A
M
Meillä
Vieras
aikoinaan kävi kaikki töissä, sekä ukko että akka ja penska. Akka teki kotityöt eli minä ja en minä edes huomannut, että minä ne tein.
Seksissä ei ollut valittamista puolin ei toisin. Katsokaas jos hynttyyt laitetaan yhteen, joutuu tekemään kompromissejä.
No, sitä liittoa kesti yli 20 vuotta reilusti ja ystävinä erottiin niinkuin nykyään hienosti sanotaan. Kasvettiin erilleen, on toinen nykysanonta.
Täydellä palolla niitä töitä tehdään edelleekin me kaikki kolme kukin tahollaan ja kukaan ei valita elämänsä kurjuutta.
On tainnut maailma muuttua. En todella osaa sanoa mikä mättää nykyisissä liitoissa. Koittakaa löytää sisäinen rauha itsellenne, rakastakaa läheisiänne. Ketä muita Te rakastaisitte?
Seksissä ei ollut valittamista puolin ei toisin. Katsokaas jos hynttyyt laitetaan yhteen, joutuu tekemään kompromissejä.
No, sitä liittoa kesti yli 20 vuotta reilusti ja ystävinä erottiin niinkuin nykyään hienosti sanotaan. Kasvettiin erilleen, on toinen nykysanonta.
Täydellä palolla niitä töitä tehdään edelleekin me kaikki kolme kukin tahollaan ja kukaan ei valita elämänsä kurjuutta.
On tainnut maailma muuttua. En todella osaa sanoa mikä mättää nykyisissä liitoissa. Koittakaa löytää sisäinen rauha itsellenne, rakastakaa läheisiänne. Ketä muita Te rakastaisitte?
H
hevostyttö
Vieras
Edellinen kirjoitti, että mikä nykyisin vikana, kun ei rakasteta ja tehdä kompromisseja...
Miksi minä vaadin miestäni osallistumaan kotitöihin? Siksi kun hänellä ei ole niitä perinteisiä miesten hommiakaan. Hän siis istui telkkaria tai tietsikkaa katsomassa kun minä tein kotitöitä. Ei kelpaa minulle! 17 vuotta ollaan tapeltu asiasta. Lapset kärjistivät tilanteen. Lopulta olin siinä tilassa, että ilmoitin haluavani eron. En nähnyt miehessä mitään lisäarvoa, seksin ja lasten tarhaan viennin lisäksi.
Puhuimme erosta vuoden päivät ja samalla sorruin pettämään miestäni. Hain tunnetta elämääni muualta. Eihän se todellista ole, mutta riittää hyvin toistaiseksi. Mieheni on nyt muuttanut vihdoin tapojaan, mutta pelkään että liian myöhään. Vaiketa nämä ihmissuhdeasiat...
Miksi minä vaadin miestäni osallistumaan kotitöihin? Siksi kun hänellä ei ole niitä perinteisiä miesten hommiakaan. Hän siis istui telkkaria tai tietsikkaa katsomassa kun minä tein kotitöitä. Ei kelpaa minulle! 17 vuotta ollaan tapeltu asiasta. Lapset kärjistivät tilanteen. Lopulta olin siinä tilassa, että ilmoitin haluavani eron. En nähnyt miehessä mitään lisäarvoa, seksin ja lasten tarhaan viennin lisäksi.
Puhuimme erosta vuoden päivät ja samalla sorruin pettämään miestäni. Hain tunnetta elämääni muualta. Eihän se todellista ole, mutta riittää hyvin toistaiseksi. Mieheni on nyt muuttanut vihdoin tapojaan, mutta pelkään että liian myöhään. Vaiketa nämä ihmissuhdeasiat...
M
Meillä:lle
Vieras
O
Orvokki
Vieras
L
Liian vanha
Vieras
Eihän se helppoa ole neuvoa muita kun itsekkään ei aina hallitse elämäänsä.
Siksi en halua kritisoida ketään tyyliin...luuseri...jonain aamuna itse herää samaan oloon?
Mukava lukea toisten mielipiteitä.Huomaa eron kokeneen tai noviisin kirjoitustyylissä
Siksi en halua kritisoida ketään tyyliin...luuseri...jonain aamuna itse herää samaan oloon?
Mukava lukea toisten mielipiteitä.Huomaa eron kokeneen tai noviisin kirjoitustyylissä
H
helli
Vieras
Hevostytölly; meillä on mieheni kanssa vuosia myös n.15 v ja ajattelen että vaikka miehini muuttuisi, Riittäisikö se enää. jos elämästään on taistellut sukkien pyykkien jne kanssa. Riittääkö se enää että mies viikkaa pyykin? tuskin.
tuossa joku kirjoitti että ei enää ole perinteisiä miesten töitä tarjolla, mutta kun niitä on! ainakin meillä; Rappusten puhdistus, polkupyöteien, autojen kunnossa pito ja puhtaus pensaiden leikkaus, nurmikon ajo, lumen lunonti jne... ja kuka ne tekee, minä, Nainen!
