Kyllä on sitten niin rentouttava päivä taas takana. Not.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"Äiti"

Vieras
Siis ihan oikeasti, aargh!

Asutaan pöndellä, lähin luistelukenttä on 10 kilsan päässä. Auto on tän päivän lainassa, joten ollaan kotona jumissa.

Päivän rattoisan ohjelman on järjestänyt ekaluokkalainen.

"Äitii, mä tahon luistelemaan! Äiti!! Vie mut luistelemaan!"
"Voi kultapieni, näetkö sä meidän pihalla autoa? Luutakaan ei ole toiminnassa tänään, kun se on huollossa." -Lapsi tuijottaa silmät pyöreinä eikä oikein ymmärrä viimeisintä kommenttiani. (Joka puolestaan juonsi juurensa siitä, että lapsi on jo ennen tuota ehtinyt vinkumaan kymmenen kertaa että haluaa kauppaan/kaverille/ihan mihin tahansa johon tarvitaan kulkuneuvoa tai että haluaa jotain sellaista, jonka loitsimiseen tarvittais lähinnä taikavoimia.)

Menee hetki.

"Äitii, mä tahon hiihtämään! Äiti!! Mä haluan hiihtämään!!"
"Voi lapskulta, mä en pysty sulle suksiksi muuttumaan, enkä sauvoiksi, enkä vielä vähemmän monoiksi. Jos sä haluat hiihtämään, niin sitten sun pitää muistella minne oot jättänyt omat sukset/sauvat/monot. "

Menee taas hetki.

"Äitiii!! Nää monot on pienet! Nää on ihan liian pienet!!"
"Niin? Älä sitten laita niitä jalkaasi. Mä en pysty niitä monoja isontamaan enkä sun jalkaasi pienentämään vaikka tahtoisinkin."

"Mutta äitiii!! Mä haluun sinne luistelemaan! "
"Sori, mutta kun mulla ei edelleenkään ole sitä autoa, enkä mä mitenkään jaksa sua sinne asti heittääkään"

Ja tätä samaa koko päivä. Lapsi kinuaa ja vinkuu mulle asioista, joille mä en mahda yhtään mitään. Ihan oikeasti. Ja ihan oikeasti, mulla alkaa päätä särkemään jo tää homma.
 
  • Surullinen
Reactions: Lispetti
Tarinahan ei kerro että oletko lapsellesi kertaakaan kunnolla selittänyt miksi ette pääse minnekään vain oletko pitänyt itsestään selvyytenä että pieni lapsesi tajuaa ja muistaa koko päivän että auto on poissa..
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
No enpä vittuile lapselleni, tuohan on huumoria ja sarkasmia, eikä vittuilua. Sitäpaitsi kun mä oon sataan kertaan sanonut etten voi viedä yhtään minnekään kun meillä ei ole autoa nyt käytössä, niin seuraava ajatus mikä mulle mieleen tulee on se, että mun pitäis osata taikoa jotta pystyn lapsen toiveet toteuttamaan.
Ja kyllä nuo monot on olleet ihan sopivat vielä pari viikkoa sitten, taisivat olla nyttenkin mutta lapsi vinkuu vinkumisen ilosta.
 
Tarinahan ei kerro että oletko lapsellesi kertaakaan kunnolla selittänyt miksi että pääse minnekään vain oletko pitänyt itsestään selvyytenä että pieni lapsesi tajuaa ja muistaa koko päivän että auto on poissa..

...ja onko lapselle ehdotettu vaihtoehtoista tekemistä, onko lapsen kanssa vaikka menty ulos lumileikkeihin, tai askarreltu sisätiloissa. Turhautuuhan siinä sekä lapsi että aikuinen jos toisella on tekemisen puute ja toinen ei ole asiassa avuksi.
 
Ahaa, ok. Eli mä siis vaan vittuilen.
Kyllä mä puhuttelen lapsiani lapskullaksi ja kultapieneksi ihan lempeällä äänensävyllä, ei ole tullut (näköjään yksinkertaiseen) mieleenikään että nuo ois vittuilua osoittavia sanoja äidiltä lapselle. Tyhmä minä.
 
[QUOTE="Äiti";23201955]Ahaa, ok. Eli mä siis vaan vittuilen.
Kyllä mä puhuttelen lapsiani lapskullaksi ja kultapieneksi ihan lempeällä äänensävyllä, ei ole tullut (näköjään yksinkertaiseen) mieleenikään että nuo ois vittuilua osoittavia sanoja äidiltä lapselle. Tyhmä minä.[/QUOTE]
Mutta puhuttelitko nyt?
 
[QUOTE="Äiti";23201966]No tietenkin puhuttelin! Mä en ole niin kieroutunut, että vittuilisin omille (tai kenekään muunkaan) lapsille.[/QUOTE]

Okei, minulle vain tuli mieleen, että vähän kirjoitit vähän viisastellen tai ns humoristisesti, mutta minulle tuo tyyli toimi väärin. Pahoittelen. Uskon kyllä, ettet sinä keljuile lapsellesi, minun suustani tuo olisi ollut keljuilua.:)
 
Huumori ja sarkasmi on elämän suola, mutta en tajua missä kohtaa huumori tai sarkasmi on kun lapselle vastataan ilmeisen tympääntyneenä että en mä pysty muuttumaan suksiksi tai sauvoiksi, jne.
 
Lapset eivät ole mitään sarkasmin mestareita, jos tuo oli sitten sarkasmia. Toisekseen, miksi jätät lapsen yksin etsimään sukset ja miksi lapselle ei ole huolehdittu sopivia hiihtovarusteita. Miksi ette menneet vaikka kävelylle ulos, kun lapsi selvästi tarvitsi jotain toimintaa?
 
Minä voisin kuvitellani puhuvani juuri noin. Ääni ei olisi kiukkuinen, vaan väsynyt. Kun tekemistä olisi itsellä vaikka kuinka ja yksi vaan vinkuu sellaista, minkä olen jo monta kertaa sanonut mahdottomaksi.
 
Joo lapset ymmärtää sarkasmia tosi hyvin. Siksi varmaan sun viestis menikin niin hyvin perille.

Seuraavan kerran kun sulla ON auto, mene ostamaan ne monot. Miten sattuikaan että ne jäi pieneksi juuri sinä päivänä kun sulla ei ollut autoa käytössä.
 
Ei ton ikänen varmaan ymmärrä sarkasmia? :whistle:
Etkö vois keksiä jotain vaihtoehtoista ulkoleikkiä sen sijaan, että vastaat väsyneesti samoihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan? :)
 
No heh heh. Kuka muka jaksaa 50 kertaa vastata ystävällisesti tuon ikäisen lapsen ränkkäämiseen, jonka lapsi itsekin tietää turhaksi. Ihan turha valehdella, että itse muka jaksaisit.

Ei meillä oikein oo tuollaista, kun mä keksin lapsille jotain tekemistä jos heillä tuppaa olemaan tylsää. Lue: patistan pihalle tai käsken soittaa kaverin meille leikkimään... :snotty:
 
Minäkin vastaan jposkus noin lapselle, jos mangutaan sadatta kertaa samaa asiaa.

Jostain kasvatusoppaasta muistan lukenaani että lapsella pitää olla välillä tylsää että mielikuvitus kehittyy. Että teillä oli todella kehittävä päivä tänään.
 

Yhteistyössä