P
pariton
Vieras
Miten voin saada isäni kylään ilman naisystäväänsä? Minua rasittaa, kun tämä nainen määrää kaiken ja ""tietää"" jopa isäni ajatukset. Jos soitan isälleni lankapuhelimeen tai kännykkään, niin nainen vastaa. Jos en pyydä isääni puhelimeen, saan kuunnella iäisyyden naisen aivoituksia, eikä hän tajua, että haluasin puhua myös isäni kanssa. Sitten joudun keskeyttämään hänen puhetulvansa ja pyytämään isääni puhelimeen. Kun näin teen, hän ikään kuin loukkaantuu ja huutaa tylysti isälleni: ""puhelimeen"". Mikä estäisi häntä huutamasta kauniisti: ""tyttäresi x soittaa, tuletko puhelimeen?
Isäni ei ole koko seurustelunsa aikana koskaan tullut kylään ilman naista ja minusta olisi ihana, kun näin tapahtuisi edes joskus. He kulkevat kuin liimattuna joka paikkaan yhdessä. Miten voisin kutsua isäni kylään ilman naista ja ilman, että nainen suuttuu ja pitää kutsumistani kiusantekona?
Heidän yhteiskyläilynsä on yleensä sitä, että nainen sanoo, että isäni ei syö pitsaa (paitsi hänen laittamaansa) juuri silloin, kun tarjoan sitä. En olisi hänen mielestään saanut erota, koska lapseni oli eron hetkellä niin pieni. Tekemiseni tai tekemättäjättämiseni ovat aina väärin jne.
Isä myötäilee häntä ja puhuu vähän. Kun asuin aikoinani isäni kanssa kahden 19-22-vuotiaana, isäni oli loistava keskustelija ja elämän pohtija. Meillä oli ihania keskusteluja ja olimme hyvin monessa asiassa samalla aaltopituudella. Nyt 45-vuotiaana muistelen kaihoten aikaa, jolloin saatoin käydä näitä keskusteluja isäni kanssa. Epäilen, että tilaisuuksia em. keskusteluihin ei enää synny, vaan saan yhä kärsiä epämiellyttävistä parikyläilyistä.
Lähettäisin vaikka kirjeen, jos tietäisin, että isäni ei joutuisi lukemaan sitä naiselle. Kerran tein sen virheen, että kirjoitin isälleni kirjeen, jossa pohdin elämäni kuvioita ja sain ns. kylmän suihkun niskaani. Nainen väitti minun kirjeessä vinkuvan isältäni rahaa ""rivien välissä"", vaikka kerroin rehellisesti silloisesta työttömyyden kokemisestani enkä todellakaan hinkunut isäni vähiä rahoja.
Isäni ei ole koko seurustelunsa aikana koskaan tullut kylään ilman naista ja minusta olisi ihana, kun näin tapahtuisi edes joskus. He kulkevat kuin liimattuna joka paikkaan yhdessä. Miten voisin kutsua isäni kylään ilman naista ja ilman, että nainen suuttuu ja pitää kutsumistani kiusantekona?
Heidän yhteiskyläilynsä on yleensä sitä, että nainen sanoo, että isäni ei syö pitsaa (paitsi hänen laittamaansa) juuri silloin, kun tarjoan sitä. En olisi hänen mielestään saanut erota, koska lapseni oli eron hetkellä niin pieni. Tekemiseni tai tekemättäjättämiseni ovat aina väärin jne.
Isä myötäilee häntä ja puhuu vähän. Kun asuin aikoinani isäni kanssa kahden 19-22-vuotiaana, isäni oli loistava keskustelija ja elämän pohtija. Meillä oli ihania keskusteluja ja olimme hyvin monessa asiassa samalla aaltopituudella. Nyt 45-vuotiaana muistelen kaihoten aikaa, jolloin saatoin käydä näitä keskusteluja isäni kanssa. Epäilen, että tilaisuuksia em. keskusteluihin ei enää synny, vaan saan yhä kärsiä epämiellyttävistä parikyläilyistä.
Lähettäisin vaikka kirjeen, jos tietäisin, että isäni ei joutuisi lukemaan sitä naiselle. Kerran tein sen virheen, että kirjoitin isälleni kirjeen, jossa pohdin elämäni kuvioita ja sain ns. kylmän suihkun niskaani. Nainen väitti minun kirjeessä vinkuvan isältäni rahaa ""rivien välissä"", vaikka kerroin rehellisesti silloisesta työttömyyden kokemisestani enkä todellakaan hinkunut isäni vähiä rahoja.