Eli lyhyesti olen töissä noin9h/pv kaks vapaa. siivoan pesen pyykin, pesen auton, teen auton huoltotyöt, hoidan puutarhan. Mihin sitä miestä enää kaipaa.
tuossa joku kirjoitti että ei enää ole perinteisiä miesten töitä tarjolla, mutta kun niitä on! ainakin meillä; Rappusten puhdistus, polkupyöteien, autojen kunnossa pito ja puhtaus pensaiden leikkaus, nurmikon ajo, lumen lunonti jne... ja kuka ne tekee, minä, Nainen!
Eli lyhyesti olen töissä noin9h/pv kaks vapaa. siivoan pesen pyykin, pesen auton, teen auton huoltotyöt, hoidan puutarhan. Mihin sitä miestä enää kaipaa.
H
hohhoijaa
Vieras
jep.meillä aikas tuore avioliitto, johon on mahtunut valehtelua, pelaamista(monta sataa hujauksessa), pahoja sanoja ja sättimistä...mies ihmettelee kun seksi ei huvita eikä luottamus-turvallisuus pelaa...hänen mielestään pitäis jo olla kaikki kunnossa kun on pari viikkoa ottanut osaa tiskaukseen ja kotihommiin eikä vetäytynyt van sängyn pohjalle pelaamaan tai nukkumaan..
onko se niin että miehiä pitää kiitellä ja kumarrella kun osallistuvat yhteisiin kotihommiin?
no tiedänhän ettei niin välttämättä ole ja toivoisin sydämeni pohjukasta ettei meilläkään niin olisi...mies ei vaan ymmärrä että pahat sanat ja teot ovat satuttaneet, eikä silloin paljon kiinnosta hempeillä...tai meninhän tuossa aamulla viereen mutta pelkkä oleminen ei riittänyt kun olis pitäny tarjolla olla jotain järkevämpää ja enemmän...
ihmettelee mihin on vaimosta kadonnut ilo ja nauru...
vitun mäkättäjä-akaksi nimittelee kun huomautan että kahvikupin vois pestä myös ulkopuolelta...hänen mielestään ei tarvii...
hänen mielestään riitatilanteessa voi ja saa sanoa mitä tahansa, toisen pitää vaan ymmärtää ja unohtaa...(alkoholistiperheen peruja ymmärrän) välillä taas sanoo ettei niin saa tehdä ja katuu...pitäis miehen jo päättää mitä itse uskoo
kai tästä pitäis osata luopua ja luovuttaa...
onko se niin että miehiä pitää kiitellä ja kumarrella kun osallistuvat yhteisiin kotihommiin?
no tiedänhän ettei niin välttämättä ole ja toivoisin sydämeni pohjukasta ettei meilläkään niin olisi...mies ei vaan ymmärrä että pahat sanat ja teot ovat satuttaneet, eikä silloin paljon kiinnosta hempeillä...tai meninhän tuossa aamulla viereen mutta pelkkä oleminen ei riittänyt kun olis pitäny tarjolla olla jotain järkevämpää ja enemmän...
ihmettelee mihin on vaimosta kadonnut ilo ja nauru...
vitun mäkättäjä-akaksi nimittelee kun huomautan että kahvikupin vois pestä myös ulkopuolelta...hänen mielestään ei tarvii...
hänen mielestään riitatilanteessa voi ja saa sanoa mitä tahansa, toisen pitää vaan ymmärtää ja unohtaa...(alkoholistiperheen peruja ymmärrän) välillä taas sanoo ettei niin saa tehdä ja katuu...pitäis miehen jo päättää mitä itse uskoo
kai tästä pitäis osata luopua ja luovuttaa...
U
urho
Vieras
K
Kari
Vieras
Stoppia tuolle räänroiskuttamiselle...Jos te olette aikanaan valinneet rinnallenne miehen,joka ei tee muuta kuin makaa,syö ja pieree,niin se ei jumalaut tarkoita sitä,että kaikki niin tekisivät...Voi saat...etten paremmin sano!
N
no niin
Vieras
S
Sas muuta
Vieras
M
mies
Vieras
""No niin"" sanoit hyvin; suomalaisen miehen fiksuus testataan moottoritiellä, missä on mahdollisuus ohittaa.
Viekääpä seurustelukumppani ensimmäiseksi moottoritielle ajamaan, niin tiedätte minkälaisen ihmisen kanssa olette tekemisissä.
Viekääpä seurustelukumppani ensimmäiseksi moottoritielle ajamaan, niin tiedätte minkälaisen ihmisen kanssa olette tekemisissä.
M
Meillä
Vieras
Meillä:lle!
