Mulla oli kevät-talvella tilanne sellanen, että olin ollut lasten kans kotona 5 vuotta ja TODELLA alkoi ahdistaa olla vaan äiti ja vaimo. Mä olin unohtunu sinne jonnekkin kaiken alle. Oli helppo kiukutella ja olla pahalla päällä kun kaikki oli sitä samaa ja aina minä ja ei koskaan.
Kesän kynnyksellä sain tilanteesta tarpeekseni ja otin yhteyttä yhteen kaveriin, joka lupasi perehdyttää mut entisen ammattini saloihin uudelleen. Olin ollut kyseiseltä alalta pois 8 vuotta ja taidot/tiedot oli jatkosodan aikaisia. Tein kesällä keikkaa ja nyt pari viikkoa sitten tuli hakuun just mulle passeli työ ihan eri alalta. Hain ja sain sen paikan. Lapsille sain hoitopaikan ihanasta päiväkodista ja ne tykkää olla siellä.
Mä oon nyt just NIIIIN onnellinen. Kaikki järjesty parhainpäin ja mä alan olla oma itseni.Mä oon mä, Mansikkamäki, enkä vaan äiti ja vaimo.
Ja olipa muuten elämäni ensimmäinen työhaastattelu!
Kiitos tälle palstalle kun oon saanu lukea teidän juttuja ja joskus purkaa omaakin sydäntäni!
Kesän kynnyksellä sain tilanteesta tarpeekseni ja otin yhteyttä yhteen kaveriin, joka lupasi perehdyttää mut entisen ammattini saloihin uudelleen. Olin ollut kyseiseltä alalta pois 8 vuotta ja taidot/tiedot oli jatkosodan aikaisia. Tein kesällä keikkaa ja nyt pari viikkoa sitten tuli hakuun just mulle passeli työ ihan eri alalta. Hain ja sain sen paikan. Lapsille sain hoitopaikan ihanasta päiväkodista ja ne tykkää olla siellä.
Mä oon nyt just NIIIIN onnellinen. Kaikki järjesty parhainpäin ja mä alan olla oma itseni.Mä oon mä, Mansikkamäki, enkä vaan äiti ja vaimo.
Ja olipa muuten elämäni ensimmäinen työhaastattelu!
Kiitos tälle palstalle kun oon saanu lukea teidän juttuja ja joskus purkaa omaakin sydäntäni!
