuttaviakin. Juuri viimeksi tänään ilahduin oikeasti, kun mun yksi rasavilli-joka-asiasta-vänkääjä tuli lomalta :) Taisi sekin olla ilahtunut kun nähtiin.

Ei tätä työtä jaksa tehdä, jos ei tykkää lapsista.
 
Kyllä uskon, että hoitajat pitävät lapsistani. Erityisopettajana voin myös sanoa, että pidän oppilaistani sekä kiinnyn heihin. Haluan tehdä työtäni ammatillisuuden lisäksi myös sydämelläni ja persoonallisuudellani.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Uskon, että pitivät, vaikka jokaisessa lapsessa omanlaisiaan haasteita olikin. ( ja on yhä )
Mutta uskon, että oli myös hetkiä, jolloin he kokivat lapseni rasittavina ja ärsyttävinä.
Minusta se pitäminen ei ollut kuitenkaan ehkä se keskeisin asia, vaan se, että lapseni saivat hyvää ja ammattimaista hoitoa.
 
Hoitotyö on sellaista, että sitä tekee persoonallaan ja usein varmasti myös sydämellään ja tunteillaankin. Mutta ammattilisuuteen kuuluu mielestäni myös se, että osaa tavallaan sulkea sen oman minänsä pois.
 
  • Tykkää
Reactions: Namppis88
Tätä näkee edelleen valitettavan paljon. Esim. dysfasia johtuu tämän porukan mielestä siitä, ettei lapsi ole saanut kielellisiä virikkeitä kotoa. Aikoinaanhan lapsen autismiakin pidettiin äidin syynä, puhuttiin jääkaappiäideistä. Samoin lapsen homoutta pidettiin kasvatuksesta johtuvana.

Valitettavasti näin on...minä taas olen huomannut ihan käytännössä että esim. lapset jotka saaneet paljon huomiota, joiden kanssa vanhemmat touhuaa koko ajan jne. juuri hakevat sitä huomiota, koska ovat tottuneet sitä saamaan. Eikä heidän ole tarvinnut opetella leikkimään hiljaa itsekseen tai kavereiden kanssa. Lapsi joka on opetettu pienestä asti touhuamaan itsekseen esim. vanhempien tehdessä omia hommiaan, osaa sen taidon myöhemminkin ja keksii itse itselleen tekemistä. Kultainen keskitie olisi varmaan tässäkin paras.
Huomionhaku ei siis mielestäni kerro läheskään aina laiminlyönnistä. Se mihin itse kiinnitän huomiota on jos pieni lapsi ei vierasta. Se että jää ongelmitta paikkaan kuin paikkaan ja juoksee kaikkien syliin tuosta vaan, niin se ehkä kertoo enemmänkin mahdollisista ongelmista vanhempi-lapsi suhteessa. Tai jatkuva turvan hakeminen esim. hoitajilta tai vanhemmilta. Juuri tässä ehkä se ero, hakeeko turvaa vai hakeeko huomiota?
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
Mä olen pitänyt oikeasti hoitamistani lapsista päiväkodissa, sekä pääoson hoitamistani potilaista sairaaloissa.

Osa niistä on vieläkin mielessä välillä...:heart:. Näin yhdestä hoitamastani mummosta untakin viime yönä :D. Niin ihana oli. Samoin monet lapsista on usein mielessä, enkä ole yhtään lasta inhonnut. Se ihana lauri, ja syötävän suloinen pyry, ja...
 
No minä itse työskentelen lasten parissa ja todellakin tykkään paljon lapsista joide parissa työskentelen, lapsiin kiintyy enkä varmaan työskentelis edes lasten parissa jos en tykkäisi niin paljon lapsista. Enkä kyllä osaiskaan teeskennellä tykkääväni lapsista, kyllä ne ihan oikeasti ovat mielestäni ihania ja suloisia lapsukaisia... :)
 
Eivät tykkää kaikista lapsista.
Lapset ovat erillisiä persooniaan siinä missä aikuisetkin ja toisten kanssa kemiat kohtaa, toisten ei.

Kaikista kuitenkin puhutaan hyvää ja heitä kehutaan, vanhemmille sitä ylitsevuotavammin, mitä vähemmän oikeasti tykkää.
Tai tarkoitan ehkä niin, että ei-niin-tykätystä lapsesta on helppoa sanoa tarkkoja mietittyjä määreitä reipas ruokailussa/taitava ihmissuhteissa/rohkea mielipiteidensä kanssa/sanavalmis/hyvä piirtämään jne. kun taas oikeasti kivasta lapsesta ajattelee ensin, että se on ihana, sen kanssa on mukavaa, nauratti sen kertoma juttu jne. ja noita tarkempia ei oikein heti ensihätään osaa edes muodostaa. Vähän kun muutenkin ihmiset, joiden kanssa kemiat kolahtaa, ei sitä osaa sanoa, mikä siinä niin hienoa on, kaikki tietenkin.
 
En ole koskaan edes ajatellut asiaa.:O
Kavereiden kanssahan siellä leikitään. Kivat kaverit on pääasia.:)

Tosin meillä menivät isoina himppasesti olemaan hoidossa ja siitä eskariin.
Jos pienempänä olisivat menneet niin tärkeintä mulle olis ollut se että lapsista pidetään todella hyvää huolta.:heart: Muulla ei ole merkitystä.
 

Yhteistyössä