Oli se ukko mistään kotoisin. Jokseenkin raitis, ei riidelty edes erotilanteessa. Kun sopimus erosta tehtiin, asuin vielä puolivuotta yhdessä.
Yhdessä on vieläkin tehty muuttoja ja muutakin, jos minulta kysyt niin ei olis tarvinnut minkään erikoisen syyn takia erota.
Se vain tuntui kun vanhenee ja tosiaan työkuviot ja paikkakunnat muuttuivat, että nyt lähdetään omiin nurkkiin.
Näitä vanhanajan liittoja nyt 60 vuotiaat purkavat. Aikakauslehdistä noita saa lukea ja ystäväpiiristä myös kuulee. Tässä on suurin pointti se, että lapset kasvatetaan ensin ja sitten aletaan vaatimaan minulle kaikki ja heti.
Oli se ukko mistään kotoisin. Jokseenkin raitis, ei riidelty edes erotilanteessa. Kun sopimus erosta tehtiin, asuin vielä puolivuotta yhdessä.
Yhdessä on vieläkin tehty muuttoja ja muutakin, jos minulta kysyt niin ei olis tarvinnut minkään erikoisen syyn takia erota.
Se vain tuntui kun vanhenee ja tosiaan työkuviot ja paikkakunnat muuttuivat, että nyt lähdetään omiin nurkkiin.
Näitä vanhanajan liittoja nyt 60 vuotiaat purkavat. Aikakauslehdistä noita saa lukea ja ystäväpiiristä myös kuulee. Tässä on suurin pointti se, että lapset kasvatetaan ensin ja sitten aletaan vaatimaan minulle kaikki ja heti.
M
mies
Vieras
Hevostyttö ilmaisi asian hyvin; vaikka mies osallistuisikin kotitöihin, niin silti liitto on mennyttä.
Kuinka paljon taustalla on tyytymättömyyttä, joka onkin halua irtaantua puolisosta? Kotityöt ovat vain osasyy.
Kuinka paljon taustalla on tyytymättömyyttä, joka onkin halua irtaantua puolisosta? Kotityöt ovat vain osasyy.
N
Nainen46v
Vieras
H
HELLI
Vieras
NIMIM.mies
Kyse onkin siitä, että jos on ylitetty jokin tietty raja, naisella tullut se valtava pettymys, että tätäkö se elämä on; minä pyykkään, siivoon huolehdin lähes kaikesta, Kun silloin nuoruuden huumassa odotukset oli, että tehdään yhdessä. Sinä ja Minä.
Mutta tavallaan siinä on vain yksi Lapsi lisää, joka on ylikasvanut pentu.
Omat lapseni lähtevät maailmalle kun tulevat täysikasvuiseksi, en halua heistä isänsä kaltaisia avuttomuuksia.
Oma virheeni oli ottaa mies äitinsä helmoista omiin helmoihin.
Kukaan ei silloin varoittanut.
Kyse onkin siitä, että jos on ylitetty jokin tietty raja, naisella tullut se valtava pettymys, että tätäkö se elämä on; minä pyykkään, siivoon huolehdin lähes kaikesta, Kun silloin nuoruuden huumassa odotukset oli, että tehdään yhdessä. Sinä ja Minä.
Mutta tavallaan siinä on vain yksi Lapsi lisää, joka on ylikasvanut pentu.
Omat lapseni lähtevät maailmalle kun tulevat täysikasvuiseksi, en halua heistä isänsä kaltaisia avuttomuuksia.
Oma virheeni oli ottaa mies äitinsä helmoista omiin helmoihin.
Kukaan ei silloin varoittanut.
O
Orvokki
Vieras
En voi ymmärtää, että jaksatte tapella kotitöistä, meillä tekee se joka ehtii ja mies tekee ruokaa, pesee pyykkiä ja imuroi (harvemmin), minä siivoan useimmiten, mutta mies kyllä auttaa siinäkin. Mutta mies hoitaa kahden auton huollot, lumityöt,talon korjaushommat ynm perinteiset miestentyöt. Lapset kun oli pieniä, ne hoidettiin yhdessä!
S
Sinipiika
Vieras
Ai että miten jaksatte tapella kotitöistä. Kysymys ei ole siitä, vaan siitä, että ei jaksaisi yksin tehdä kaikkea. Tai itseasiassa siitä, että on hyvin vaikea ymmärtää, miksi kodin työt olisivat vain yhden osapuolen velvollisuus.
H
Hannele
Vieras
Luin mielenkiinnolla tämän ketjun ja ymmärrän kyllä kaikkia teitä kotitöihin väsyneitä ja kyllästyneitä vaimoja. Mulle tuli kyllä väistämättä sellainen olo kaikki nuo viestit luettuani, että noista teidän parisuhteista puuttuu aito rakkaus, välittäminen ja molemminpuolinen kunnioittaminen. Jos ne puuttuvat, ei mikään muukaan suju. Haluan kertoa - en leuhkiakseni - vaan tuodakseni julki, että asiat voivat olla ihan hyvin ja onnellisesti, VAIKKA perheessä se olisikin nainen, joka niistä kotitöistä ja lapsenhoidosta pääasiassa vastaa.
