R
"Raija"
Vieras
=) Mun mielestä tuo oli niin ihanasti ja oikein sanottu, että olen vielä ihminen, nainen, hengittävä olento. Monelta tuppaa unohtumaan tuo sen äitisuorituksen taakse, sitten ihmetellään kun on tyhjänpesän syndroomaa, curling lapsosia ym, ym. Ei se tee minusta huonompaa tai parempaa äitä, että olen myös ihminen, nainen =)
F
fdsg
Vieras
Nyt kun enimmäkseen on löytynyt jonkinlainen yhteisymmärrys siitä että on ihan ok harrastaa eikä se välttämättä ole pois perhe-elämästä ja lapsista niin valitettavasti on myös niitäkin perheitä joissa tilanne ei ole näin. Vaikka en itse henkilökohtaisesti yhtään tällaista tapausta tunnekaan niin en yhtään epäile etteikö jollain olisi niin että harrastukset menee lapsien ja perheen edelle ja lapset jäävät liian pienelle huomiolle. Kirjoittelu täällä ei tietysti näihin tapauksiin mitenkään auta enkä kyllä tiedä mikä auttaisi. Halusin vain huomioida ettei kaikilla ole asian niin hyvin kuin ehä useimmilla täällä.
A
alkuperäinen
Vieras
Jep, täällä kovasti väitetään että aina se on niin, että paljon harrastavat työssäkäyvät vanhemmat ei itse jää mistään paitsi eikä lapsikaan jää. Jännä. Miksi puhutaan niin paljon lasten lisääntyneestä yksinäisyydestä? Siitä, että perheillä on yhteistä aikaa liian vähän? Uskon kyllä että osa saa asiat järjestettyä niin että esim. yhteinen aika lapsen kanssa ei kärsi. Mutta todellakaan kaikki eivät ole sellaisia, eikä ne ihmiset edes tajua, että esim. lapsi haluaisi olla enemmän perheen kanssa eikä juosta hoidosta lapsiparkkiin jne.. ERITTÄIN harvalla on oikeasti mahdollisuus siihen että molemmat vanhemmat harrastaa ja juhlii runsaanlaisesti ilman että perhe siitä jotenkin kärsii. Ja puhun etenkin perheistä joissa on pieniä lapsia.
R
"Raija"
Vieras
Huomasiko kukaan muu sitä, että monet täällä yhdistää samaan nippuun harrastamisen ja juhlimisen/tapahtumissa käymisen (siis ilman lapsia)???
Itse kyllä käyn harrastuksessani ja lapset eivät siis joudu olemaan yksin tänä aikana (se isukki. ja kyllä, isukillakin on omia menoja), mutta minulla ei ole mitään tarvetta käydä juhlimassa (edes pikkujoulujuhlissa) tai tapahtumissa ilman lapsia. Joko juhlitaan lasten kanssa tai sitten ei ollenkaan =)
Itse kyllä käyn harrastuksessani ja lapset eivät siis joudu olemaan yksin tänä aikana (se isukki. ja kyllä, isukillakin on omia menoja), mutta minulla ei ole mitään tarvetta käydä juhlimassa (edes pikkujoulujuhlissa) tai tapahtumissa ilman lapsia. Joko juhlitaan lasten kanssa tai sitten ei ollenkaan =)
Okei, eli sun mielestäsi kotiäiti saa harrastaa, mut työäiti ei.
Meillä on lapset hoidossa ja mä käyn urheilemassa iltaisin/vkonloppuisin 3-4krt viikossa. Silloin lapset on isänsä kanssa TAI isovanhemmillaan, jos miehen kanssa käydään yhdessä. Mä en koe, että meidän lapset siitä kärsivät millään tavoin, enkä myöskään koe tästä minkäänlaista huonoa omatuntoa.
Meillä on lapset hoidossa ja mä käyn urheilemassa iltaisin/vkonloppuisin 3-4krt viikossa. Silloin lapset on isänsä kanssa TAI isovanhemmillaan, jos miehen kanssa käydään yhdessä. Mä en koe, että meidän lapset siitä kärsivät millään tavoin, enkä myöskään koe tästä minkäänlaista huonoa omatuntoa.
