Kyllä se äidin taito siihen vauvan itkuisuuteen vaikuttaa!

[storm]

Joo no minun lapsi oli aivan uskomattoman helppo vauva.. Mä oonkin näköjään joku superhypermutsi

 

[vieras]

Eli minä olin taitava äiti, kun sain esikoiseni teini-iässä ja kärsin todella pahasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sit taas kuopuksen kohdalla 10 vuotta myöhemmin, vakaassa parisuhteessa ja onnellisena olen taitamaton äiti, koska kuopus itki aina ja esikoinen ei koskaan...

No, et vain taida osata ymmärtää lukemaasi ja miettiä sitä järkevästi.

No se oli kärjistetty esimerkki. Ei minulla ollut silloin äitikavereita, joilta vinkkejä saada, itse olin itkuinen ja väsynyt 24/7, minulla ei ollut mitään kokemusta lapsista (en ollut koskaan vauvaa edes sylissä pitänyt) ja siltikään vauva ei ollut itkuinen. Kuopuksen kohdalla kaikki oli toisin, mutta ilman allergioita, koliikkia tms se silti vaan oli itkuisempi

 

[esimerkkejä!]

Imetys, läheisyys, itkujen tulkinta, kivunhoito, tietää milloin haettava apua (sairaudet ym), vauvahieronta, ilmavaivojenhoito jne. Nämä ovat tietoja ja taitoja ja ne vaikuttaa.

Rautalanka loppu, terve.

 

[Jenis]

Paljonko siellä sitten itketään? Äiti kantaa vauvaa rinnoilla koko ajan uskon, että ei niitä juuri itketäkkään. Me laitetaan omaan sänkyyn ja jätetään yksin.

Tätä mä just tarkoitin. Sulla on tossa 2 stereotypiaa peräkkäin, eikä kummankaan tueksi mitään faktaa.

 

[Si]

Kyllähän se taito usein vaikuttaa asiaan. Lapsi rauhoittuu parhaiten rauhallisen ihmisen sylissä. Esim. jos äiti aina hermostuu vauvan itkusta niin silloin lapsikin on hermostunut ja epävarma, kun taas rauhallisen ihmisen syli helpottaa vauvan oloa. Suoraan huutoon tällä ei välttämättä ole merkitystä jos vauvalla on "oikea" hätä.

Itkuisuuteen vaikuttaa usein myös se, että äiti ei välttämättä osaa antaa lapselle omaa rauhaa syntymän jälkeen jolloin lapsi ei osaa rauhoittua itsekseen eikä viihdy itsekseen. Eli hakee jatkuvaa huomiota.

Se ei pois sulje sitä että vauvatkin ovat yksilöllisiä.

 

[Ksantippa S.]

Samaa mietin minäkin... Ettei ole vaan niin, että kirjoittaja on nähnyt telkkarista dokumentteja Afrikasta ja ei ole sattunut itkeviä lapsia kuvaan ja tadaa - johtopäätös on, että Afrikan lapset eivät itke !

Anteeksi, että sekaannun keskusteluun. En voi puhua koko Afrikan puolesta, mutta olen asunut eräässä Länsi-Afrikan maassa. Ja täytyy sanoa, että en ollut aluksi uskoa silmiäni.

Lapsia oli kaikkialla, mutta lapsen itkua kuuli äärettömän harvoin. Pienet nyytit nukkuivat äitiensä selässä tai katsoa killistelivät maailmaa. Äiti saattoi istua autossa tärisevällä tiellä, ja lapsi tutkiskeli tyytyväisenä maailmaa litistyksissä äidin ja selkänojan välissä. Välillä lapsia pissitettiin ojaan.

Oli melkoinen kulttuurishokki tulla takaisin Suomeen. Lapsia tuntui olevan täällä todella vähän, mutta lasten itkua moninkertaisesti. Oli toki eroa aikuisissakin; siellä melkein jokainen aikuinen katsoi asiakseen leikkiä ja leperrellä lasten kanssa.

 

[Ksantippa S.]

Paljonko siellä sitten itketään? Äiti kantaa vauvaa rinnoilla koko ajan uskon, että ei niitä juuri itketäkkään. Me laitetaan omaan sänkyyn ja jätetään yksin.

Tätä mä just tarkoitin. Sulla on tossa 2 stereotypiaa peräkkäin, eikä kummankaan tueksi mitään faktaa.

Minä voin kertoa faktaa, jos haluat. Mikäli omin silmin nähdyt havainnot faktoista käyvät.

 

[Jenis]

Paljonko siellä sitten itketään? Äiti kantaa vauvaa rinnoilla koko ajan uskon, että ei niitä juuri itketäkkään. Me laitetaan omaan sänkyyn ja jätetään yksin.

Tätä mä just tarkoitin. Sulla on tossa 2 stereotypiaa peräkkäin, eikä kummankaan tueksi mitään faktaa.

Minä voin kertoa faktaa, jos haluat. Mikäli omin silmin nähdyt havainnot faktoista käyvät.

Kai nekin empiirisiksi faktoiksi lasketaan Mutta mä siis omaa esikoistani kannoin liinassa ja imetin minkä ehdin, ikinä ei jätetty yksin sänkyyn kuten vieras tossa yleistää - ja kyllä meillä silti itkettiin. Yksilötasolla on tietty eroja vaikka kuinka, mutta kiinnostaa noissa virallisissa totuuksissa se, mihin ne perustuu.

 

[voi jeesus näitä afrikkalaisia satuja..]

