Kyllä se on vain hyvä että minä olen lapsen kanssa kotona, eikä mies...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
laitan itsekin lapsen "jäähylle" sänkyynsä jos ei meinaa millään totella ja vain tekee pahuutta, mutta en jätä sinne pitkäksi aikaa itkemään enkä karju ja kiroile. Annan lapsen hetken rauhoittua ja menen sitten ottamaan syliin ja "pyydetään anteeksi". En minä eroa ole ottamassa tämän takia, totean vain että hyvä että meistä toisella on hyvät hermot. Ei mies jaksaisi/pystyisi lapsen kanssa joka päivä olla 24/7.

Puolustelet sitä, että isä karjuu lapselleen ja laiminlyö tätä...

Oi voi :/

Mitä elämää se sellainen on, ettei lasta uskalla jättää isän kanssa hetkeksikään? Ja avainkysymys: millainen nainen haluaa ja suostuu elämään sellaista elämää, ja MIKSI?


PEESI.

Täysin sama tuli mieleen.

Olen pahoillani niin monen lapsen vuoksi, kun niitä tänne tehdään kärsimään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja aikuinen äiti:
Miksi pitää lisääntyä niin nuorena?

En mä tajua, lapset kärsivät. Eikös vois odottaa että tapaa miehen, eikä lasten kanssa alkaa lisääntymään?

Itsekin vois vähän odotella iän tuloa, jotta osais valita puolisokseen, lastensa isäksi miehen eikä pelaavaa poikaa.

Ei se ole ihan noin yksinkertaista. Me olimme reippaasti yli kolmekymppisiä, kun lapsia aloimme tekemään. Miehen ehdotuksesta jopa. Kymmenen vuotta parisuhdetta takana. Kuvittelin siis tuntevani miehen ja hänen olevan hyvä isä.

Pääsääntöisesti näin onkin, mutta vähän on samantyylistä ongelmaa kuin ap:lla. Mies ei ymmärrä, että pienen lapset tarpeet ovat aina ykkösenä, eikä hänen, aikuisen ihmisen. Mies on jumittuu illaksi sohvalle telkkarin eteen ja käy välillä vain tupakalla ulkona. Tupakkataukojen ajaksi hän jätti 6 kk ja 2,5 vuotiaat keskenään sisälle. Hän ei 'huomaa', jos taaperolla on kakka housussa, joten ei siis vaihda vaippojakaan. Tämän takia en halua jättää lapsia miehen hoitoon pitkäksi aikaa, koska tiedän, että lapset ovat puoliksi heitteillä.

Mies on jo 40 vuotias. Luulen, että tässä tapauksessa syynä on juuri se, että hän sai elää liian vanhaksi huoletonta elämää. Ei tarvinnut huolehtia mistään, eikä ottaa vastuuta. Nyt on ollut kova paikka, kun lasten edun pitäisi mennä omien tarpeiden edelle. Itsekästä ja lapsellista toimintaa, kun miehen omat harrastukset ja mukavuudenhalu vie voiton.
 
Kyllä meilläkin ukolla palaa välillä käämi taaperon kanssa, mutta tuota huutamista ja kiroamista en kerta kaikkiaan ymmärrä! Kun meidän esikoinen aikanaan syntyi, oli miehellä vielä pitkä matka kasvaa isäksi (ei sillä että olisin itse ollut täydellinen äiti heti alusta alkaen). Kuitenkaan mun ei ole ikinä tarvinnut pelätä että mies tahallaan huudattaa lasta tai huutaa tuolla tavalla päättömästi lapselle joka sitä ei ymmärrä. Todella järkyttävän kuuloista. Enkä sano tätä nyt mitenkään moralisoidakseni, toivon vaan että saat ap puhuttua asiasta miehellesi. Hänellä olisi totisesti kasvun paikka nyt! Voimia sinulle! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en kyllä mielestäni puolustellut. En olisi tätä ketjua alun perin aloitanutkaan jos hyväksyisin sen mitä mies tekee. En kuitenkaan ole samantien eroa ottamassa, vaan olen sitä mieltä että tästä asiasta pitää tosissaan keskustella.

Mielestäni tietyistä asioista ei voi vain keskustella ja odottaa jospa muutosta tapahtuisi. Lapsen perusturvallisuuden ja terveyden kärsiminen on yksi sellaisista asioista. Sain sen käsityksen että tämä ei olisi eka kerta. Pikku pesäero antaisi miehelle joko mahdollisuuden keskittyä pleikkariinsa, tai tajuta mikä tässä elämässä olikaan tärkeää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
laitan itsekin lapsen "jäähylle" sänkyynsä jos ei meinaa millään totella ja vain tekee pahuutta, mutta en jätä sinne pitkäksi aikaa itkemään enkä karju ja kiroile. Annan lapsen hetken rauhoittua ja menen sitten ottamaan syliin ja "pyydetään anteeksi". En minä eroa ole ottamassa tämän takia, totean vain että hyvä että meistä toisella on hyvät hermot. Ei mies jaksaisi/pystyisi lapsen kanssa joka päivä olla 24/7.

Tässä tapauksessa mies ei varmaan ollut ehtinyt vielä rauhoittua itse. Tuskin se lapsi siellä sängyssä kahta tuntia on ollut.