Ei tuon välttämättä tarvitse olla sama asia. Itse voin ihmetellä montaakin juttua jota en senhetkisellä tietoudellani ymmärrä ja mikä minusta kuulostaa oudolta, jopa paheksuttavaltakin. Mutta jos saan siihen selityksen niin voinkin ymmärtää jo paljon paremmin enkä koe mitään syytä paheksua tuollaista. Tai sitten voikin käydä niin että se selitys onkin luokkaa joka ei suinkaan lisää' ymmärrystäni vaan tuo ihmettely kääntyy jopa paheksunnaksi.
Mutta siis kaikkineen turvallisempi aloittaa avarakatseisemmin ihmettelyllä kun ruveta heti paheksumaan kaikkea mitä ei sillä hetkellä ymmärrä.
(tietty juu, ymmärrän että tuota ihmettely-termiä käytetään myös tilanteissa missä oikeasti suoraan paheksutaan eikä haluatkaan yrittää ymmärtää...)Ei tuon välttämättä tarvitse olla sama asia. Itse voin ihmetellä montaakin juttua jota en senhetkisellä tietoudellani ymmärrä ja mikä minusta kuulostaa oudolta, jopa paheksuttavaltakin. Mutta jos saan siihen selityksen niin voinkin ymmärtää jo paljon paremmin enkä koe mitään syytä paheksua tuollaista. Tai sitten voikin käydä niin että se selitys onkin luokkaa joka ei suinkaan lisää' ymmärrystäni vaan tuo ihmettely kääntyy jopa paheksunnaksi.
Mutta siis kaikkineen turvallisempi aloittaa avarakatseisemmin ihmettelyllä kun ruveta heti paheksumaan kaikkea mitä ei sillä hetkellä ymmärrä.
Minä olisin paljon vastaanottavaisempi asialle, jos puhuttaisiin heti siitä mitä tarkoitetaan
T
terve vaan jos tuttu oot
Vieras
En lukenut kuin aloitusviestin, mutta kommentoin silti. Mulla työkaverina 3 lapsen yh äiti. Lapsista pienin on tarhassa ja vanhin menee seiskalle. Tämä yh äiti tekee enimmäkseen yövuoroja, lapset siis keskenään kotonaan, ja jopa ylimääräisiä työvuoroja päivisin, koska tarvii rahaa. Vapaa-ajan hän käyttää sitten kuntoiluun ja sen sellaiseen. Kerran yksi lapsista soitti töihin ja kysyi äitiään kun ei tavoittanut kännykästä. Äiti oli sillä hetkellä ulkomailla... lapsi ei tiennyt sitä. On ne lapset kerran kuukaudessa isälläänkin viikonlopun, mutta äitinsä luona siis asuvat. Naapurin likan, joka omaa esikoistaan pari vuotta vanhempi, on pestannut hoitamaan lapsiaan poissaollessa. Mun mielestä aivan käsittämätöntä. Ja kaiken huippu on se, että itse kertonut että yrittivät miehensä kanssa pelastaa suhdettaan tekemällä kolmannen lapsen. Huh huh!
V
"vieras"
Vieras
Usein mietityttää nää vanhemmat, jotka on aina lennossa, että eikö ne ajattele että lapset kasvaa? En mä aio koti nurkissa loppu elämääni nyhjöttää, lähinnä olla nyt paikalla kun lapsi on pieni. Ohjelmiston voi järjestää niinkin, että harrastetaan vähemmän aikaa vieviä asioita ja määrällisesti vähän vähemmän kuin ennen lapsen syntymää.
Elämää on myös pikkulapsi vaiheen. Silloin voi sitten tehdä intensiivisemmin niitä omia juttuja. Mä voin joustaa, lapsi ei.
Elämää on myös pikkulapsi vaiheen. Silloin voi sitten tehdä intensiivisemmin niitä omia juttuja. Mä voin joustaa, lapsi ei.