Olen nelikymppinen, mieheni mua viisi vuotta vanhempi. Meillä on yksi murrosikäinen reipas poika. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 23 vuotta, mutta emme ole koskaan menneet naimisiin. Olemme edelleen onnellisia yhdessä, rakastamme toisiamme ja elämämme on todella hyvällä mallilla. Asumme velattomassa omakotitalossa isohkon kaupungin esikaupunkialueella, perheellämme on myös kesämökki ja kaksi autoa. Kotimme on sisustettu kauniisti, se on meidän molempien ""harrastus"", meille on tärkeää, että kotimme on omanlaisemme ja viihdymme siellä. Emme ole rikkaita, emmekä ole saaneet mitään ilmaiseksi (esim. perintöjä), vaan kaikki omaisuus on hankittu omin avuin ja sitkeästi säästäen. Emme ole myöskään mitään huippupalkkaisia ihmisiä, vaan aivan tavallisia keskitason palkansaajia. Olemme olleet onneksi aina terveitä ja molemmilla on ollut aina vakituinen työpaikka.
Kotityöt on jaettu siten, että minä teen kaikki ns. kotitaloustyöt eli hoidan aina ruokaostokset, teen ruuan joka päivä, siivoan kodin (myös ikkunoiden ja mattojen pesut), pesen ja silitän pyykit, laitan puhtaat vaatteet ja muut tekstiilit kaappeihin, huollan vaatteet, vaihdan petivaatteet, petaan joka aamu meidän vuoteemme (poika petaa omansa), teen itselleni ja miehelleni joka arkiaamu eväät töihin mukaanotettavaksi, valmistan aamiaisen, hoidan kissan ruokinnan, hiekka-astian ja ulkoiluttamisen. Huolehdin luonnollisesti myös siitä, että kausivaatteet ja - jalkineet laitetaan pois ja otetaan taas tarpeen tullen käyttöön. Olen aina mukana vaateostoksilla, kun poikamme tai mieheni tarvitsee uusia vaatteita, mieheni ei käy yksin koskaan edes vaateostoksilla, vaikka ulkonäöstään huolehtiikin. Hänestä vain on mukavaa, että minä olen mukana ostoksilla ja onhan se vaivattomampaa hänellekin.
Kotini pidän siistinä hyvällä järjestelykyvylläni ja säännöllisellä viikkosiivouksella, en todellakaan ole mikään himosiivooja, mutta ei meillä silti sekaista tai likaista ole. Kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, enkä kerää turhaa romua nurkkiin.
Haluan, että lapselleni jää mukavia muistoja lapsuudenkodistaan ja niinpä minä koristelen aina kodin niin joulu, kesä-, - kuin pääsiäisasuunkin kauniilla kukkaistutuksilla, pöytäliinoilla, verhoilla, koristeilla yms. ja kyllähän ne piristävät itseänikin ja miehenikin tykkää, kun näen vähän vaivaa perheen viihtymisen vuoksi.
Joululahjojen hankinta on täysin minun heiniä, siihen mieheni osallistuu vain antamalla oman osuutensa rahaa ostoksiin. Sama juttu niin meidän molempien sukulaisten ja kummilasten lahjojen hankintojen kanssa - minun heiniä nekin. Luonnollisesti minä muistan myös kaikki merkkipäivät, miehelläni ei ole hajuakaan niistä. Ostan kortit ja postitan ne ajoissa.
Silloin kun lapsi oli pieni, minä vein ja hain hänet hoidosta lähes aina. Samoin minä osallistuin niin päiväkodissa, kuin koulussakin kaikkiin vanhempainiltoihin ja vanhempainyhdistyksen toimintaan aktiivisesti. Myös lapsen kuljetukset harrastuksiin ovat olleet pääasiassa minun kontollani. Myönnän senkin, että minä olen leikkinyt lapsen kanssa aikanaan paljon enemmän, kuin mieheni, mutta hän on ollut kyllä muuten aina läsnä lapsen elämässä ja on opettanut mm. urheilulajeja, opettanut kalastamaan, veneilemään, pyöräilemään sekä ns. miesten hommia ja ennenkaikkea keskustellut pojan kanssa paljon, ollut turvallinen ja hyvä isä, johon poika on aina voinut luottaa ja turvautua.
Alkoholia meillä käytetään tuskin yhtään (emme ole mitään uskovaisia, viina ei vaan maistu oikein kummallekaan), emmekä kumpikaan myös tupakoi.
