Kyllä se on vain hyvä että minä olen lapsen kanssa kotona, eikä mies...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Kävin oikein pitkällä lenkillä, tällä kertaa ihan yksin ja nautiskelin kauniista aurinkoisesta ilmasta. Mutta mitäpä tapahtuu kun tulen kotiin: koko talo hujan hajan, taapero itkee täyttä kurkkua sängyssään ja mies pelaa playstationia ja karjuu lapselle "ole jo s****na hiljaa!" :O:O miehen hermot ei kestä sitten yhtään jos taapero vähän kiukuttelee vaan alkaa heti raivoamaan takaisin. Hemmetti sentään! Eihän noita uskalla jättää kahdestaan ollenkaan kun heti on katastrofin ainekset kasassa.

Menin sitten heti ottamaan taaperon syliini ja tämä rauhoittui heti. Oli vielä pissatkin menny vaipasta läpi joten ei ihmekään että itki, eikä mies vaivautunut edes tarkistamaan miksi toinen itkee :`(
 
Harmi... :hug:

Meillä on mies ollut koti-isinä jo viime kesästä ja puhtaasen kotiin olen saanut töistä tulla, ruuat on tehtynä ja lapsien kanssa välit lähentynyt paljon.
 
Mun mies ei ikinä huutais lapsille, vaikka kyllä senkin pinna välil kiristyy. Se vaan puree hammasta yhteen. Eikä meille kyllä ikinä hankittais mitään pleikkaria jolla aikuiset pelais, eikös se ole lasten juttu????? Hanki sivistynyt kunnon mies, mut älä multa ota.
 
meillä aika samantyylinen mies eikä siihen auta mikään, ei valitus, ei huutaminen, ei nätisti pyytäminen. Tietokone on se numero yksi ja sen yli ei perheen jäsenet mene. Ehkä hajotan tämän koneen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kävin oikein pitkällä lenkillä, tällä kertaa ihan yksin ja nautiskelin kauniista aurinkoisesta ilmasta. Mutta mitäpä tapahtuu kun tulen kotiin: koko talo hujan hajan, taapero itkee täyttä kurkkua sängyssään ja mies pelaa playstationia ja karjuu lapselle "ole jo s****na hiljaa!" :O:O miehen hermot ei kestä sitten yhtään jos taapero vähän kiukuttelee vaan alkaa heti raivoamaan takaisin. Hemmetti sentään! Eihän noita uskalla jättää kahdestaan ollenkaan kun heti on katastrofin ainekset kasassa.

Menin sitten heti ottamaan taaperon syliini ja tämä rauhoittui heti. Oli vielä pissatkin menny vaipasta läpi joten ei ihmekään että itki, eikä mies vaivautunut edes tarkistamaan miksi toinen itkee :`(

Minkäs ikäinen tämä Sinun miehesi on? Kuulostaa todella keskenkasvuiselta. Keskustelun paikka, meihen on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -L-:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kävin oikein pitkällä lenkillä, tällä kertaa ihan yksin ja nautiskelin kauniista aurinkoisesta ilmasta. Mutta mitäpä tapahtuu kun tulen kotiin: koko talo hujan hajan, taapero itkee täyttä kurkkua sängyssään ja mies pelaa playstationia ja karjuu lapselle "ole jo s****na hiljaa!" :O:O miehen hermot ei kestä sitten yhtään jos taapero vähän kiukuttelee vaan alkaa heti raivoamaan takaisin. Hemmetti sentään! Eihän noita uskalla jättää kahdestaan ollenkaan kun heti on katastrofin ainekset kasassa.

Menin sitten heti ottamaan taaperon syliini ja tämä rauhoittui heti. Oli vielä pissatkin menny vaipasta läpi joten ei ihmekään että itki, eikä mies vaivautunut edes tarkistamaan miksi toinen itkee :`(

Minkäs ikäinen tämä Sinun miehesi on? Kuulostaa todella keskenkasvuiselta. Keskustelun paikka, meihen on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen.