Vastaan vain aloitusviestiin (eikä sivu 2 aukea ). En minäkään ymmärrä heitä jotka menevät ja lentävät koko ajan ja lapsi on hoidossa muualla tai kuntosalin lapsiparkissa kolme tuntia joka ilta.
Olen kotiäiti ja siis ap:n mielestä oikeutettu harrastamaan, mutta palatessani työhön, aion kyllä jatkaa. Jos käyn kaksi iltaa viikossa, kahden tunnin ajan jossain (tähän sisältyy matkakin) ja lapsi on pelkästään isänsä kanssa niin mitä sitten? Minulla on tietty se hyvä puoli tässä että pikkulapsiajan vietän kotona =)
). En minäkään ymmärrä heitä jotka menevät ja lentävät koko ajan ja lapsi on hoidossa muualla tai kuntosalin lapsiparkissa kolme tuntia joka ilta. Olen kotiäiti ja siis ap:n mielestä oikeutettu harrastamaan, mutta palatessani työhön, aion kyllä jatkaa. Jos käyn kaksi iltaa viikossa, kahden tunnin ajan jossain (tähän sisältyy matkakin) ja lapsi on pelkästään isänsä kanssa niin mitä sitten? Minulla on tietty se hyvä puoli tässä että pikkulapsiajan vietän kotona =)
J
just joo
Vieras
Ymmärrän sen, jos itselleen ottaa pari iltaa JOS perheessä on se toinenkin aikuinen. Itse olen kahden tarhaikäisen yh, jonka tukiverkko on kaukana. Lasten kanssa arkisin yhteistä aikaa on klo 17-20. Ei mulla ole varaa ottaa mitään MLL:n hoitajaa siihen, että pääsisin itse jumppaan, vaikka se kovasti tarpeen olisikin oman jaksamisen kannalta. Tulisi turhan kallis jumppa... Työnantajan järkkäämiin jumppiin taas en pysty jäämään työpäivän jälkeen, koska päiväkoti ehtii mennä jo kiinni siinä vaiheessa.
Käytännössä mun arki on sitä, että lapset on raahattava joka ikiseen paikkaan mukaan. Täysin omaa aikaa mulla on se 4 vrk/kk kun lapset ovat isällään. Asun paikkakunnalla, jossa ei ole hienoja saleja, jossa olisi mitään lapsiparkkitoimintaa tms.
Juu, kateellinen olen sellaisille äideille, joilla on mahdollisuus harrastaa. Mulla sitä ei ollut edes parisuhteen aikana, koska lasten isä ei mielestään pärjännyt kahden lapsen kanssa itsekseen sitä aikaa kun olisin ollut jumpassa tai missään muuallakaan. Kaikki miehet kun eivät ole niitä täydellisiä isiä, jotka haluavat viettää aikaa lastensa kanssa (valitettavasti).
Kyllä äitikin saa olla sen verran "itsekäs" että hoitaa itseään - jaksaa sitten ihan varmasti paremmin lastenkin kanssa.
Ehkä mäkin sitten joskus ;-)
Käytännössä mun arki on sitä, että lapset on raahattava joka ikiseen paikkaan mukaan. Täysin omaa aikaa mulla on se 4 vrk/kk kun lapset ovat isällään. Asun paikkakunnalla, jossa ei ole hienoja saleja, jossa olisi mitään lapsiparkkitoimintaa tms.
Juu, kateellinen olen sellaisille äideille, joilla on mahdollisuus harrastaa. Mulla sitä ei ollut edes parisuhteen aikana, koska lasten isä ei mielestään pärjännyt kahden lapsen kanssa itsekseen sitä aikaa kun olisin ollut jumpassa tai missään muuallakaan. Kaikki miehet kun eivät ole niitä täydellisiä isiä, jotka haluavat viettää aikaa lastensa kanssa (valitettavasti).
Kyllä äitikin saa olla sen verran "itsekäs" että hoitaa itseään - jaksaa sitten ihan varmasti paremmin lastenkin kanssa.
