Tämä aihe on palstalla usein käsittelyssä, mutta mielestäni ei koskaan liikaa. En voi ymmärtää vanhempia, jotka eivät katso lapsensa perään vieraillessaan toisten kotona! Siis eihän se voi olla kyläpaikan isäntäväen hommaa juosta vieraisilla olevan lapsen perässä, vanhemman/vanhempien katsellessa muualle ja kahvitellessa kaikessa rauhassa. Tästä sain taas esimerkin, kun tuttava 4-vuotiaansa kanssa oli kylässä. Vanhempi antoi lapsen mennä miten halusi, ja minä sitten sivusilmällä kahvipöydästä seurasin kauhulla mitä tapahtuu. Välillä oli pakko puuttua asiaan, vaikka oletin automatic tuon kuuluvan vanhemmalle. Ei näemmä kuulu.
4-vuotiaan ei kuulu mennä aukomaan kyläpaikassa kaappeja ja ottamaan niistä tavaroita, repiä petivaatteita, jahdata lemmikkieläimiä monista kielloista huolimatta, repiä aikakausilehtiä, repiä muistitaululta papereita... Yhden ainoan kerran vanhempi puuttui lapsen tekemisiin, ja silloinkin kun itse kauhuissani huokasin, että voi ei, ei, nyt varovasti sen kanssa (lapsella kädessä arvokas lasiesine, itse ottanut kaapista senkin ja juoksi se kädessä). Vanhemman reaktio tosin oli ottaa esine pois ja tuoda lapsi takaisin istumaan. Ei siis minkään näköistä selitystä, ei kieltoa, ei mitään. Eihän se muksu tuosta mitään opi, luulee vain osaksi leikkiä! Minua ainakin vanhempana hävettäisi, jos oma lapseni edes ehtisi kyläpaikassa tonkimaan kaappeja niin etten olisi huomannut, ja varmasti katsoisin, ettei tapahdu uudestaan.
Olisi kiva kuulla, mitä näiden vanhempien päässä liikkuu? Onko kyläilyt vapaahetkiä lastenvahtimisesta vai eikö todellakaan toisen kotia tarvitse kunnioittaa? Tekeekö samat lapset kotonaankin mitä tahtovat? Mainitsemani lapsi ainakin katsoi muutaman kerran minua todella hölmönä, kun kielsin jotain. Tottakai, kun ei ilmeisesti ole ollut tapana tulla rajoitetuksi. Melkoisia isänmaan toivoja noista sitten kasvaaa...
Jatkossa kurittomien lasten (tai no, ehkä pitäisi puhua kuria pitämättömien vanhempien) kohdalla aion ottaa toisen linjan. En vahdi lasta heidän puolestaan, vaan sanon suoraan, että katsotko lapsesi perään. Ja tarkennan tarvittaessa, että en toivo kaappien tonkimista jne. Ja jatkan sitä aina kun lapsi tekee jotain kiellettyä. Enkä nyt puhu mistään armeijakurista, kyllä meillä lapset saa olla lapsia, mutta paikkoja ei sotketa, tavaroita ei rikota jne. Minusta ihan perusjuttuja.