Vain ja ainoastaan omasta kokemuksestani sanon. Jos toiselta tulee jatkuvasti viestiä, kuinka väärin toinen toimii milloin missäkin kasvatustilanteessa, ja aina on jotain "natistavaa", niin ehkä siinä tilanteessa päällä pyörii vielä ärsyttämässä sekin ajatus, että kohta toinen tulee takaisin ja sataa taas paskaa niskaan, kun on vähän vaikeampi tilanne ollut.

Lisäksi lapsen itku on ehkä ärsyttävämpiä äääniä maailmassa, ja jos tuntuu ettei mikään nyt oikein toimi, niin voi mennä totaalisesti hermot. Parempi sen ärsytyksen oli toisesta huoneesta huutona purkautua, kuin jotenkin pahemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en kyllä mielestäni puolustellut. En olisi tätä ketjua alun perin aloitanutkaan jos hyväksyisin sen mitä mies tekee. En kuitenkaan ole samantien eroa ottamassa, vaan olen sitä mieltä että tästä asiasta pitää tosissaan keskustella.

Mielestäni tietyistä asioista ei voi vain keskustella ja odottaa jospa muutosta tapahtuisi. Lapsen perusturvallisuuden ja terveyden kärsiminen on yksi sellaisista asioista. Sain sen käsityksen että tämä ei olisi eka kerta. Pikku pesäero antaisi miehelle joko mahdollisuuden keskittyä pleikkariinsa, tai tajuta mikä tässä elämässä olikaan tärkeää.



on varmaan sitten minun vikani, että menin hänelle joululahjaksi pleikkarin ostamaan. Kuvittelin että voisimme yhdessä jotain hauskaa pelata kun lapsi on nukkumassa..en osannut aavistaa miten pahasti mies tuohon voisi koukkuun jäädä. On se kumma kun ei voi edellisistä suhteista ottaa opikseen... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mistähän niitä täydellisiä miehiä ja isiä sitten oikein löytyisi, kun en minä ainakaan vielä ole sellaiseen törmännyt :(

Kuule, vaihtoehdot eivät ole a) täydellinen mies/isä tai b) lasta laiminlyövä pleikkariin takertunut karjuja...

Suurin osa lienee jotain siltä väliltä. Eivät täydellisiä mutta tarpeeksi hyviä, joilla on omat heikot hetkensä, mutta lapsista pidetään silti aina huolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en kyllä mielestäni puolustellut. En olisi tätä ketjua alun perin aloitanutkaan jos hyväksyisin sen mitä mies tekee. En kuitenkaan ole samantien eroa ottamassa, vaan olen sitä mieltä että tästä asiasta pitää tosissaan keskustella.

Mielestäni tietyistä asioista ei voi vain keskustella ja odottaa jospa muutosta tapahtuisi. Lapsen perusturvallisuuden ja terveyden kärsiminen on yksi sellaisista asioista. Sain sen käsityksen että tämä ei olisi eka kerta. Pikku pesäero antaisi miehelle joko mahdollisuuden keskittyä pleikkariinsa, tai tajuta mikä tässä elämässä olikaan tärkeää.



on varmaan sitten minun vikani, että menin hänelle joululahjaksi pleikkarin ostamaan. Kuvittelin että voisimme yhdessä jotain hauskaa pelata kun lapsi on nukkumassa..en osannut aavistaa miten pahasti mies tuohon voisi koukkuun jäädä. On se kumma kun ei voi edellisistä suhteista ottaa opikseen... :/

Hmm... Jos se pleikkari olisi ostettu vaikka 10v lapselle joka n yt olisi siinä niin kiinni että kaikki kotityöt ja läksyt kärsivät, on huonolla tuulella ja huutaa ja kiroaa muille jne niin eiköhän pelikone menisi pian jäähylle.

Ikävää ettei se aikuisten kanssa toimi noin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
on varmaan sitten minun vikani, että menin hänelle joululahjaksi pleikkarin ostamaan. Kuvittelin että voisimme yhdessä jotain hauskaa pelata kun lapsi on nukkumassa..en osannut aavistaa miten pahasti mies tuohon voisi koukkuun jäädä. On se kumma kun ei voi edellisistä suhteista ottaa opikseen... :/

Oliko kaikki sitten todella hyvin ennen joulua ja pleikkaria?
 
Miehen veli on samanlainen "isä" ja sillä on oikeesti mt-ongelmia ja paljon... Suostu meneen hoitoon vasta kun ero tuli vaimonsa kanssa. Nyt on sit turha ruikuttaa, kun vaimo on (onneksi) viisas, eikä ota miestään takas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
on varmaan sitten minun vikani, että menin hänelle joululahjaksi pleikkarin ostamaan. Kuvittelin että voisimme yhdessä jotain hauskaa pelata kun lapsi on nukkumassa..en osannut aavistaa miten pahasti mies tuohon voisi koukkuun jäädä. On se kumma kun ei voi edellisistä suhteista ottaa opikseen... :/

Oliko kaikki sitten todella hyvin ennen joulua ja pleikkaria?


no ei..en ole missään vaiheessa sanonut että pelikone olisi se kaiken pahan alku ja juuri. Mies on aina ollut lyhytpinnainen, mutta jotenkin se nyt tuntuu lyhentyneen entisestään.
 

Yhteistyössä