Ehkä mäkin sitten joskus ;-)
Ä
"äitix2"
Vieras
Kiitos samoin. meilläkin on isä, joka on silloin lasten kanssa. Ei kahta kysymystäkään, kun molemmat harrastaa. Vuoroilloin kotona ja viikonloppuisin illat vietetään aina yhdessä. aamutreenejäkin on olemassa esim viikonloppuna. Ei kauheesti häiritse meidän arkea harrastamiset ja lapsillekin jää tosi kivasti aikaa. Kyllä sekin vaikuttaa. ett miten aikansa järjestää. Vaikka olen äiti, olen myös nainen ja liikunta on intohimoni, jonka avulla jaksan tuhat kertaa paremmin...
Mun harrastukseen voi lapsetkin tulla ja jos eivät pääse niin saavat laatuaikaa isänsä kanssa. Isääkin ne lapset tarvitsevat myös. Ja mun harrastukseen kuuluu muutakin kuin vain treenit.
J
juustjuu
Vieras
Lässyti lässyti, jos yhtään niitä sun vajaita aivosolukasi käytät ymmärrät ehkä, tarkoitin, että mitä tällaisesta asiasta valittaa, kai tässä maailmassa on tähdellisempiäkin ongelmia kun mamman jumpat?
J
joopataas...
Vieras
Ihan kun jotkut ei tahallaan haluais ymmärtää...
En ite vois kuvitellakaan käyväni arki-iltaisin missään harrastuksissa. Lapsi on kokopäivähoidossa arkisin 8,5h/päivä ja minä käyn siis töissä. Muutenkin huono omatunto kun ei ole enempää aikaa lapselle, töissä on pakko käydä. Minä käyn lenkillä aina kun voin ja jossain jumpissakin viikonloppuisin. Mielelläni otan lapsen mukaan jos haluan ulkoilla arkisin. Nyt haluan viettää aikaa mahd.paljon lapseni kanssa. Omille harrastuksille tulee vielä aikaa, ei se 16vuotias enää halua äitin kanssa hengata iltaisin.
Tämä on niitä elämän valintakysymyksiä, ollako oman lapsen kanssa vai lähteäkö zumbaan...
En ite vois kuvitellakaan käyväni arki-iltaisin missään harrastuksissa. Lapsi on kokopäivähoidossa arkisin 8,5h/päivä ja minä käyn siis töissä. Muutenkin huono omatunto kun ei ole enempää aikaa lapselle, töissä on pakko käydä. Minä käyn lenkillä aina kun voin ja jossain jumpissakin viikonloppuisin. Mielelläni otan lapsen mukaan jos haluan ulkoilla arkisin. Nyt haluan viettää aikaa mahd.paljon lapseni kanssa. Omille harrastuksille tulee vielä aikaa, ei se 16vuotias enää halua äitin kanssa hengata iltaisin.
Tämä on niitä elämän valintakysymyksiä, ollako oman lapsen kanssa vai lähteäkö zumbaan...
M
"Miimi"
Vieras
Mä olen ihan hirveä äiti, kun harrastan (käyn jumpassa siis) kun lapset on päivähoidossa Yrittäjänä voi onneksi vähän järjestellä niin. Yhtä harrastusta aloitelin, mutta siinä olis kahdesti viikossa pitänyt käydä treenissä klo 17.30-19 ja viikonloppuisin pelit, niin ilmoitin ykskantaan että ei onnistu (muutenkin jo yhtenä iltana viikossa teen töitä). Lasten kanssa oleminen ja lasten harrastukset menee kyllä omien edelle.
Kaikenlaista voi harrastaa kotona ja sitten kun lapset nukkuu illalla, esim. zumbaakin voi vetää ihan olohuoneessa DVD:n avulla... Noita muualla tehtäviä harrastuksia harrastan sitten kun lapset on niin isoja että ne joko tulee mukaan, tai sitten ovat niin isoja että ovat yhtä aikaa jossakin omassa harrastuksessaan. Tämä aika kun lapset on pieniä, on kuitenkin niin häviävän lyhyt, että vaalin ennemin sitä.