Reilu kolmekymppinen on. En ymmärrä miksi hänestä on tuollainen tullut..ihan lyhyen ajan sisällä eikä meinaa mitään kestää,vaan menettää hermonsa heti. kyllä minullakin on joskus pinna kireällä, mutta en sitä lapseeni pura :O
 
Ei sillä, että se oikein olisi ollut, mutta eikö sitä yleensä neuvota poistumaan tilanteesta ja vaikka laittamaan se lapsi sinne sänkyyn siksi aikaa että itse rauhoittuu? Olisiko se ollut yhtä paha, jos äiti olisi tehnyt samoin hermojen mennessä, mutta pleikkarin pelaamisen sijasta vaikka hinkannut vessanpönttöä hetken?

Kaikilla ei ole yhtä hyvät hermot.

En mä tuossa tilanteessa eroa miettisi ensimmäisenä, tai väkivaltaa pelkäisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
No just... :/

Tuo kämppä hujan hajan nyt ei vielä ole mitään mutta pleikarin pelaaminen ja karjuminen itkevälle lapselle on huolestuttavaa vastuunkantamista.

Eikä pleikkarin pelaaminenkaan sinällään (tiedän, se voi olla liiallista, tai viedä pois lapsen kanssa vietettyä aikaa, niinkuin ilm. ap:n tapauksessa) mutta toi lapselle karjuminen kuulostaa kamalalta! Vakava keskustelu lienee paikallaan, vaikka neuvolassa, ellei kotioloissa onnistu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jesus Christ Superstar:
Ei sillä, että se oikein olisi ollut, mutta eikö sitä yleensä neuvota poistumaan tilanteesta ja vaikka laittamaan se lapsi sinne sänkyyn siksi aikaa että itse rauhoittuu? Olisiko se ollut yhtä paha, jos äiti olisi tehnyt samoin hermojen mennessä, mutta pleikkarin pelaamisen sijasta vaikka hinkannut vessanpönttöä hetken?

Kaikilla ei ole yhtä hyvät hermot.

En mä tuossa tilanteessa eroa miettisi ensimmäisenä, tai väkivaltaa pelkäisi.


laitan itsekin lapsen "jäähylle" sänkyynsä jos ei meinaa millään totella ja vain tekee pahuutta, mutta en jätä sinne pitkäksi aikaa itkemään enkä karju ja kiroile. Annan lapsen hetken rauhoittua ja menen sitten ottamaan syliin ja "pyydetään anteeksi". En minä eroa ole ottamassa tämän takia, totean vain että hyvä että meistä toisella on hyvät hermot. Ei mies jaksaisi/pystyisi lapsen kanssa joka päivä olla 24/7.
 
Miksi pitää lisääntyä niin nuorena?

En mä tajua, lapset kärsivät. Eikös vois odottaa että tapaa miehen, eikä lasten kanssa alkaa lisääntymään?

Itsekin vois vähän odotella iän tuloa, jotta osais valita puolisokseen, lastensa isäksi miehen eikä pelaavaa poikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jesus Christ Superstar:
Ei sillä, että se oikein olisi ollut, mutta eikö sitä yleensä neuvota poistumaan tilanteesta ja vaikka laittamaan se lapsi sinne sänkyyn siksi aikaa että itse rauhoittuu? Olisiko se ollut yhtä paha, jos äiti olisi tehnyt samoin hermojen mennessä, mutta pleikkarin pelaamisen sijasta vaikka hinkannut vessanpönttöä hetken?

Kaikilla ei ole yhtä hyvät hermot.

En mä tuossa tilanteessa eroa miettisi ensimmäisenä, tai väkivaltaa pelkäisi.


laitan itsekin lapsen "jäähylle" sänkyynsä jos ei meinaa millään totella ja vain tekee pahuutta, mutta en jätä sinne pitkäksi aikaa itkemään enkä karju ja kiroile. Annan lapsen hetken rauhoittua ja menen sitten ottamaan syliin ja "pyydetään anteeksi". En minä eroa ole ottamassa tämän takia, totean vain että hyvä että meistä toisella on hyvät hermot. Ei mies jaksaisi/pystyisi lapsen kanssa joka päivä olla 24/7.