Meillä ei ole ollut koskaan mitään kalliita harrastuksia (kodin sisustamista lukuunottamatta, jos se nyt mikään harrastus on), meidän harrastukset ovat useinmiten täysin ilmaisia. Olemme molemmat taitavia tekemään itse ja turvaudumme todella harvoin ulkopuolisiin palveluihin. Iloitsemme itse tekemisestä, onnistumisesta ja kauniista kädenjäljestä.
Nyt tietysti ajattelette siellä, että ei voi olla totta - toi akka joko valehtelee ja provosoi tai sitten se on ihan dille. Totta kuitenkin joka ainoa sana, enkä mä ole mitenkään pimeä tai outo, eikä miehenikään.
Sitten kysytte tietysti, että mitä se mies sitten tekee, jos mä teen kerran mukisematta ""kaiken"". No hän tekee hyvinkin paljon. Hän huolehtii pääasiassa pihatöistä, niitä riittää isolla tontilla kesät talvet. Tietysti minäkin hoidan kukkamaita ja leikkaan joskus esim. pensasaitoja ja nurmikkoa, mutta pääasiassa mies hoitaa ne. Lumitöitä en myöskään tee. Mies huolehtii autoistamme, vie ne katsastukseen ja huoltoon ja pesee toisinaan minunkin autoni (pesen sen yleensä itse tai vien pesuun). Hän korjaa fillarit, hoitaa ruohonleikkurien huollot (mökillä toinen kone) sekä kaikkien muiden työkoneiden ja työkalujen huollot. Hän remontoi jatkuvasti jotakin paikkaa, joko kotona tai mökillä. Mökillä on usein puusavottaa, klapien tekoa, laiturin korjaamista, veneiden rassaamista yms. Talvella hän hoitaa joka päivä takan lämmittämisen, minä en siihen puutu, istun vaan räiskyvän tulen ääressä hänen kainalossaan.
Kyllä hän siellä sohvallakin makaa ja katsoo lätkää tai fudista, mutta ei se minua rassaa, koska tiedän hänen ""ansainneen"" sen, kuin myös pienet päivänokoset fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen. Minun työni on fyysisesti kevyttä ja en tarvitse muutenkaan niin paljon unta, kuin hän, joten en minä hänen lepotaukojaan kadehti. Päinvastoin, pirteänä ja levänneenä hän on aina hyväntuulinen ja reipas, iloinen oma itsensä, ja saisinhan minäkin levätä, jos haluaisin.
Ei kotityöt niin paljon loppujen lopuksi vie aikaa, kun ne tekee järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Kaupassakaan ei tarvitse tämmöisen kolmihenkisen perheen käydä kuin kaksi kertaa viikossa, kun suunnittelee etukäteen, mitä ostaa ja hyödyntää pakastinta. Minä en kuluta suotta aikaani kaikenmaailman ostosparatiiseissa, kuten niin monet tämän päivän ihmiset - haen nautintoni aivan muualta. Ostan ostokset mahdollisimman nopeasti ja sitten pois ja äkkiä. Siinä säästyy uskomattoman paljon aikaa, kun ei ravaa joka päivä kaupoissa ja rahaakin säästyy, kun ei tule tehtyä herätysostoksia.
Entäs sitten tämä romanttisempi puoli? Rakkautta ja hellyyttä riittää silläkin saralla. Kuljemme edelleen iltakävelyllä käsi kädessä ja mieheni kohtelee mua muutenkin kuin prinsessaa. Molemmat pidämme huolta ulkonäöstämme, haluan olla nätti ja haluttava hänen silmissään, en kulje tukka hapsottaen vanhoissa verkkareissa edes kotona. En minä missään missiin mitoissa ole, en ole koskaan ollutkaan, mutta mieheni mielestä olen silti seksikäs ja ihana. Mieheni kehuu esim. kauniita alusvaatteitani ja ai että, että mulle tulee hyvä mieli. Toki minäkin kehun häntä aina tarpeen tullen.
Seksissä olemme molemmat avarakatseisia ja innostuneita yhä edelleen, kokeilemme mielellämme uusia asioista ja esim. seksilelut ja - asut ovat olleet osa seksielämäämme jo kauan aikaa.
Turha edes mainita, ettei meillä edes riidellä, mutta niin se vaan on. Olemme niin samankaltaisia, useinmiten samaa mieltä asioista, ettei ole mitään syytä riidellä. Lapsen asioista päätämme aina yhdessä ja lapsi rakastaa ja kunnioittaa meitä molempia tasapuolisesti.
Kaikkien velvollisuuksien jälkeen molemmille riittää aivan hyvin aikaa myös ystäville ja harrastuksille, joten ei tässä riistetä kumpaankaan. Molemmat ovat tyytyväisiä rooliinsa ja työmääräänsä, tuskin edes haluaisin ""minun"" keittiööni miestä sotkemaan. Nauttikoon hän minun tekemistäni herkuista ja minä otan sitten suukon sen jälkeen tai kevyen taputuksen pepulleni....