Yrittäjänä voi onneksi vähän järjestellä niin. Yhtä harrastusta aloitelin, mutta siinä olis kahdesti viikossa pitänyt käydä treenissä klo 17.30-19 ja viikonloppuisin pelit, niin ilmoitin ykskantaan että ei onnistu (muutenkin jo yhtenä iltana viikossa teen töitä). Lasten kanssa oleminen ja lasten harrastukset menee kyllä omien edelle.Kaikenlaista voi harrastaa kotona ja sitten kun lapset nukkuu illalla, esim. zumbaakin voi vetää ihan olohuoneessa DVD:n avulla... Noita muualla tehtäviä harrastuksia harrastan sitten kun lapset on niin isoja että ne joko tulee mukaan, tai sitten ovat niin isoja että ovat yhtä aikaa jossakin omassa harrastuksessaan. Tämä aika kun lapset on pieniä, on kuitenkin niin häviävän lyhyt, että vaalin ennemin sitä.
Mä oon aika samoilla linjoilla kuin ap.
Illat on surkean lyhyitä ja viikonloput menee vauhdilla. Lapsen kanssa voi kyllä yhdessäkin harrastaa vanhempi-lapsijumppaa, käydä kävelyllä ja pyöräilyllä, luistelemassa ja yleisurheilukentällä, potkimassa jalkapalloa, ostaa kotiin vaikka kuntopyörä ja pyöräillä siinä lapsen leikkiessä ja jutellessa lähettyvillä.
Lapset voi ottaa mukaan kahvilaan tapaamaan kaveria, kauppaan, ulos haravoimaan ja kylään.
Mun mielestä nykyään jotkut perheet on ihan kokonaan vieroittuneita arjesta ja normaalista elämästä. Lapset on päivät päiväkodissa, illat harrastuksissa tai lapsiparkissa. Vanhemmat käy myös harrastuksissa, käydään lomamatkoilla paljon jne. Kauppakäynnit, pankkikäynnit jne "tylsät" jutut hoidetaan niin että toinen vanhempi nopeasti käy ilman lapsia.
Mun mielestä ihan normaali elämä on kaikille terveellistä ja sitä oppii kummasti elämään lasten kanssa niin, että saa liikunnantarpeensa ja seurantarpeensa tyydytettyä ihan lapsenkin kanssa....
Illat on surkean lyhyitä ja viikonloput menee vauhdilla. Lapsen kanssa voi kyllä yhdessäkin harrastaa vanhempi-lapsijumppaa, käydä kävelyllä ja pyöräilyllä, luistelemassa ja yleisurheilukentällä, potkimassa jalkapalloa, ostaa kotiin vaikka kuntopyörä ja pyöräillä siinä lapsen leikkiessä ja jutellessa lähettyvillä.
Lapset voi ottaa mukaan kahvilaan tapaamaan kaveria, kauppaan, ulos haravoimaan ja kylään.
Mun mielestä nykyään jotkut perheet on ihan kokonaan vieroittuneita arjesta ja normaalista elämästä. Lapset on päivät päiväkodissa, illat harrastuksissa tai lapsiparkissa. Vanhemmat käy myös harrastuksissa, käydään lomamatkoilla paljon jne. Kauppakäynnit, pankkikäynnit jne "tylsät" jutut hoidetaan niin että toinen vanhempi nopeasti käy ilman lapsia.
Mun mielestä ihan normaali elämä on kaikille terveellistä ja sitä oppii kummasti elämään lasten kanssa niin, että saa liikunnantarpeensa ja seurantarpeensa tyydytettyä ihan lapsenkin kanssa....
T
tyhymä
Vieras
No montako tuntia viikossa vähintään on oltava lapsen kanssa jotta siitä hyvä tulee? Tahdon mahdollisimman tarkan, perustellun vastauksen.
M
"mama"
Vieras
mies on enempi kotona viihtyvää sorttia. itse käyn kerran viikossa kuorossa ja pari-kolme kertaa urheilemassa. meis käy kerran viikossa urheilemassa. omat urheiluni ajottuvat sille ajalle kun yksi lapsista on urheilemassa, osin viikonloppuisin. lapset eivät ole meidän vanhempien harrastusten takia missään hoidossa vaan ovat jomman kumman kanssa. ja joka ilta ei harrasteta.