Sellanen pieni simppeli juttu, ne äidit läimäyttää lapsiaan jos ne ei usko.
Ei siellä ole mitään hajua lasten oikeuksista jonka takia meillä on huonosti käyttäytyvä nuoriso, kamalia kakaroita rääkymässä, omituisia parikymppisiä jotka lyövät äitiään kun eivät saa rahaa, koulusurmaajia, masentuneita nuoria aikuisia, teiniäitejä jotka käyttää huumeita, alkoholismia jopa teineillä jne.

Siellä tulee rapiasti risusta jos alkaa kovin karjumaan. Sorppa.

 

[Tiimarinvihko]

Mä voin myöntää, että mä en ole kovin hyvä vauvanhoitaja. Siis en huonokaan, mutta en omasta mielestäni osaa tulkita vauvan itkuja, saatika että tietäsin koska sillä on pissahätä. En ole myöskään mitenkään erityisen hyvä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Eikä kyse ole edes siitä, että tietoa puuttuis. Mä olen erittäin kiinnostunut hoitamaan lapseni hyvin, mutta en vaan ole hyvä vauvojen kanssa.

 

[cv]

Samaa mietin minäkin... Ettei ole vaan niin, että kirjoittaja on nähnyt telkkarista dokumentteja Afrikasta ja ei ole sattunut itkeviä lapsia kuvaan ja tadaa - johtopäätös on, että Afrikan lapset eivät itke !

Anteeksi, että sekaannun keskusteluun. En voi puhua koko Afrikan puolesta, mutta olen asunut eräässä Länsi-Afrikan maassa. Ja täytyy sanoa, että en ollut aluksi uskoa silmiäni.

Lapsia oli kaikkialla, mutta lapsen itkua kuuli äärettömän harvoin. Pienet nyytit nukkuivat äitiensä selässä tai katsoa killistelivät maailmaa. Äiti saattoi istua autossa tärisevällä tiellä, ja lapsi tutkiskeli tyytyväisenä maailmaa litistyksissä äidin ja selkänojan välissä. Välillä lapsia pissitettiin ojaan.

Oli melkoinen kulttuurishokki tulla takaisin Suomeen. Lapsia tuntui olevan täällä todella vähän, mutta lasten itkua moninkertaisesti. Oli toki eroa aikuisissakin; siellä melkein jokainen aikuinen katsoi asiakseen leikkiä ja leperrellä lasten kanssa.

Oletko ajatellut, että liinailu on helpompaa lämpimässä maassa? Olis varmaan suositumpaa täälläkin, jos kelit sallisivat...Toisekseen Suomessa melua siedetään hunosti, siksi sitä kiinnittäkiin huomiota siihen onnettomaan äitiin, joka yrittää saada vauvaa olemaan itkemättä ettei muut häiriinny ravintoloissa ja busseissa..

 

[Jenis]

Sellanen pieni simppeli juttu, ne äidit läimäyttää lapsiaan jos ne ei usko.
Ei siellä ole mitään hajua lasten oikeuksista jonka takia meillä on huonosti käyttäytyvä nuoriso, kamalia kakaroita rääkymässä, omituisia parikymppisiä jotka lyövät äitiään kun eivät saa rahaa, koulusurmaajia, masentuneita nuoria aikuisia, teiniäitejä jotka käyttää huumeita, alkoholismia jopa teineillä jne.

Siellä tulee rapiasti risusta jos alkaa kovin karjumaan. Sorppa.

Missä "siellä"? "Siellä" ei oo hajua lasten oikeuksista, joten "meillä" on huonosti käyttäytyvä nuoriso? Nyt meikä tippu näiltä stereotypia-vankkureilta kertaheitolla

 

[Ksantippa S.]

Oletko ajatellut, että liinailu on helpompaa lämpimässä maassa? Olis varmaan suositumpaa täälläkin, jos kelit sallisivat..

Olen toki ajatellut. Liinailu ei tuossa Afrikan maassa ollut pelkästään helppoa, vaan silkka välttämättömyys. Jos äitiyslomaa tai hoitopaikkaa ei ole ja töitä on tehtävä, ainoa vaihtoehto taitaa olla ottaa lapsi mukaan.

Ja tasapuolisuuden nimissä pitää lisätä, että vaikka lapset todella tyytyväisiltä näyttivätkin, niin äidit näyttivät toisinaan todella väsyneiltä. Sen lapsen lisäksi kun kannettavana oli yleensä vesikanistereita, peltotyövälineitä, jne.

 

[Hah hah]

Mistä joku voi tietää että "Afrikassa vauvat ei juurikaan itke" - kuinkahan laajaan otantaan moinen "tieto" perustuu?;-)
Ainakaan koliikki-itkuun ei äidin taito juurikaan vaikuta ja vauvat ovat muutenkin erilaisia. Toki neuvoista voi olla hyötyä, mutta kaikki neuvot eivät sovi kaikille.

 

[Ksantippa S.]

Mistä joku voi tietää että "Afrikassa vauvat ei juurikaan itke" - kuinkahan laajaan otantaan moinen "tieto" perustuu?;-)
Ainakaan koliikki-itkuun ei äidin taito juurikaan vaikuta ja vauvat ovat muutenkin erilaisia. Toki neuvoista voi olla hyötyä, mutta kaikki neuvot eivät sovi kaikille.

Minä olen puhunut ainoastaan siitä Afrikan maasta, jossa olen asunut. Ja voin kertoa vain siitä ajanjaksosta, jolloin siellä olin. En sano, etteikö yksikään vauva olisi koskaan itkenyt. Sanon vain, että vauvoja oli kaikkialla, ja melkein kaikki niistä olivat koko ajan silmäänpistävän tyytyväisiä.

Tietenkin on mahdollista, että vauvat parkuivat siellä tauotta siihen hetkeen saakka, jolloin minä tulin paikalle. Ja jatkoivat samaa parkumista heti, kun pääsin kuuloetäisyyden ulkopuolelle