Näin siis meillä - ei se parisuhteen onni siinä piile, kuka tekee mitä, vaan siinä, että rakastaa ja arvostaa toista ja toisen tekemistä. Silloin kun toista rakastaa, ei laske tekemiään ""palveluksia"", vaan haluaa tehdä toiselle mahdollisimman mukavan elämän puolin ja tosin, näin se vaan on. Voihan se olla, ettei tämä meidän parisuhde kestä koko elämää, aina voi tapahtua kaikkea, mutta nyt on hyvä näin, surraan sitä tulevaa sitten, jos jotakin surtavaa joskus on.
Olen nelikymppinen, mieheni mua viisi vuotta vanhempi. Meillä on yksi murrosikäinen reipas poika. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 23 vuotta, mutta emme ole koskaan menneet naimisiin. Olemme edelleen onnellisia yhdessä, rakastamme toisiamme ja elämämme on todella hyvällä mallilla. Asumme velattomassa omakotitalossa isohkon kaupungin esikaupunkialueella, perheellämme on myös kesämökki ja kaksi autoa. Kotimme on sisustettu kauniisti, se on meidän molempien ""harrastus"", meille on tärkeää, että kotimme on omanlaisemme ja viihdymme siellä. Emme ole rikkaita, emmekä ole saaneet mitään ilmaiseksi (esim. perintöjä), vaan kaikki omaisuus on hankittu omin avuin ja sitkeästi säästäen. Emme ole myöskään mitään huippupalkkaisia ihmisiä, vaan aivan tavallisia keskitason palkansaajia. Olemme olleet onneksi aina terveitä ja molemmilla on ollut aina vakituinen työpaikka.
Kotityöt on jaettu siten, että minä teen kaikki ns. kotitaloustyöt eli hoidan aina ruokaostokset, teen ruuan joka päivä, siivoan kodin (myös ikkunoiden ja mattojen pesut), pesen ja silitän pyykit, laitan puhtaat vaatteet ja muut tekstiilit kaappeihin, huollan vaatteet, vaihdan petivaatteet, petaan joka aamu meidän vuoteemme (poika petaa omansa), teen itselleni ja miehelleni joka arkiaamu eväät töihin mukaanotettavaksi, valmistan aamiaisen, hoidan kissan ruokinnan, hiekka-astian ja ulkoiluttamisen. Huolehdin luonnollisesti myös siitä, että kausivaatteet ja - jalkineet laitetaan pois ja otetaan taas tarpeen tullen käyttöön. Olen aina mukana vaateostoksilla, kun poikamme tai mieheni tarvitsee uusia vaatteita, mieheni ei käy yksin koskaan edes vaateostoksilla, vaikka ulkonäöstään huolehtiikin. Hänestä vain on mukavaa, että minä olen mukana ostoksilla ja onhan se vaivattomampaa hänellekin.
Kotini pidän siistinä hyvällä järjestelykyvylläni ja säännöllisellä viikkosiivouksella, en todellakaan ole mikään himosiivooja, mutta ei meillä silti sekaista tai likaista ole. Kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, enkä kerää turhaa romua nurkkiin.
Haluan, että lapselleni jää mukavia muistoja lapsuudenkodistaan ja niinpä minä koristelen aina kodin niin joulu, kesä-, - kuin pääsiäisasuunkin kauniilla kukkaistutuksilla, pöytäliinoilla, verhoilla, koristeilla yms. ja kyllähän ne piristävät itseänikin ja miehenikin tykkää, kun näen vähän vaivaa perheen viihtymisen vuoksi.
Joululahjojen hankinta on täysin minun heiniä, siihen mieheni osallistuu vain antamalla oman osuutensa rahaa ostoksiin. Sama juttu niin meidän molempien sukulaisten ja kummilasten lahjojen hankintojen kanssa - minun heiniä nekin. Luonnollisesti minä muistan myös kaikki merkkipäivät, miehelläni ei ole hajuakaan niistä. Ostan kortit ja postitan ne ajoissa.
Silloin kun lapsi oli pieni, minä vein ja hain hänet hoidosta lähes aina. Samoin minä osallistuin niin päiväkodissa, kuin koulussakin kaikkiin vanhempainiltoihin ja vanhempainyhdistyksen toimintaan aktiivisesti. Myös lapsen kuljetukset harrastuksiin ovat olleet pääasiassa minun kontollani. Myönnän senkin, että minä olen leikkinyt lapsen kanssa aikanaan paljon enemmän, kuin mieheni, mutta hän on ollut kyllä muuten aina läsnä lapsen elämässä ja on opettanut mm. urheilulajeja, opettanut kalastamaan, veneilemään, pyöräilemään sekä ns. miesten hommia ja ennenkaikkea keskustellut pojan kanssa paljon, ollut turvallinen ja hyvä isä, johon poika on aina voinut luottaa ja turvautua.
