kyllä on nykyajan vanhemmat avuttomia jos ei pärjää kahden pienen lapsen kans kotona.

[.]

viitaten tuohon yhteen ketjuun.

 

[samaa mieltä]

juu en kans ymmärrä... liian helpot elämät vissiin ihmisillä nykyään.

 

[fdf]

mikä ketju? tulin just.

 

[hoya bella]

Kaikkiko vanhemmat entisaikaan pärjäsi?

 

[Rollolainen]

Niinpä. Jos on 2kk yksin 4 lapsen kanssa, niin että miestä ei näy ollenkaan niin silloin voi sanoa että on vaikeaa. ja mulla ei silloinkaan ollut pyykinpesukonetta ja kävin kerran viikossa pesemässä pyykit naapuritalossa.
lapset pyykille matkaan vaan.

 

[hih]

Ennen oli mummot ja papat asuivat seinän takana...ainakin maalaistaloissa. Hoitoapu oli lähellä

 

[se joku]

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Elämän meno ja muoto on tainnut pikkaisen muuttua viim. 50 vuoden aikana...

 

[Oi aikoja, oi tapoja]

Niin, ei kai entisaikaan niin välitetty siitä kuinka lapset pärjäsi: mun lapsuus maatilalla oli ainakin sitä että vanhempien työ määräsi tahdin ja lapset tuli siinä mukana miten taisi. Se oli pärjättävä itse, keksittävä yksin tekemistä ja olla mukana töissä sitten kun osasi.
Nykyään vanhemmat on päivät pitkät sisällä lasten kanssa (siis jos ei ole töissä) ja molemmat, lapset ja aikuiset ovat naamat vastakkain koko ajan. Kyllä kai siinä vanhemmat kyllästyy. Ei ennen ollut aikaa kun oli tehtävä töitä ja lapset opetettiin siihen alusta saakka.
Entisaikaan ei myöskään oltu niin kiinnostuneita lasten oikeuksista ja viihdykkeistä yms. silleen kuin nykyään. Ei ennen ois ollut aikaakaan vanhemmilla sellaiseen.

 

[lotta79]

Jokaisella ihmisellä on kestävyys eri luokkaa, sekä lastenhoidossa että muussa... Ihan vertauksena kuka kestäisi olla esim. joku pelastustyöntekijä, joka näkee kaikkea kauheeta (tai esim. avata kuolleita eläimiä...), toiset kestää paremmin kuin toiset... Ja mun mielestä jos omat rajat tulee vastaan niin saa valittaa...

 

Niinpä. Jos on 2kk yksin 4 lapsen kanssa, niin että miestä ei näy ollenkaan niin silloin voi sanoa että on vaikeaa. ja mulla ei silloinkaan ollut pyykinpesukonetta ja kävin kerran viikossa pesemässä pyykit naapuritalossa.
lapset pyykille matkaan vaan.

no voi raukkaa..

 

[Etsiväkaksoset]

Sanoisin että tosi paljon riippuu niistä lapsistakin. Jos on esim. koliikkivauva ja taaperoikäinen joka tahtoo jatkuvasti huomiota, niin rankkaa se voi olla. Mulla ei ole kokemusta kahdesta eri-ikäisestä, mutta kun oli kaksi samanikäistä vauvaa jotka oli erirytmissä eli toinen valvoi ja toinen nukkui, olin tulla hulluksi siitä että en koskaan saanut kunnolla nukutuksi.

Ne joilla ei ole tällaisia ongelmia ollut, toivokaa ettei teille koskaan edes tule. Ei nimittäin käy kateeksi!

 

[se joku]

Niin, ei kai entisaikaan niin välitetty siitä kuinka lapset pärjäsi: mun lapsuus maatilalla oli ainakin sitä että vanhempien työ määräsi tahdin ja lapset tuli siinä mukana miten taisi. Se oli pärjättävä itse, keksittävä yksin tekemistä ja olla mukana töissä sitten kun osasi.
Nykyään vanhemmat on päivät pitkät sisällä lasten kanssa (siis jos ei ole töissä) ja molemmat, lapset ja aikuiset ovat naamat vastakkain koko ajan. Kyllä kai siinä vanhemmat kyllästyy. Ei ennen ollut aikaa kun oli tehtävä töitä ja lapset opetettiin siihen alusta saakka.
Entisaikaan ei myöskään oltu niin kiinnostuneita lasten oikeuksista ja viihdykkeistä yms. silleen kuin nykyään. Ei ennen ois ollut aikaakaan vanhemmilla sellaiseen.