J
"juupajuu"
Vieras
En jaksanut lukea koko ketjua.
Minä olen henk.koht. ihan täynnä tätä normaaliarkea. Minua vituttaa jo valmiiksi tieto että se olen taas MINÄ joka hakee lapsen tarhasta, se olen MInä joka kuuntelee koululaisen narinat kun tulen töistä kotiin, se olen MINÄ joka tekee ruoan, se olen MINÄ joka laittaa iltapalan ajoissa pöytään ja jos en laita ei mies sitä osaa ajoissa laittaa.
Kaipa miestäkin ärsyttää olla AINA se joka hoputtaa esikoisen kouluun ja vie kuopuksen tarhaan. Kiltti se on. Mutta vähän putkiaivo, kun ei oma-aloitteisesti arkena/viikonloppuna tee normiarkihommia. Jos en ole paikalla homaa sujuu kuin tanssi.
Pitänee palauttaa ukkokulta maanpinnalle piakkoin... ;-D
Minä olen henk.koht. ihan täynnä tätä normaaliarkea. Minua vituttaa jo valmiiksi tieto että se olen taas MINÄ joka hakee lapsen tarhasta, se olen MInä joka kuuntelee koululaisen narinat kun tulen töistä kotiin, se olen MINÄ joka tekee ruoan, se olen MINÄ joka laittaa iltapalan ajoissa pöytään ja jos en laita ei mies sitä osaa ajoissa laittaa.
Kaipa miestäkin ärsyttää olla AINA se joka hoputtaa esikoisen kouluun ja vie kuopuksen tarhaan. Kiltti se on. Mutta vähän putkiaivo, kun ei oma-aloitteisesti arkena/viikonloppuna tee normiarkihommia. Jos en ole paikalla homaa sujuu kuin tanssi.
Pitänee palauttaa ukkokulta maanpinnalle piakkoin... ;-D
[QUOTE="Silja";22487556]Voivoi jotkut haluaa pitää huolta kunnostaa
[/QUOTE]
Sen voi tehdä kotonakin ja lapsen kanssa yhdessä
[/QUOTE]Sen voi tehdä kotonakin ja lapsen kanssa yhdessä
En mä näe mitään pahaa siinä, jos äiti käy jumpassa samaan aikaan kun lapsella on lapsen oma jumppa, tai kun isä on lasten kanssa kotona, tai jos lapset jo nukkuu silloin.
Jos äiti ei näe lapsiaan kuin tunnin päivässä hereillä, niin se on tosi surullista minusta.
Jos äiti ei näe lapsiaan kuin tunnin päivässä hereillä, niin se on tosi surullista minusta.
L
"lissu"
Vieras
Mä käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa tunnin kerrallaan, lisäksi kahtena iltana kuorossa, mies harrastaa saman verran. Miten se on sinulta tai lapsiltamme pois?
V
"vieras"
Vieras
Enpä ymmärrä minäkään. Haen lapsen neljän jälkeen hoidosta, sitten mennään kotiin. Sen jälkeen kokataan ja syödään. Lapsi käy nukkumaan kahdeksan tienoilla, iltatoimet aloitetaan siis jo ennen puoli kahdeksaa. Itse menen petiin puoli kymmenen-kymmenen tienoilla ja olen silti aamuisin väsynyt. Ns. laatuaikaa lapsen kanssa (siis sitä, että voin aidosti lapseen keskittyä tekemättä kotitöitä tms.) on aika vähän. Sitä en halua yhtenäkään iltana uhrata johonkin muuhun. Lapsen mentyä nukkumaan on minulle ihan liian myöhä lähteä jumppaamaan tai minnekään muualle, koska tarvitse paljon unta. Minulla on myös säännöllisen epäsäännöllisesti ilta- ja ylitöitä, joten joinakin päivinä tulen kotiin vasta kuuden jälkeen... Minusta viikonloput eivät ole tarpeeksi siihen, että on lapsen kanssa. Onneksi kohta jään äitiyslomalle, saa esikoinen enemmän huomiota ennen pikkusisaruksen syntymää.