Alkoholia meillä käytetään tuskin yhtään (emme ole mitään uskovaisia, viina ei vaan maistu oikein kummallekaan), emmekä kumpikaan myös tupakoi.
Meillä ei ole ollut koskaan mitään kalliita harrastuksia (kodin sisustamista lukuunottamatta, jos se nyt mikään harrastus on), meidän harrastukset ovat useinmiten täysin ilmaisia. Olemme molemmat taitavia tekemään itse ja turvaudumme todella harvoin ulkopuolisiin palveluihin. Iloitsemme itse tekemisestä, onnistumisesta ja kauniista kädenjäljestä.
Nyt tietysti ajattelette siellä, että ei voi olla totta - toi akka joko valehtelee ja provosoi tai sitten se on ihan dille
. Totta kuitenkin joka ainoa sana, enkä mä ole mitenkään pimeä tai outo, eikä miehenikään. Sitten kysytte tietysti, että mitä se mies sitten tekee, jos mä teen kerran mukisematta ""kaiken"". No hän tekee hyvinkin paljon. Hän huolehtii pääasiassa pihatöistä, niitä riittää isolla tontilla kesät talvet. Tietysti minäkin hoidan kukkamaita ja leikkaan joskus esim. pensasaitoja ja nurmikkoa, mutta pääasiassa mies hoitaa ne. Lumitöitä en myöskään tee. Mies huolehtii autoistamme, vie ne katsastukseen ja huoltoon ja pesee toisinaan minunkin autoni (pesen sen yleensä itse tai vien pesuun). Hän korjaa fillarit, hoitaa ruohonleikkurien huollot (mökillä toinen kone) sekä kaikkien muiden työkoneiden ja työkalujen huollot. Hän remontoi jatkuvasti jotakin paikkaa, joko kotona tai mökillä. Mökillä on usein puusavottaa, klapien tekoa, laiturin korjaamista, veneiden rassaamista yms. Talvella hän hoitaa joka päivä takan lämmittämisen, minä en siihen puutu, istun vaan räiskyvän tulen ääressä hänen kainalossaan
. Kyllä hän siellä sohvallakin makaa ja katsoo lätkää tai fudista, mutta ei se minua rassaa, koska tiedän hänen ""ansainneen"" sen, kuin myös pienet päivänokoset fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen. Minun työni on fyysisesti kevyttä ja en tarvitse muutenkaan niin paljon unta, kuin hän, joten en minä hänen lepotaukojaan kadehti. Päinvastoin, pirteänä ja levänneenä hän on aina hyväntuulinen ja reipas, iloinen oma itsensä, ja saisinhan minäkin levätä, jos haluaisin.
Ei kotityöt niin paljon loppujen lopuksi vie aikaa, kun ne tekee järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Kaupassakaan ei tarvitse tämmöisen kolmihenkisen perheen käydä kuin kaksi kertaa viikossa, kun suunnittelee etukäteen, mitä ostaa ja hyödyntää pakastinta. Minä en kuluta suotta aikaani kaikenmaailman ostosparatiiseissa, kuten niin monet tämän päivän ihmiset - haen nautintoni aivan muualta. Ostan ostokset mahdollisimman nopeasti ja sitten pois ja äkkiä. Siinä säästyy uskomattoman paljon aikaa, kun ei ravaa joka päivä kaupoissa ja rahaakin säästyy, kun ei tule tehtyä herätysostoksia.
Entäs sitten tämä romanttisempi puoli? Rakkautta ja hellyyttä riittää silläkin saralla. Kuljemme edelleen iltakävelyllä käsi kädessä ja mieheni kohtelee mua muutenkin kuin prinsessaa. Molemmat pidämme huolta ulkonäöstämme, haluan olla nätti ja haluttava hänen silmissään, en kulje tukka hapsottaen vanhoissa verkkareissa edes kotona. En minä missään missiin mitoissa ole, en ole koskaan ollutkaan, mutta mieheni mielestä olen silti seksikäs ja ihana. Mieheni kehuu esim. kauniita alusvaatteitani ja ai että, että mulle tulee hyvä mieli
. Toki minäkin kehun häntä aina tarpeen tullen. Seksissä olemme molemmat avarakatseisia ja innostuneita yhä edelleen, kokeilemme mielellämme uusia asioista ja esim. seksilelut ja - asut ovat olleet osa seksielämäämme jo kauan aikaa.
Turha edes mainita, ettei meillä edes riidellä, mutta niin se vaan on. Olemme niin samankaltaisia, useinmiten samaa mieltä asioista, ettei ole mitään syytä riidellä. Lapsen asioista päätämme aina yhdessä ja lapsi rakastaa ja kunnioittaa meitä molempia tasapuolisesti.