Niinpä ei niitä valvottu ja varjelktu samalla tavalla kuin nykyään. Ja jos jäi töllöntöistä kiinni, remmi viuhui niin että takapuoli punoitti.

 

[Rollolainen]

Niinpä. Jos on 2kk yksin 4 lapsen kanssa, niin että miestä ei näy ollenkaan niin silloin voi sanoa että on vaikeaa. ja mulla ei silloinkaan ollut pyykinpesukonetta ja kävin kerran viikossa pesemässä pyykit naapuritalossa.
lapset pyykille matkaan vaan.

no voi raukkaa..

en tuntenut sitä kovin raskaaksi, eikä mulla ollut kuin kaksi vaippaikäistä, vanhin oli koulussa.
Hyvin kerkesin siivoukset tekemään , kahdesti päviässä ruokaa jne. kaupassakin ehdin käydä. oli kyse asenteesta. Mulla mies opiskeli toisella paikkakunnalla ja olin lasten kanssa keskenään 1-2kk. Kun mies oli kotona hän oli vain 3-4 päivää ja lähti taas kouluun

 

[vieras]

en ymmärrä joo.. huomiota ja huomiota. niillä mennään mitä on tarjolla!! mut nykyäänhän on muodikasta viedä se isompi, oli se sit minkä ikäinen tahansa, tarhaan hakemaan "virikkeitä", että äiti saa "keskittyä vauvaan" l. palstailla, lököillä tai muuta mukavaa... sori, ei riitä ymmärrystä ihmiseltä, joka on lapsensa hoitanut ihan itse, ja iloisin mielin!! =)

 

[l]

Ihmiset nyt on erilaisia ja jaksaa eri verran eri asioita jne. On olleet ennen ja ovat nykyäään. Mikä siinä on ettei sitä voida ymmärtää?

 

[se joku]

Niinpä. Jos on 2kk yksin 4 lapsen kanssa, niin että miestä ei näy ollenkaan niin silloin voi sanoa että on vaikeaa. ja mulla ei silloinkaan ollut pyykinpesukonetta ja kävin kerran viikossa pesemässä pyykit naapuritalossa.
lapset pyykille matkaan vaan.

no voi raukkaa..

en tuntenut sitä kovin raskaaksi, eikä mulla ollut kuin kaksi vaippaikäistä, vanhin oli koulussa.
Hyvin kerkesin siivoukset tekemään , kahdesti päviässä ruokaa jne. kaupassakin ehdin käydä. oli kyse asenteesta. Mulla mies opiskeli toisella paikkakunnalla ja olin lasten kanssa keskenään 1-2kk. Kun mies oli kotona hän oli vain 3-4 päivää ja lähti taas kouluun

No hyvää päivää sullekkin vaan. Jos sä jaksoit, ei se tarkoita että kaikki voivat jaksaa. Hemmetti miten puusilmäistä taas...

 

[anni*]

Niin, ei kai entisaikaan niin välitetty siitä kuinka lapset pärjäsi: mun lapsuus maatilalla oli ainakin sitä että vanhempien työ määräsi tahdin ja lapset tuli siinä mukana miten taisi. Se oli pärjättävä itse, keksittävä yksin tekemistä ja olla mukana töissä sitten kun osasi.
Nykyään vanhemmat on päivät pitkät sisällä lasten kanssa (siis jos ei ole töissä) ja molemmat, lapset ja aikuiset ovat naamat vastakkain koko ajan. Kyllä kai siinä vanhemmat kyllästyy. Ei ennen ollut aikaa kun oli tehtävä töitä ja lapset opetettiin siihen alusta saakka.
Entisaikaan ei myöskään oltu niin kiinnostuneita lasten oikeuksista ja viihdykkeistä yms. silleen kuin nykyään. Ei ennen ois ollut aikaakaan vanhemmilla sellaiseen.

tälläinen oli minunkin lapsuus.

