Kyllä nyt tympäsee.

[vierailija]

Oon ollut koko ajan menossa ja nyt on henkisesti rankka kausi menossa. Äiti haudattiin viikonloppuna, töissä 10h päivää ja työn vapaa päivät opiskeluun liittyvässä työharjottelussa. Raskaana oon ja tuntuu et alan olemaan ihan poikki. Tuntuu vaan, jos nyt yhtään höllään, niin sieltä ei nousta. Tänään lähdin ennen klo 8 aamulla ja tulin kotiin 9 illalla työvuoron jälkeen. Eilen lähdin 5 aamulla, kotona 5 illalla, ruoka perheelle, koneellisen kerkesin pestä pyykkiä ja käydä saunassa ennen iltaa ja erittäin tarpeellisia yöunia. No, tänään kun tulin, mies (kotona puol 5 aikaan arkisin ) äkäilee sohvalla siitä, että täällä ei oo siivottu. Siis voi perkele sanon minä. Ei yhtään osaa asettua mun asemaan. Normisti mulla vielä aamuvuoron päälle lasten iltatoimet yms. Mä en oo puoleentoista viikkoon ollu juurikaan kotona, seuraava vapaa 30.4. la jolloin kerkeän ehkä paremmin siivota. Ruoka kuitenkin ollu, puhtaita vaatteita riittänyt.

Onneks opiskelu loppusuoralla ja kesällä siintää äippäloma edessä. Mut mitä helvettiä, ihanko tosissaan mun pitäis olla vielä pahoillaan siitä, et ku kämppä on ku pommin jäljiltä.

Miehen puolustukseksi sanottakoon, meillä myös remontti päällä jonka hoitaa itse töiden ohessa. Mut eikö se voi ite sit ruveta siivoomaan, ku ei remonttia kuitenkaan saa tehtyä lasten kanssa, silloin kun oon illassa. Jos se niin ärsyttää. Ite mä osaan kuitenkin omaa jaksamista arvioida sen verran, et unta mun in saatava riittävästi joka yö, muutoin en ainakaan jaksa tätä loppurupeamaa.

Kiitos jos jaksoit lukea ja kenties jopa kommentoida tähän ketutuksen purkautumiseen.

 

[vierailija]

Oon ollut koko ajan menossa ja nyt on henkisesti rankka kausi menossa. Äiti haudattiin viikonloppuna, töissä 10h päivää ja työn vapaa päivät opiskeluun liittyvässä työharjottelussa. Raskaana oon ja tuntuu et alan olemaan ihan poikki. Tuntuu vaan, jos nyt yhtään höllään, niin sieltä ei nousta. Tänään lähdin ennen klo 8 aamulla ja tulin kotiin 9 illalla työvuoron jälkeen. Eilen lähdin 5 aamulla, kotona 5 illalla, ruoka perheelle, koneellisen kerkesin pestä pyykkiä ja käydä saunassa ennen iltaa ja erittäin tarpeellisia yöunia. No, tänään kun tulin, mies (kotona puol 5 aikaan arkisin ) äkäilee sohvalla siitä, että täällä ei oo siivottu. Siis voi perkele sanon minä. Ei yhtään osaa asettua mun asemaan. Normisti mulla vielä aamuvuoron päälle lasten iltatoimet yms. Mä en oo puoleentoista viikkoon ollu juurikaan kotona, seuraava vapaa 30.4. la jolloin kerkeän ehkä paremmin siivota. Ruoka kuitenkin ollu, puhtaita vaatteita riittänyt.

Onneks opiskelu loppusuoralla ja kesällä siintää äippäloma edessä. Mut mitä helvettiä, ihanko tosissaan mun pitäis olla vielä pahoillaan siitä, et ku kämppä on ku pommin jäljiltä.

Miehen puolustukseksi sanottakoon, meillä myös remontti päällä jonka hoitaa itse töiden ohessa. Mut eikö se voi ite sit ruveta siivoomaan, ku ei remonttia kuitenkaan saa tehtyä lasten kanssa, silloin kun oon illassa. Jos se niin ärsyttää. Ite mä osaan kuitenkin omaa jaksamista arvioida sen verran, et unta mun in saatava riittävästi joka yö, muutoin en ainakaan jaksa tätä loppurupeamaa.

Kiitos jos jaksoit lukea ja kenties jopa kommentoida tähän ketutuksen purkautumiseen.

Aika tylyä mieheltä mut väsyny lienee hänkin. teidän tilanne on tosi rankka! Olkaa armollisia itsellenne ja toisillenne jotta selviitte. Kerro et susta tuntu tosi pahalle ja ettet pysty enempään. Voimia!