Joo mutta kahta tuntiakaan ei jaksanut??
 
Mun mies myös välillä puhuu tosi ilkeästi vauvalle (!!).
Olin eilen illalla nukuttamssa esikoista, ja vauva (3kk) itki ja kitisi miehen kanssa olkkarissa. Ei huolinut maitoa pullosta, halusi vaan mun syliin ja tissille. Mies sitten tosi älykkäästi äyski vauvalle ja kiroili.
Sanoin kyllä että saa olla viimeinen kerta. Pelottaa vaan mitä täällä tapahtuu kun mä en ole kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aikuinen äiti:
Miksi pitää lisääntyä niin nuorena?

En mä tajua, lapset kärsivät. Eikös vois odottaa että tapaa miehen, eikä lasten kanssa alkaa lisääntymään?

Itsekin vois vähän odotella iän tuloa, jotta osais valita puolisokseen, lastensa isäksi miehen eikä pelaavaa poikaa.


pitäisikö lapset sitten vasta nelikymppisinä tehdä? kuten jo aikasemmin sanoin mies on jo kolmekymppinen ja minäkin alan hyvää vauhtia sitä ikää lähestyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maikki5000:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
No just... :/

Tuo kämppä hujan hajan nyt ei vielä ole mitään mutta pleikarin pelaaminen ja karjuminen itkevälle lapselle on huolestuttavaa vastuunkantamista.

Eikä pleikkarin pelaaminenkaan sinällään (tiedän, se voi olla liiallista, tai viedä pois lapsen kanssa vietettyä aikaa, niinkuin ilm. ap:n tapauksessa) mutta toi lapselle karjuminen kuulostaa kamalalta! Vakava keskustelu lienee paikallaan, vaikka neuvolassa, ellei kotioloissa onnistu.

Juu en meinannut pleikkarin pelaamista yleensä, vaan nimenomaan sitä tilannetta jossa lapsi itskee ja mies pelinsä lumoissa ei vaivaudu edes katsomaan mikä tällä on hätänä vaan karjuu jotain tuollaista...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
laitan itsekin lapsen "jäähylle" sänkyynsä jos ei meinaa millään totella ja vain tekee pahuutta, mutta en jätä sinne pitkäksi aikaa itkemään enkä karju ja kiroile. Annan lapsen hetken rauhoittua ja menen sitten ottamaan syliin ja "pyydetään anteeksi". En minä eroa ole ottamassa tämän takia, totean vain että hyvä että meistä toisella on hyvät hermot. Ei mies jaksaisi/pystyisi lapsen kanssa joka päivä olla 24/7.

Puolustelet sitä, että isä karjuu lapselleen ja laiminlyö tätä...

Oi voi :/

Mitä elämää se sellainen on, ettei lasta uskalla jättää isän kanssa hetkeksikään? Ja avainkysymys: millainen nainen haluaa ja suostuu elämään sellaista elämää, ja MIKSI?
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
laitan itsekin lapsen "jäähylle" sänkyynsä jos ei meinaa millään totella ja vain tekee pahuutta, mutta en jätä sinne pitkäksi aikaa itkemään enkä karju ja kiroile. Annan lapsen hetken rauhoittua ja menen sitten ottamaan syliin ja "pyydetään anteeksi". En minä eroa ole ottamassa tämän takia, totean vain että hyvä että meistä toisella on hyvät hermot. Ei mies jaksaisi/pystyisi lapsen kanssa joka päivä olla 24/7.

Puolustelet sitä, että isä karjuu lapselleen ja laiminlyö tätä...

Oi voi :/

Mitä elämää se sellainen on, ettei lasta uskalla jättää isän kanssa hetkeksikään? Ja avainkysymys: millainen nainen haluaa ja suostuu elämään sellaista elämää, ja MIKSI?


en kyllä mielestäni puolustellut. En olisi tätä ketjua alun perin aloitanutkaan jos hyväksyisin sen mitä mies tekee. En kuitenkaan ole samantien eroa ottamassa, vaan olen sitä mieltä että tästä asiasta pitää tosissaan keskustella.
 

Yhteistyössä