 

[jaahas]

Niinpä. Jos on 2kk yksin 4 lapsen kanssa, niin että miestä ei näy ollenkaan niin silloin voi sanoa että on vaikeaa. ja mulla ei silloinkaan ollut pyykinpesukonetta ja kävin kerran viikossa pesemässä pyykit naapuritalossa.
lapset pyykille matkaan vaan.

no tuota, on yksinhuoltajia, jotka ovat koko elämän yksin 4 lapsen kanssa, tai useamman, että 2 kk on aika vähän.
moni parisuhteessa oleva rakentaa jolloin mies aiheuttaa taloudenpidossa vaan sitä työtä, ruoanlaittoa ja pyykkiä, eli työtä on tässä tapauksessa enemmän vielä kuin yh-taloudssa ja rakentaminen saattaa kestää vuosia.

joten 2 kk jokainen jaksaisi.
varsinkin sellainen, joka koko loppuelämä lepäilee kotona miehen kanssa yhdessä kun lapset koulussa.

 

[Tammikuu harmaa]

No EI minusta. Nykyään vanhemmilta oikeasti vaaditaan enemmän vastuuntuntoa/kantoa arjessa kuin ns ennen. Esim. mies on jo 4 vanhana keittänyt kaurapuuroa yksin kotona, vanhemmat oli töissä. Yksityisyrittäjiä, eikä siellä takamailla mitään päiväkoteja ollut. Ei nÿt ehkä ollut kuin puoli tuntia, tunnin yksin, mutta kuitenkin, 4 vanha, huh. Ja tiedän näitä tapauksia muitakin. Eikä miehen vanhemmat ole mitään ns hulttioita, todella kovasti työtätekeviä, muuten ihan vastuuntuntoisia ihmisiä ovat. Silloin vain, siellä ns mailla, toimivat muutkin noin. Minä en nyt ihan noin ole kasvanut, mutta minäkin jo aika pienenä olin jonkin verran esim. yksin kotosalla. Nykyään kontrolli on kovempaa, toisaalta hyvä niin.

 

[MargeSimpson]

Jep..!

 

[se joku]

Jep..!

No eivät kyllä ole.

 

[Meri-Kaisla harmaana]

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Elämän meno ja muoto on tainnut pikkaisen muuttua viim. 50 vuoden aikana...

Just näin. Miettikää mikä kehitys tässä on tapahtunut ja mitkä vaatimukset nykyään on.

 

[persvakoonasana]

Jokaisella ihmisellä on kestävyys eri luokkaa, sekä lastenhoidossa että muussa... Ihan vertauksena kuka kestäisi olla esim. joku pelastustyöntekijä, joka näkee kaikkea kauheeta (tai esim. avata kuolleita eläimiä...), toiset kestää paremmin kuin toiset... Ja mun mielestä jos omat rajat tulee vastaan niin saa valittaa...

Näinpä juuri. Jos joku on omimmillaan lasten kanssa kotona ja joku toinen vaativassa (henkisesti ja/tai fyysisesti) työssä, niin eikö se nimenomaan ole hyvä asia?

 

[vieras ulkoavaruudesta]

Itse myönnän rehellisesti ottavani silloin tällöin vastaan apua vauvanhoidossa,enkä todellakaan pode siitä huonoa omaatuntoa.
Ennen vauvan saamista sairastin vaikeaa masennusta vuosien ajan,nyt olen ollut jaksava jo pari vuotta.
Mieheni tekee kotona yhtä paljon kuin minäkin ja ihan omasta halustaan kun on lomautettuna.
Ja kyllä meillä käy perhetyöntekijä parin viikon välein juttelemassa arjesta ja mll:n hoitaja kerran kuussa että saadaan miehen kanssa hengähtää. Vauvamme on 3kk vanha ja itkee todella paljon öisin vatsakipuiluaan eikä siinä paljon nukuta. Kuuluu vauva-aikaan enkä valita mutta on ihanaa kun kuulee ammatti-ihmiseltä että on NORMAALIA tuntea uupumusta silloin tällöin.
Parempi ottaa tarjottu apu vastaan kuin ajaa itsensä taas uupumukseen ja masennukseen.
Olenko nyt sitten palstalla huono äiti? itse en näin koe

 

[mmm]

up