Kyllä on ihanaa kun lapset ovat jo isompia ja saa omaa aikaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kukka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kukka

Vieras
Mukulat nyt 3v ja 5v. Ei enää vaippoja, tuttipullon keittämisiä, rintaruokintaa, unettomia öitä...On se vaan ihanaa. Ja kun vain kaksi lasta on niin hoitopaikka löytyy helposti ja on varaa ostaa heille kaikenlaista. Ei enempää lapsia meille, kiitos. Muita joilla samat mietteet?
 
Ei meillekään enää lapsia kun kaksi on jo mutta kyllä isommissa lapsissakin on kova työ, ja ei meillä ole mitään hoitopaikkoja vaikka heitä onkin vain kaksi. Rahaakaan ei ole kuin asuntolainaan ja ruokaan.
 
On se ihanaa, kun lapset ovat jo isompia.

Kuopus pian kaksi vuotta, vaippoja pitää vielä vaihtaa, mutta pian niistäkin päästään.

Vanhimmat ovatkin jo koulussa ja eskarissa, eli ei isoja hoitomaksuja tiedossa.

Eikä enempää lapsia meille, neljä on täydellinen määrä.
 
Juu se oma aika on kylla aivan kullan arvoista. Osaavat itse leikkia leikkejaan, ottaa omat valipalansa, pukea, kayda suihkussa, kaiken siis melkein. Mina kun vaan olen ja lohoilen. Olenkin ajatellut ottaa tittelikseni 'Oloneuvos'.

Lapset siis 6, 8, 15, 17.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria Mundi:
Juu se oma aika on kylla aivan kullan arvoista. Osaavat itse leikkia leikkejaan, ottaa omat valipalansa, pukea, kayda suihkussa, kaiken siis melkein. Mina kun vaan olen ja lohoilen. Olenkin ajatellut ottaa tittelikseni 'Oloneuvos'.

Lapset siis 6, 8, 15, 17.

Näin se menee. Meillä repertuaarissa vain nuo 6 ja 8 vee, mutta siis aivan ihanaa kerta kaikkiaan. :)
 
Mulla esikoinen täyttää 16 ja kuopus kohta kolme niin voin sanoa että on aika yhdistelmä. Ainakin silloin kun tuo murkkuikä oli kiivaimmillaan mut nyt jo onneksi rauhoittunut. Uhmaikä täällä täl hetkellä on ongelma. Mutta ne on vaan tätä hetkeä:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mikähän se ikä on että saa huoletta antaa olla yksin ulkona?
Riippuu ihan lapsesta. Kuitenkin se ikä, jossa lapsi tietää, ettei kotipihasta poistuta ja mitä pihassa saa tehdä ja mitä ei. Lapsi, jota ei tarvitse vahtia.

 
Mullakin esikoinen 12v. Mutta silti vaan piti tehdä vielä kolme pientä lisää, kun esikoinen oli jo 7 1/2v. Hirveä vauvakuume oli vaivannut siinä vaiheessa monta vuotta... :D Että tässä sitä ollaan taas noitten pienten kanssa ja siis yksi (neljäs) tuolla masussa. Kyllä sitä levätä ehtii sitten vanhana. ;)
 
Juu riippuu ihan lapsesta. Mutta päästäisittekö kaupunki lähiössä kerrostaloa alueella 4v 1/2 vuotiaan yksin ulos? Ja täälläkin tästä alueesta puhunut nekatiivisesti. Mä en päästäis oli sit mimmosesta lapsesta kyse et voi siis luottaa et ei lähe pois sovitusta alueesta mut noista aikuisista ei voi luottaa mitä tässäkin talossa käy. Ne voi halutessaan napata tytön mukaansa vaik tyttö ite tietää et ei sais lähteä tai miksei sit poikakin!?
 
No kun musta tuntuu jo nyt juhlalta verrattuna kuopuksen vauva-aikoihin. :whistle:

En edes tiedä, kuinka paljon nautin siitä kun nuo ovat oikeasti siellä lähellä kouluikää! Ja juu, nou tänks lapsia lisää. :saint:
 
Odotan innolla että lapset ovat isompia. Ja toisaalta taas tuntuu että voi kunpa nuo ei koskaan kasvais. :D Mutta niin, meillä on neljä alle 4-vuotiasta ja melkoisen rankkaa on. Esikoinen täyttää kyllä lokakuun alussa 4 vuotta ja olen miettinyt että sitten kun kaksoset (5kk) ovat 3-4 vuotta, on jo varmasti aika helppoa.

Niin ja juu, lisää lapsia ei ole suunnitelmissa. Toisaalta iltatähti vois olla hyvinkin mahdollinen, mulle kun vauvakuume iskee aivan varmasti. :D Mutta pitää yrittää pitää järki päässä sitten ja nauttia "vapaudesta".
 
Meillä on nuorin kolme ja onhan se tavallaan ihan kivaa ettei ole vaipparumbaa + tuttipulloja. Välillä jopa leikkivät (kaksi tai kolme nuorimmaista ) niin sovussa että tuntuu kuin olisi yksin kotona. Päästään/pääsen kauppaan, vanhempainiltoihin, lenkille jne. ilman että pitää ottaa ketään mukaan, nuorimmat kun voi jättää isommille lapsille.

Mutta, välillä kyllä iskee haikeus. Takapenkillä kun ei melskaa lauma lapsia, ei ole ketään tisulla tuhisijaa, ei puuroa pisin keittiötä, ei pottaharjoituksia, eikä pikkusta joka on juuri oppinut kävelemään ja kovasti koittaa lähteä juoksemaan *huoh*. Alkaa olemaan yksi vaihe elämässä taas takana päin :( :ashamed:
 
mulla aikalailla samat ajatukset ap kanssa! meillä nimittäin just ton ikäset lapset myös ja kyllä mä oon nauttinut kun on niin paljon helpompaa eläminen nyt = )
 

Yhteistyössä