Kaikkien velvollisuuksien jälkeen molemmille riittää aivan hyvin aikaa myös ystäville ja harrastuksille, joten ei tässä riistetä kumpaankaan. Molemmat ovat tyytyväisiä rooliinsa ja työmääräänsä, tuskin edes haluaisin ""minun"" keittiööni miestä sotkemaan. Nauttikoon hän minun tekemistäni herkuista ja minä otan sitten suukon sen jälkeen tai kevyen taputuksen pepulleni...
.Näin siis meillä - ei se parisuhteen onni siinä piile, kuka tekee mitä, vaan siinä, että rakastaa ja arvostaa toista ja toisen tekemistä. Silloin kun toista rakastaa, ei laske tekemiään ""palveluksia"", vaan haluaa tehdä toiselle mahdollisimman mukavan elämän puolin ja tosin, näin se vaan on. Voihan se olla, ettei tämä meidän parisuhde kestä koko elämää, aina voi tapahtua kaikkea, mutta nyt on hyvä näin, surraan sitä tulevaa sitten, jos jotakin surtavaa joskus on.
S
Sananlasku
Vieras
T
tonttu
Vieras
No good for you!
Tässä ketjussa taisikin olla pointti, että ihmiset jokseenkin niin kuin jakaa murheitaan siitä, että se hyvä aika on johonkin hävinnyt ja uutta yhteistä polkua ei enää tahdo löytyä.
Tässä ketjussa taisikin olla pointti, että ihmiset jokseenkin niin kuin jakaa murheitaan siitä, että se hyvä aika on johonkin hävinnyt ja uutta yhteistä polkua ei enää tahdo löytyä.
J
just
Vieras
Ihan vaan Liian vanhalle tiedoksi, että ajattelu ei kuluta energiaa, joten miksi ihmeessä miestä sitten pitäisi ruokkia...
A
Automies
Vieras
Syy miksi mies huolehtii autosta, mutta vähemmän kodista on se, että miestä kiinnostaa enemmän auto kuin koti. Tästä saavat syyttää itseään ylihygieeniset äidit ja vaimot, jotka ajat miehen nurkkaansa sohvalle, kun SUURI MARTTYYRI taas kerran siivoaa. Katsokaa lapset ja naapurit, taas minä siivoan ja tiskaan ja mies makaa sohvalla! Hah, miten naurettavaa pikkumaisuutta ja tekopyhyyttä. Tosiasiassa harvalla naisella on elämässään harrastuksia tai päämääriä, jotka saisivat keskittymään niihin asioihin jotka ovat tärkeitä ja hauskoja. Työkin on sellaista näpertelyä, johon on menty lasten saamisen jälkeen miehen painostuksesta ja palkka on niin pieni ja huonot etenemismahdollisuudet. Monet miehet taas tekevät ""oikeita"" töitä ja ovat työpäivän jälkeen väsyneitä tai viimeistään urheiluharrastuksissa käymisen jälkeen. Silloin ei enää kiinnosta muutamat villakoirat ja kuranjäljet eteisessä, kun tekee mieli levätä. Ohjeita naisille:
1. Hankkikaa elämä, eli muutakin tekemistä kuin kodinhoito
2. Hankkikaa elämä, eli myös kodin ulkopuolella päämääriä ja tavoitteita.
3. Valittakaa vähemmän ja olkaa positiivisia, niin teille tulee vähemmän ryppyjä ja mies jaksaa teistä kiinnostua vielä useita vuosia myös seksuaalisesti.
1. Hankkikaa elämä, eli muutakin tekemistä kuin kodinhoito
2. Hankkikaa elämä, eli myös kodin ulkopuolella päämääriä ja tavoitteita.
3. Valittakaa vähemmän ja olkaa positiivisia, niin teille tulee vähemmän ryppyjä ja mies jaksaa teistä kiinnostua vielä useita vuosia myös seksuaalisesti.
?
?
Vieras
Oletko ihan itse valinnut miehesi? Oletko se juuri sinä joka olet miehen totuttanut siihen että laitat kaiken valmiiksi? Nyt sitten alat marttyyriksi? Olisiko niin että se parinvalinta olisi voinut onnistua sinulta vähän paremmin? Miehesi ei nyt varmasti tuosta enää muutu (kuin ehkä uudessa parisuhteessa missä alusta alkaen toimitaan täysin eri tavalla) joten jatka masentumista tai jatka eteenpäin.
Miksi suomalaiset naiset niin usein tahtovat miehensä äidiksi ennemmin kuin vaimoksi joksi kuitenkin vihitään?
Miksi suomalaiset naiset niin usein tahtovat miehensä äidiksi ennemmin kuin vaimoksi joksi kuitenkin vihitään?
